GILDOMERA osa 1 luku 1

DAKARAI

Ulkona Caine kyseli kuumuudesta ensimmäisenä. ”Suurimman osan ajasta kyllä, varsinkin kesällä”, Dakarai vastasi hiukan pahoittelevasti, vaikka mitäpä hän nyt Dehrahin ilmastolle voisi. Se oli mitä se oli. Ei se ollut riippuvainen kenestäkään. Omiin tekoihinsa sen sijaan prinssi voisi vaikuttaa.

Dakarai seurasi toista kuitenkin varjoisempaan paikkaan, joita itsekin ulkona ollessaan etsi herkän hipiänsä takia. Prinssin silmätkään eivät hirveästi liian kirkkaasta valosta pitänyt.

Dakarai oli joka tapauksessa ensimmäisenä pahoitellut idioottimaisuuttaan ja niinhän se oli. Sitä nyt ei mikään muuttaisi. Caine oli kuitenkin jatkanut miten olivat tasoissa, koska oli hänkin lyönyt Dakaraita. ”Taisin kyllä ansaita sen”, Dakarai vastasi siihen, koska olisi varmasti itsekin tehnyt samoin, jos olisi Caine.

Joka tapauksessa pohjoisen prinssi halusi aloittaa alusta ja yrittää olla selkeä puhetapaansa myöden. No täytyihän se myöntää, että toisen puhetapa oli hieman kummallinen, mutta ei Dakarai sitä ääneen sanonut. ”Ei sinun minun takia tarvitse muuttaa tapaasi puhua, jos se on sinulle luontainen tapa”, Dakarai kiirehti sanomaan, jos toisen oli helpompi antaa itsestään enemmän puhumalla itselleen tutulla tavalla. Caine joka tapauksessa tiedusteli oliko Dakarain muuritouhut ollut kosto vai vahinko. ”Vahinko. Sinähän paransit jalkani. Miksi siitä siis kaunaa kantaisin? Muurille en tietenkään tullut vahingossa vaan koska halusin auttaa, mutta se mitä tapahtui ei todellakaan ollut tarkoitukseni”, Dakarai vastasi yrittäen itsekin olla mahdollisimman selvän kuuloinen.

CAINE

Valitettavasti Dehrahissa oli aina näin kuuma, ainakin kesällä. ”Mut täälhän on aina kesä.” Caine huomautti, mutta ei kai sille mitään voinut kuin kestää, kerta tämä sää tästä tuskin viilentyisi. Pitäisi pyytää lunemarilaista prinsessaa taikomaan tuulta, jos se vähän helpottaisi… Tai ehkä elementtiasetta piti säästää oikeisiin tilanteisiin, mutta paljon se auttaisi sitten, jos he olisivat jo nääntyneet kuumuuteen.

Kuumuus oli kuitenkin nyt sivuseikka ja piti yrittää keskittyä olennaiseen. Daksu myönsi ansainneensa lyönnin, Caine ei myöntänyt ansainneensa idioottimaista käytöstä, mutta päätti olla sen verran selväpäisempi, ettei sanoisi asiaan mitään. Hymyili vain. Daksu kommentoi hänen puhumistaan, ettei hänen takiaan tarvinnut yrittää muuttaa puhetapaa. Caine huitaisi vähättelevästi kädellään. ”Ei ku anna mää ny kokeilen tätä. Mieli pysyy virkeenä, ku opettelee uusia asioita, suosittelen kokeilemaan.” Caine sanoi, että hän otti tämän haasteen ihan mielellään vastaan.

Kun oikeaan asiaan päästiin, niin Daksu myönsi muurilla tapahtuneen olleen vahinko, eikä hän kantanut nuolesta enää kaunaa ja hän luuli auttaneensa. ”Selvä, antaa asian olla sitten. Enhän mää ku vaan melkeen kuollu, mut en kuitenkaan kuollu, joten kaik hyvin. Kyl mää ymmärrän, ettei sulo o ystäviä ja sun elämä on varmasti ollu tosi rankkaa eikä sult voi oottaa et kykenisit ymmärtään muien hätää. En… mää lähe ja jätä tätä hommaa kesken. Olis tosi tyhmää lähtee takas kotiin nyt ku on tullu jo näin pitkälle.” Caine sanoi huolettomasti ja lupasi jatkaa kyllä Dehrahin auttamista. Hän kääntyi katsomaan kumman valkeaa etelän prinssiä, yhtä valkoista ihmistä hän ei ollut nähnyt ikinä, vaikka luuli pohjoisessa asuvien olevan vaaleita eteläisiin verrattuna. ”Joten, tehäänkö sovinto ja ollaan ystäviä?” Caine kysyi sitten Daksulta.

DAKARAI

”Niin eihän täällä nyt sillä tavalla kylmää koskaan ole niin kuin pohjoisessa”, Dakarai tuumasi, vaikka näennäisesti ei Dehrahissakaan aina kesä ollut. Toki Dehrahissa oli kuuma tai lämmin suurimman osan aikaa vuodesta, mutta oli heilläkin nimellisesti neljä vuodenaikaa. Ehkä hieman turhaa, mutta kaipa se oli jonkun mielestä tarpeellista ja niin vain oli.

Mutta Dakarai ja Caine eivät olleet tulleet puhumaan säästä vaan ihan oikeista asioista. Caine halusi joka tapauksessa kokeilla puhua niin kuin muutkin puhuivat, vaikka kyllä toinen puhui edelleenkin hieman kummasti, muttei ehkä niin oudosti kuin normaalisti. Uusien asioiden opettelua Caine suositteli myös Dakaraille. ”Voisihan se tehdä ihan hyvää”, Dakarai myönsi. Ainakin hän voisi yrittää tosissaan laittaa omat tapansa päälaelleen ja yrittää ajatella muita itsensä sijaan. Ehkä se siitä sitten lähtisi.

Caine oli kuitenkin ilmeisesti vain antamassa asian olla, vaikkei ollutkaan kuin melkein kuolla, vaikkei nyt kuitenkaan kuollutkaan. Jotenkin Caine silti ymmärsi ja nyt se taas tuntui täysin oudolta, kun ei kukaan muu ollut vaan antanut olla ja nyt kaikki vain oli hyvin… siis Cainen ja hänen välillään. No olihan se edistystä, mutta olisi prinssillä vielä pitkä matka edessään. Mutta siinä Caine oli kovin sovintoa jo hieromassa ja puhui ystävyydestä. Dakarai oli kieltämättä erittäin häkeltynyt tilanteesta. ”Siis noin vain? Sinähän melkein kuolit, kun tungin kielloistasi huolimatta kuin mikäkin idiootti paikalle auttamaan, vaikka kukaan ei sitä edes halunnut. Tai no… eihän sillä avun kanssa ollut edes mitään tekemistä”, Dakarai sai suustaan, mutta kyllä toinen selvästi vaikutti tosissaan olevan. ”Mutta sopu käy oikein hyvin, joten ystäviä”, Dakarai sanoi helpottuneena ja ojensi toista kättään sovinnonmerkiksi.

CAINE

Caine oli aika varma, ettei Daksu edes tiennyt mistä puhui, kun puhui pohjoisen kylmyydestä. Mutta todennäköisesti Caenezhiin päästäisiin aika lähellä talvea vasta, joten eiköhän hän sen tajuaisi silloin, nyt oli turha yrittää selittää, ei ikuisen kesän lapsi voinut ymmärtää, mitä tarkoitti kylmyys.

Caine katsoi Daksua hiukan ihmeissään, kun tämä lähes järkyttyi, miten helposti Caine antoi asian olla. ”No tapahtu mitä tapahtu, asia ei suremalla parane. Toki mää voisin vihotella tästä loppuikäni, mut mitä se auttais? Mut koita nyt jatkos vähä miettii ennen ku teet jotai tyhmää, et oisko sittenki parempi kuunnella muita eikä sählätä mitä sattuu.” Caine sanoi, toki häntä loukkasi se, ettei moinen kurjimus osannut oikeasti olla pahoillaan siitä, mitä Caine oli joutunut kärsimään, mutta hän ei voisi pakottaa ketään ymmärtämään muita. Hän voisi vain itse ymmärtää ja saada edes tunteen siitä, että oli parempi ihminen ja hänen velvollisuutensa oli auttaa ja antaa anteeksi tyhmemmilleen.

Lopulta Daksu tajusi, että olisi ääliöiden kuningas, jos ei nyt hyväksyisi Cainen sovinnonelettä, kun otti huomioon, miten paljon riitaa ja toraa hän oli saanut tässä ryhmässä aikaan. Caine ainakin aikoisi yrittää parhaansa olla Daksulle hyvä ystävä, niin ehkä hänkin sitten alkaisi tajuta jostain jotain, kun hänellä oli hyvä ystävä opastamassa ja auttamassa. Ja apua Daksu-parka todella tarvitsi. Caine katsoi hiukan kummissaan, kun toinen prinssi ojenteli kättään, ajatellen ensin, että hän vain venytteli, mutta ei se tainnut olla venyttelyä. Cainesta tuntui, että hänen pitäisi tehdä jotakin ja hoksasi sitten, että heidän piti tietenkin sinetöidä sovinto! Okei, hänellä ei ollut mitään terävää, että saisi viillettyä haavan käteensä, joten piti tehdä tämä toisella tavalla. Caine keräsi mahdollisimman paljon sylkeä suuhunsa, räkäisi sitten kämmenelle ja paiskasi kättä Daksun kanssa, joka oli kyllä itse unohtanut oleellisen sylkemisvaiheen, mutta ehkä hän muistaisi ensikerralla, nyt kun Caine oli näyttänyt mallia.

DAKARAI

Dakarain kasvoilta paistoi edelleenkin ihmetys, kun tilanne oli muuttunut kuin lennosta täysin toiseksi. Ei sillä, tämä kävi prinssille enemmän kuin hyvin, mutta oli Cainen ratkaisu asiaan silti ollut hämmennystä herättävä, odottamaton ja niin edelleen, kun toiset halusivat melkein nylkeä Dakarain joka yrityksen päätteeksi hengiltä. Caine puolestaan oli vain tuumannut, ettei asia suremalla muuttuisi ja mitä vihoittelu auttaisi. Kehotti Caine silti kuuntelemaan muita. ”Olet oikeassa… Ja niin kyllähän se kuuntelu varmasti olisi terää tehnyt”, Dakarai myönsi. No mennyt olisi mennyttä aina ja ikuisesti. Se ei muuttuisi, mutta voisi Dakarai tulevaisuuteen vaikuttaa.

Sovinto oli joka tapauksessa syntynyt, vaikkei Dakarai sitä sitten ollutkaan näin helposti odottanut tapahtuvan. Prinssi oli kuitenkin onnessaan tilanteen saamasta käännöksestä, mutta odotti siinä tällä hetkellä typerä ilme naamallaan lapa pystyssä Cainen kättä tai edes jotain. Mutta sen sijaan Caine vain katsoi Dakaraita kummissaan. Dakaraista alkoi tuntua hieman kiusalliselta, mutta seuraavaksi oli Dakarain vuoro katsoa Cainea kummissaan, kun tämä alkoi kerätä limaa suuhunsa. Kummastuneesta Dakarain ilme muuttui järkyttyneeksi, kun pohjoisen poika limaisi ällön klimpin kädelleen ja iski tahmatassunsa hänen käteensä. Prinssi tunsi kylmät väreet kulkevan kehonsa läpi, mutta yritti vain pinnistää pakotetun hymyn huulilleen, koska ei halunnut pilata heti uutta ystävyyttä sillä, että näyttäisi kasvoillaan, miten häntä ällötti. Oikeasti häntä puistatti. ”En olekaan ikinä tavannut tuollaista tapaa sopia asioita”, Dakarai totesi, mutta kaikkea sitä sitten oppikin. Joskin tämän asian Dakarai olisi halunnut jättää oppimatta.

CAINE

No se jäi nähtäväksi, miten hyvin Daksu tajusi jatkossa kuunnella muita. Toivottavasti tämä tajuaisi tehdä niin, koska hänen oli hankalaa pysyä hengissä nykyisellä toimintatavallaan. Caine tajusi melkein saman tien mokanneensa, kun näki Daksun ilmeen hänen vihdoin reagoituaan tämän sovinnoneleeseen. Kai etelässä sitten toimittiin jotenkin toisin? Prinssi sanoikin, ettei ollut moista tapaa ikinä tavannutkaan. ”Ai… kyl tää meil vaa on ihan yleinen tapa…” Caine vastasi ja mietti kuumeisesti, mitä hänen sitten olisi pitänyt tehdä. ”Miten te sit sovitte riitanne? Tai no en tiiä sovitko sää mitään ikinä, oon saanu vähän sen kuvan, et muut hallitsijat vaan saa tehä mitä lystää ja muut tottelee et tuskin sun on kauheest taervinnu sopia riitoja elämässäs…” Caine tajusi sitten, koska kai Daksu osaisi sen paremmin, jos olisi joskus ennen joutunut sopimaan riitoja jonkun kanssa?

DAKARAI

Dakarain mielessä pyöri edelleenkin eilen käyty keskustelu Vinemarilaisen naisen kanssa ja miten sanat olivat herätelleet prinssiä toivon mukaan oikeaan suuntaan. Miten hän ei voisi vain ajatella itseään vaan hänen pitäisi avata silmänsä totuudelle ja oikeasti nähdä tehneensä väärin ja tuntea se myös. Kyllä Dakarai myönsi, että oli alkanut tuntea. Fyysisesti hän oli toki väärintoimintansa saanut jo tuntea aikaa sitten, mutta nyt ensimmäistä kertaa hän tunsi myös sisällään jotain. Se jotain saattoi ensimmäistä kertaa olla omatunto ja nyt se soimasi. Joten hän ei saisi olla enää se kusipää muita kohtaan, vaan olla hyödyksi, tarjota apua. Oikeaa apua eikä pelata liittolaisiaan vastaan. Dakarain pitäisi oikeasti kuunnella muita eikä sooloilla omiaan.

Prinssin tämänhetkiset ajatukset kuitenkin olivat aivan jossain muualla. Nimittäin kuolaisessa kädessään ja kuinka se ällötti. Miten vastenmielistä! Dakarai ei oikein tiennyt edes, mitä tekisi kätensä kanssa ja mihin sen tunkisi, joten seisoi lähinnä vain tyhmä ilme kasvoillaan käsi pystyssä. Ei sillä, tuskin Caine sitä kiusallaan oli tehnyt vaan nimenomaan sanojensakin mukaan se oli ihan normaali asia räkäistä kädelleen ja hieroa se kaiketi sitten toisen räkään ja sillä oli sovinto syntynyt. Caine vastaavasti halusi tietää, miten se Dehrahissa sitten syntyi, luonnollisesti. Mutta tajusi itsekin, ettei Dehrahissa tainnut edes tapahtua mitään sovintopuheita. ”Niin… Eipä sellaisia oikein tapahdu ikinä. On meillä tuomioistuin ja oikeus, mutta ei niillä sovinnon kanssa ole mitään tekemistä. Ylempiarvoinen on aina oikeassa ja alempiarvoinen joutuu vain tyytymään kohtaloonsa. Mutta ajattelin, että sovinnon merkiksi voisi ehkä paiskata kättä tai jotain”, Dakarai vastasi, että siinä olisi ikään kuin jotain oikeasti konkreettista. Vähän niin kuin lupaus tai jotain, mitä ei saisi rikkoa… tai jotain vastaavaa.

CAINE

Caine vain oli huolimattomasti pyyhkinyt kätensä paidan helmaan, Daksu taas ei tiennyt mitä tekisi, kun tuijotti kättään, kuin siihen olisi kasvanut ylimääräinen sormi tai jotain. ”Kyl meilki toki kylän tai kaupungin päällikkö tai pahimmis tapauksis kuningas, hoitaa oikeesti vakavat kiistat. Ihmiste väliset sovinnot yleensä sinetöiään verellä, mut tällaset pienemmät asiat yleensä näin, kun se ei ihan ole niin verenvuuatuksen paikka.” Caine selitti, kun Daksu itse selitti Dehrahin oikeusjärjestelmää, joka kuulosti aika oudolta. ”Miten ”ylempiarvonen”? Mitä se tarkottaa?” Caine kysyi, koska ei ihan tajunnut millä logiikalla joku oli arvoltaan ylhäällä ja joku toinen alhaalla ja sillä jotenkin päätettiin, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Eihän sen, että kumpi on ylhäällä ja kumpi alhaalla, pitäisi olla siihen mitään vaikutusta?

DAKARAI

Ei Caenezhissakaan nyt joka asiaa vain syljellä sovittu vaan oli heilläkin vakavissa kiistoissa ihan joku päällikkö, joka hoiti asiaa. Dakarai oli ehtinyt kuitenkin jo järkyttymään siitä, miten ihmiset pohjoisessa sopivat asiansa verellä. ”Verellä? Siis omalla verellä? Vai jonkun toisen verellä? Eläimen verellä?” Dakarai kysyi lievästi järkyttynyt katse silmissään, mutta millä muullakaan verellä kuin omallaan? Ei kai kukaan sovintojen takia mitään eläintä tai jotain veri-ihmistä mukanaan raahannut, että sai sitten sotkea kätensä sillä. Mutta kuinka kuvottava ajatus! Kuulosti barbaalimaiselta, vaikka toisaalta siltä saattoivat kuulostaa monen korvissa heidänkin maansa tavat, joten ehkä Dakarailla ei ollut varaa tuomita.

Caine oli jäänyt kuitenkin ihmettelemään sitä ylempi- ja alempiarvoisasiaa kaiketi, että mitä tekemistä jollain arvoilla oli oikeassa ja väärässä olemisen suhteen. Tai tässä tapauksessa Caine halusi tietää, mitä se tarkoitti. ”Ylempiarvoisia arvostetaan enemmän. Heillä on enemmän valtaa, joten niin sanottu oikeus tulee heidän puolelleen, joten oikeasti siinä ei ole mitään tekemistä oikean ja väärän tai minkään sopimisen kanssa. Alempiarvoinen, kuten vaikka keskiluokkainen saattaisi ihan hyvin olla oikeasti oikeassa, mutta jos vastassa on esimerkiksi aatelinen, hänellä on enemmän valtaa, vaikka olisikin oikeasti täysin väärässä. Alempiluokkaisia ei kuunnella… Ns. oikea oikeus tapahtuu vain, jos kumpikin on samanarvoisia yhteiskuntaluokkajaossa, mutta siinäkin saattaa olla vilunkipeliä, koska harvoin kukaan on täysin yhtä varakas vastapuolen kanssa. Maine ja varakkuus ratkaisee vallan lisäksi monia asioita”, Dakarai yritti selittää ja nyt kun senkin oikeasti laittoi sanoiksi, kuulostihan se aika järjenvastaiselta… väärältä. Oikeus pitäisi tapahtua oikeasti eikä vain sen mukaan, kumpi oli arvoasteikolla ylempänä ja kumpi alempana. Ei Dakarai ollut ennen sitäkään miettinyt oikeasti, mutta ei myöskään selittänyt kenellekään. Mutta sitähän Dariuskin yritti elossa ollessaan toitottaa Dakaraille. "Miten Caenizhissa sitten menetellään?" Dakarain oli pakko kysyä, koska selkeästi aivan eri tavalla.

CAINE

Caine yritti kuunnella ja ymmärtää Daksun selityksiä siitä, miten ylempiarvoisia arvostettiin enemmän, koska heillä oli enemmän valtaa. No nyt se kuulosti selvemmältä, eli vaikutusvaltaisia henkilöitä. Ja alempiarvoiset sitten olivat sellaisia, joilla ei ollut kauheasti valtaa vaikuttaa asioihin. Mutta sitä Caine ei ymmärtänyt, miten tämä vaikutti siihen, kumpi oli oikeassa ja kumpi väärässä. ”Ahaa… kuulostaa aika vaikeelta.” Caine myönsi, toki kiistat olivat joskus hankalia. Caine mietti hetken, miten selittäisi asiaa. ”No riippuu kenen riitoja pitää sopia, yleensä kukin sopii riitansa ite. Jos ei pysty, niin kylän tai kaupunginjohtaja ottaa asian käsittelyyn. Yleensä asiat jotenki aina sovitaan.” Caine sanoi, ei se niin vaikea asia ollut ja tilanteen mukaan asiaa selvitettiin ja jos tarvittiin ulkopuolista sovittelijaa, niin sitten sellainen jostain aina haettiin.

DAKARAI

”Niin, onhan se kyllä… Kun nyt mietin. En oikeastaan ole ennen miettinyt. Tiedän toki, miten ”oikeus” Dehrahissa toimii, mutta eihän se kyllä oikeasti sanan kirjaimellisessa mielessä ole oikeus… tai oikein. Vanhempi veljeni oli viisas ja tajusi, mitä oikeus tarkoitti hyvin nuorella iällä. Ihmettelin pitkään, mitä höpöjä hän oikein puhui, mutta nyt se käy järkeen. Olen oikeasti ollut todella idiootti ja sokea… Toivottavasti tajuaminen ei ole vielä myöhäistä”, Dakarai huokaisi perään kääntäen katsettaan samalla hieman toisaalle. Miksi Darius ei vain voisi olla täällä? Miksi Dakarai käytti kaiken heidän yhteisen ajan jonninjoutavuuksiin? Jos hän olisi ymmärtänyt Dariusin todelliset sanat ja tarkoituksen hänen elossa ollessaan, olisiko Dakarai tällainen? No turha sitä oli itkeä, koska se oli mennyttä ja vain tulevaan pystyi vaikuttamaan.

Mutta mitä sitten Caenezhin käytäntöihin oikeusmenettelyssä tuli, ainakin se oli täysin toisenlaista mitä Dehrahissa. Ei, että Dakarai olisi olettanut sen olevankaan samanlaista. ”Ainakin se vaikuttaa selväjärkisemmältä. Tai siis sellaiselta, ettei siinä mitään arvoja katsota tai kummalla on enemmän varaa, mainetta tai valtaa”, Dakarai vastasi pohtivaan sävyyn. Dehrahissa kaikki toiminta muutenkin perustui aika pitkälti siihen, mihin yhteiskuntaluokkaan syntyi. Kun sitä todella ajatteli, kyllähän se aika kapeakatseiselta ja ahdasmieliseltä vaikutti.

CAINE

Caine ei kyllä ymmärtänyt Dehrahia ollenkaan, mitä järkeä oli olla oikeus jos se ei toiminut oikein? ”No ei tietenkään oo myöhästä, säähän oot viel nuori.” Caine vastasi. ”Ja siit tuli mieleen, eiks sul olis jotain tekemistä tuol sisällä?” Caine kysyi sitten, hehän olivat saaneet asiansa jo sovittua.

DAKARAI

Cainen mielestä Dakaraille ei ollut myöhäistä alkaa nähdä totuutta siltä puolelta, miten se oikeassa mielessä kuului nähdä, mikä oli tietenkin lohdullista. Siitä aihe kuitenkin johdattui mökin sisustaan ja siihen, että Dakarailla olisi tekemistä sieltä. ”Tosiaan, ehkä Chathakin on jo hereillä”, Dakarai vastasi kääntyen mökin suunnalle. ”Mutta kiva, että saatiin sovittua”, Dakarai jatkoi vielä kääntyen takaisin Cainen puoleen, koska olihan se erittäin hyvä juttu.

Dakarai suuntasi kuitenkin mökin ovelle, jota avasi varovaisesti tähyten sisään ensin ihan vain siltä varalta, että tietäisi pysyä poissa, jos joku olisi päättänyt tulla käännyttämään prinssin takaisin vain ulos. No näin ei ollut(?), joten Dakarai astui sisään ja asteli siitä lähemmäs Chathan olinpaikkaa. ”Oletko hereillä?” Dakarai kysyi sen verran hiljaisella äänellä toki, ettei herättäisi kaikkia, jos joku halusikin vielä nukkua ja jos Chatha sattui nukkumaan vielä, niin toki prinssi antaisi toisen nukkua.

CHATHA

Chatha oli herännyt jo hetki sitten, hänen olonsa oli jo huomattavasti, kipuja ei juurikaan ollut. Toki olo oli heikon puoleinen ja hiukan häntä alkoi heikottaa entisestään, kun kuuli prinssinsä äänen vierestä. ”Olen” Hän vastasi ja kääntyi katsomaan prinssin suuntaan. ”Odotin teitä jo illalla, mutta taisin nukahtaa, ennen kuin teistä saatiin koulittua sisäsiistiä?” Hän huomautti, sillä ei muistanut, että Ame olisi tullut prinssi Dakarain kanssa hänen puheilleen. ”Olen pahoillani, että jätin teidät oman onnenne nojaan näin pitkäksi aikaan, se ei kai ole sujunut kauhean hyvin? Mutta olette sentään vielä elossa, mikä on olosuhteisiin nähden jo saavutus.” Chatha sanoi, sillä oli kuullut Amelta oleellisimman, miten prinssi oli asiansa hoitanut sillä välin, kun Chatha oli ollut toipilaana.

DAKARAI

Chatha oli hereillä, mikä oli hyvä juttu. Tämä oli tosin odottanut Dakaraita jo eilen. ”Niin… Olin selkeästi sokea jäärä, jonka kaaliin ei oikein tahtonut järki painua, mutta itseänihän siitä on vain syyttäminen, kuten tästä kaikesta sotkusta muutenkin. Kumpa vain olisin kuunnellut Cainea ja pysynyt poissa kaikkien jaloista, niin sinua ei olisi sattunut eikä Cainea olisi napattu”, Dakarai vastasi, koska kyllä se eilinen oli silti asioita takonut hänen päähänsä, vaikkakin aika hitaasti. ”Millainen vointisi muuten on?” Dakarai jatkoi sitten, koska kyllähän se nyt kiinnosti, miten pysyvää jälkeä oli saanut tempuillaan aikaan ja muutenkin. Toivottavasti mitään peruuttamatonta ei olisi käynyt.

Chatha puolestaan sanoi olevansa pahoillaan, että oli jättänyt Dakarain vain oman onnensa nojaa, mutta ensimmäistä kertaa ikinä Dakarai ei edes tiennyt, miksi Chatha siitä oli pahoillaan. Ihan niin kuin hän nyt olisi voinut jotenkin vaikuttaa siihen, että Dakarai oli tullut muurille ja sen jälkeen siihen, että vihollinen oli hyökkäämässä Dakarain kimppuun ja Chatha teki itse vain työtä, josta hänelle maksettiin. Vai maksettiinko, jos hän oli orja? Normaalisti Dakarai olisi varmasti odottanutkin anteeksipyyntöä Chathalta eikä missään nimessä toisinpäin, mutta nyt toisen pahoillaan olot tuntuivat vain väärältä.

”Miksi ihmeessä? Ei se sinun syysi ollut. Oma syyni se oli. Minun takiani sinä olet vuodepotilas. Minun tässä kuuluu olla pahoillaan”, Dakarai aloitti, istuutui lattialle ja kohotti katseensa toiseen. ”Anteeksi, etten kuunnellut järkeä vaan tulin kielloista huolimatta muurille ja aiheutin ongelmia ja sinä haavoituit. Sinä teit vain työtä, johon sinut on koulutettu ja josta sinulle maksetaan tai toivon ainakin, että maksetaan. Tarkoitan siis, että… Tai siis… Okei, näin niskasi. Tiedän, mitä olet… mutten ymmärrä miten se on mahdollista”, prinssi sanoi sitten hieman vaikeasti, koska ei tiennyt, miten totuuteen pitäisi suhtautua ja mistä lähtien orjat hoitivat henkivartijan hommaa. Vai oliko se joku isän juoni? Mutta kaikesta huolimatta Dakarai oli pahoillaan siitä, että Chatha oli joutunut orjaksi.

CHATHA

Hieman Chatha epäili, oliko unessa vai houriko muuten, kun prinssi myönsi olleensa väärässä ja syypää siihen ettei häntä päästetty ihmisten ilmoille ja tähän sotkuun muutenkin. Ei Chathan tuntema prinssi Dakarai myöntänyt olevansa väärässä missään asiassa. Mutta sitten Chatha järkyttyi ja uskoi prinssin olevan sittenkin ihan oma itsensä, kun tämä puhui aiheuttaneensa Cainen, eli Caenezhin prinssin, nappaamisen. ”Siis teitte MITÄ!?” Hän toisti järkyttyneenä. ”Ei voi olla, tämä on kauheaa… prinssi miten saatoitte? Pahin mahdollinen tilanne… Dehrahiin avuksi tullut prinssi vihollisen vankina, tämä tietää sotaa Dehrahin ja Caenezhin välille, emme selviä edes nykyisestä tilanteesta… Mikä katastrofi… Pahempaa kuin osasin teiltä edes odottaa, miten kukaan päästi tuollaisen toivottoman tunarin sotaan?” Chatha alkoi panikoida ja häntä alkoi taas pyörryttää. Aika lailla kaikki muu, mitä prinssi sanoi, menikin sitten ohi, kun hän mietti miten yksi Dakarai pystyikin aiheuttamaan tällaista tuhoa.

AMETHYST

Ame oli todella kaivannut unta Daksun kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Se ipana oli jopa häntä tyhmempi, se oli aika vaikeaa, mutta eipä dehrahilaiselta lellikakaralta voinut kauheasti muuta odottaa. Hän oli aamullakin vielä vähän väsynyt, mutta onneksi Daksu meni vaivaamaan vaihteeksi jotain muuta. Ikävä kyllä Daksu vaivasi Cainea, mutta Caine itse oli mennyt tulilinjalle, joten Ame antoi olla. Kyllä Caine sen rimpulan vääntäisi solmuun mennen tullen jos se alkaisi isottelemaan.

Ame oli käyttänyt aamunsa hoivaamalla Chathaa (?), hän teki sen ihan mielellään ja oli vain kivaa tuntea itsensä hyödylliseksi. Ja jos hän jossain oli hyvä, niin miesten paijaamisessa! Toki se ilo loppui aika nopeasti, kun Daksu tuli takaisin sisälle ilman Cainea. Amethyst oli tahallaan jäänyt vähän taustalle Daksun ilmestyessä paikalle, seuraten vähän sivusta toisen käytöstä - ja niin teki myös eräs urumiyalainen prinsessa, sen jälkeen kun oli käynyt siis ulkona vilkaisemassa, että Cainella oli kaikki hyvin. Amesta oli söpöä, kun Inar oli niin huolissaan Cainesta... toinen oli muuten niin kauhean vakava. Urumiyalaiset olivat kummatkin hauskaa seuraa, ja niin oli Cainekin. Hän halusi vähän käydä kysymässä, mitä Daksu oli toiselle sanonut, se eilinen keskustelu oli mennyt niin mallikkaasti...

Ame havahtui ajatuksistaan, kun kuuli Chathan järkyttyneen äänen. Hetken hämmennyksen Ame ymmärsi, että Chatha oli tainnut juuri kuulla Daksulta, miten Cainelle oli käynyt. Hän oli unohtanut kertoa Chathalle ihan kokonaan! Nainen tirskahti vähän, voimatta vahingoniloiselle hymylle mitään. Daksu saisi niin kuulla kunniansa! Vahingonilosta puheenollen... tässä olisi hyvä sauma mennä utelemaan Cainelta tämän ja Daksun juttutuokiosta, Daksu pysyisi täällä varmaan hetken puhuttelussa. Ame virnisti ja lähti vähin äänin ulos, etsien Cainen käsiinsä ja lähes hypähteli iloisena toisen luo.
"Huomenta", Ame helähti iloisesti, kun kumartui pojan puoleen.
"Puhuitko sä Daksun kanssa? Mitä se sano?", nainen kysyi heti innoissaan, hän halusi tietää oliko Daksu oppinut viime yöstä mitään vai jatkoiko se tomppeli hautansa kaivamista edelleen.

CAINE

Daksu lähti hoitamaan muita asioitaan ja Caine jäi itse ulos varjoon seisoskelemaan. Inar oli käynyt kysymässä, että oliko kaikki hyvin ja halusiko Caine, että hän pistäisi Daksun hengiltä (?). Cainen vastattua, että kaikki oli hyvin ja Daksun voisi toistaiseksi jättää eloon, hän lopulta uskoi ja lähti hoitamaan jotain muita asioita (?). Sitten seuraava huolestunut (utelias) saapui paikalle ja Caine hymyili Amen pirteälle huomenten toivotukselle. ”Huoment.” Ja siinähän se tuli, eli Daksun puheet kiinnostivat. ”Juu kyl mää sen kaa juttelin. Niin ja kauheest kaikenlaista se selitti, mikä tuskin piti kauheest paikkaansa. Mut ainaki se väitti tyrkänneensä mut muurilta alas vahingos joten annoin sen asian olla. Me sovittiin ja ollaan nyt hyvii ystävii. Ehkä sekin reppana joskus oppii jotain jos sil on ees kerran elämässään yks ystävä.” Caine vastasi yrittäen muistella, mistä kaikesta he puhuivat. Daksu puhui niin paljon ja suurimman osan ajasta ei yhtään asiaa (onneks sä puhut vähän ja asiaa XD).

”Se vähä yllätty ku mää annoin sil anteeks tosta noin vaa. Jännä juttu ku miettii, et sitähän se just halus. Et saa anteeks joutumatta oikeest miettimään tekojensa seurauksii. Sit se selitti oikeuesta ja miten Dehrahissa ymmärretään oikea ja väärä, eli ihan väärin, mikä selittää sen, ettei se reppana ite tajua yhtää mitä on tehny väärin.” Caine jatkoi. ”Ja siin se kai sit tais ollaki…” Hän lopetti, ellei unohtanut jotain oleellista, mutta eiköhän tuossa aika hyvä tiivistys ollut.

DAKARAI

Kun Dakarai oli saanut asioita avattua Chathalle, ehti paniikki-Chatha alkaa panikoida Cainen nappaamisesta niin, että kaikki mitä prinssi oli sen jälkeen sanonut oli tuntunut kaikuvan kuuroille korville. Prinssi huokaisi hieman sille, mutta minkäs sille mahtoi, kun Chatha pääsi paniikkijalalle. ”Rauhoitu Chatha. Caine on jälleen keskuudessamme ja asia on sovittu, limakättä päälle lyöty. Uskon, ettei hänellä ole mitään asian suhteen enää hampaan kolossa, mikä sinänsä kävi ajateltua nopeammin. Mutta Caine on huipputyyppi. Mutta rauhoitu, pliis, en halua, että joudut taas vuoteenomaksi”, Dakarai yritti rauhoitella Chathaa. ”Luulin tosin, että Amethyst tai joku olisi jo kertonut sinulle…” Dakarai kuitenkin jatkoi, mutta ei selvästi, kun Chatha noin voimakkaasti oli siihen uutiseen reagoinut. Mutta kai se toisaalta oli ihan hyvä, että se uutinen oli tullut Dakarailta itseltään, vai? Mutta vaivihkaa Dakarai pyyhki samalla Cainen sylkeä mökin lattiaan kädestään, koska johonkin se piti pyyhkiä! "Oletko kasassa?" Dakarai varmisti huolestunut katse silmissään.

CHATHA

Chathan paniikki loppui kuin seinään, kun Dakarai kertoi, ettei mitään hätää edes ollut enää ja prinssi Caine oli saatu takaisin ja oli kunnossa ja Prinssi Dakarai oli jo selvittänyt sen asian ja Caenezh tuskin olisi laittamassa Dehrahia ainakaan heti vastuuseen asiasta. ”Älä säikytä tuolla tavalla!” Chatha huokaisi ja yritti saada itsensä rauhoittumaan ja oli niin tohkeissaan, että unohti vahingossa jopa puhutella prinssiä kohteliaasti eikä edes tajunnut sitä. ”Jotenkuten… Vaikka te olette kyllä terveysriski.” Chatha vastasi prinssin kysymykseen kun tunsi saaneensa taas sykkeensä tasoittumaan.

AMETHYST

Ilmeisesti Cainella oli mennyt Daksun kanssa puhuminen paremmin, kuin hänellä viime yönä. Toki Caine oli mies, ehkä Daksu siksi ei jaksanut olla sille niin hirveä maanvaiva. Että hän vihasi dehrahilaisia. Cainen kertoessa, että Daksu oli sanonut muurilta tyrkkäämisen olevan vahinko, Ame tyrskähti ja naurahti vähän perään.
"Joo, sitä se mulle eilenkin sano", hän nyökkäsi, yllättyen hieman kun Caine kertoi, että he olivat sopineet ja päättäneet olla ystäviä.
"Vau, Daksu osas käyttäytyä, aika vaikuttavaa! Oot kyllä tosi reilu", nainen myönsi. Ensimmäinen keskustelu, jonka aikana kenenkään ei varmaan ollut tehnyt mieli lyödä Daksua! Caine oli kyllä ihan liian kiva ihminen... toki Daksu saattaisi katua aika pian tuota ystävyyttä, jos Ame yhtään voisi asiaan vaikuttaa. Ja Cainen tuntien, kyllä voisi.

"Joo no Daksulle oli selvästi uusi ajatus, et sen kuuluu olla pahoillaan vahingosta. Mut oon aika yllättynyt, et teillä meni noin hyvin! Se sano mulle eilen, et se ei kokenut yhtään syyllisyyttä siitä et tyrkkäs sut alas, kun se oli vaan vahinko! Ilmeisesti vahingoista ei sais suuttua, vaikka mä sanoinkin et maljakon rikkominen vahingossa on vähän eri asia, kun se et melkeen tappo kaks ihmistä", Ame nauroi.
"Niin ja sit se kans sano, et se eilinen oli sun oma vika, kun menit puhumaan sille ja halusit et se pyytää anteeksi", nainen kertoi heti perään. Oli hauskaa selittää Cainelle hänen ja Daksun eilistä keskustelua, tai ainakin sitä osaa mikä oli liittynyt Caineen, kun ilmeisesti kaksikolla oli mennyt nyt ihan hyvin. Mikä oli toki hyvä, olisihan se ollut aika rasittavaa, jos Daksu ei tähänkään mennessä olisi oppinut yhtään mitään.

DAKARAI

Paniikki tuntui loppuvan kuin seinään eikä prinssi yhtään valittanut, mutta Chatha oli kyllä merkillinen otus. Ensin panikoitiin kuin viimeistä päivää ja sitten tämä oli kuin mitään paniikkia ei olisi ollutkaan. ”Anteeksi… Luulin, että olisit ollut siitä jo tietoinen. Lupaan olla hienotunteisempi seuraavalla kerralla”, Dakarai vastasi. ”Taisiis, toivottavasti siihen ei ole tarvetta!” Dakarai kiirehti sanomaan, koska ei todella halunnut nähdä mitään seuraavaa kertaa jonkun toisen nappaamisesta. Ei itsensä eikä kenenkään muunkaan toimesta, mutta vähiten itsensä puolesta, koska prinssi oli aivan tarpeeksi syvällä jo suossa eikä halunnut upota sinne yhtään enempää.

Vasta jälkeenpäin Dakarai oli tajunnut, ettei Chatha ollut häntä oikein puhutellut hetki sitten, mutta antoi nyt tällä kertaa olla, koska ei halunnut pilata nyt kaikkea sillä, että alkaisi räksyttämään moisesta. ”Huojentavaa kuitenkin kuulla, ettet panikoinut itseäsi hengiltä… Mutta kuulitko mitään, mitä sanoin Cainen nappaamisen jälkeen?” prinssin oli pakko varmistaa, koska ainakin orja-asian laidasta olisi varmasti hyvä puhua.

CAINE

Caine kohautti hiukan olkiaan kun Ame ihmetteli, miten Daksu oli oppinut yhdessä yössä noin vain käyttäytymään kunnolla. ”No mää otin alkuun sen asenteen et kaikkien parhaaks parempi olla kantamat kaunaa ja et Daksu on tässä se penska ja mun täytyy käyttäytyä aikusemmin.” Caine vastasi, eihän Daksulta voinut odottaa kypsää käytöstä, hän ei ollut vielä aikuinen. Kyllähän se ikävältä tuntui kuulla, että Amelle Daksu oli kertonut ihan eri asiaa ja ettei hänen vahingosta kuulunut olla pahoillaan ja eilinenkin riita oli Cainen ihan omaa syytä. Caine huokaisi syvään. ”Näyttää vähä siltä et meiän ystävyys vaatii viel aika paljon työtä.” Hän totesi, sillä ilmeisesti Daksulle oli ihan sama kuinka monta ihmistä melkein kuoli hänen mokansa takia, kun kyseessähän oli vain vahinko. ”Mut onneks ystävän velvollisuus on auttaa kaikin tavoin myös sillon ku ystävä ite ei tajuis olevansa väärässä.” Caine vastasi hymyillen Amelle tietäväisesti. Jos Daksu kuvitteli, että hän vain unohti koko asian, niin turha luulo. Caine aikoi varmistaa, että Daksu todella tulisi ymmärtämään virheensä ja tajuaisi olevansa pahoillaan.

CHATHA

Chatha vain pudisti päätään prinssin kysymykselle, että oliko hän kuullut mitä muuta prinssi oli selittänyt, mutta ei hän ollut. Hänen kaikki huomionsa oli mennyt siihen, miten pahaan ongelmaan prinssi oli melkein heidät saanut.

DAKARAI

Chathalta oli kuin oli mennyt kaikki sen jälkeen ohi, mitä Dakarai oli sanonut Cainen nappaamisen jälkeen. Samalla hän käänsi katsettaan Cainen kuolaamaan käteensä ja tajusi sen olevan nyt hiekkainen. Hienoa. Prinssi huokaisi jälleen, mutta nyt sille, ettei ollut yhtään katsonut, mihin oli kättään hieronut.

Dakarai käänsi kuitenkin katsettaan takaisin Chathaan. ”Kun tulin muurille kielloista huolimatta ja jossa minun ei todellakaan olisi kuulunut olla ja kun haavoitut, parantajan täytyi tietenkin nähdä, millainen haava oli ja mitä sille pitäisi tehdä”, Dakarai aloitti pitäen pienen tauon. Orjuudesta oli ollut vaikea puhua ensimmäiselläkin kerralla ja nyt sama piti toistaa uudestaan. Mutta ei tätä voisi tähän jättää. ”Tarkoitan siis, että näin niskasi. Sen numerosarjan. Tiedän, että olet orja… En osannut odottaa sellaista ja olen pahoillani, että olet joutunut siihen asemaan. Mutta olet henkivartija… Miten voit olla myös orja?” Dakarai yritti pukea ensimmäisen kerran ohimennyttä asiaa uudestaan sanoiksi, koska halusi todella selvittää, mistä oli kyse. Hän puhui kuitenkin madalletulla äänellä sillä ei kaikkien tarvisi tietää, mikä Chatha oli. Ei se heidän asiansa ollut.