GILDOMERA - Miniroolipelit ja tarinat

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Maagi tutki ja ja kyseli ja Darius puhui ihan höpöjä ainakin Dakarain mielestä. Sormiakin tämä näki seitsemän tai kahdeksan yhdessä kädessä ja Dakaraita lähinnä pelotti, että kielikö se jostain pahasta ja vakavasta asiasta vai oliko se vain tämän hetken tilanne. ”Tuleehan Darius kuntoon? Ei kai tuo ole vakavaa? Voiko siihen kuolla? Kauan menee, että hän tokenee?” Dakarai panikoi maagille kysymyksiä, mutta tämä käski Dakaraita vain rauhoittumaan ja teki samalla selväksi, että veli oli osaavissa käsissä, mutta Dakarain hössötys ei nyt auttanut tilannetta, joten hänet käskettiin vain pysymään sivussa ja maagi kyllä hoitaisi asian. Dakarai siis teki työtä käskettyä, koska ei halunnut häiritä tämän toimitusta, joten hän jäi vain seuraamaan sivuun ja todella myös oletti, että Darius oli osaavissa käsissä ja tämä hoitaisi asian kuntoon, koska ei hoitaisi, Dakarai ei tiennyt mitä tekisi.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Ensiaputoimenpiteiden jälkeen vartijoita pyydettiin auttamaan Darius omaan huoneeseensa toipumaan, koska häntä oli aika typerää yrittää hoitaa kuntoon valtaistuinsalin lattialla.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Dakarai lähti vartijoiden ja Dariusin mukana Dariusin huoneelle, koska hän ei halunnut jättää veljeään yksin. Toki hänelle oli sanottu, että Darius tarvitsi rauhaa, mutta Dakarai lupasi vain olla hiljaa vierellä, mutta hän ei suostuisi jättämään veljeään yksin.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Dakarai oli jossain kohdassa hakenut tuolin veljensä sängyn viereen, ettei hänen tarvinnut istua vain kovalla marmorilattialla. Darius ei ollut sanonut mitään koko aikana(?) ja oli vain maannut sängyllään(?) ja Dakaraita alkoi pelottamaan oliko se miten normaalia tuossa tilassa. Ei hän ollut ikinä vastaavaa todistanut. Kyllähän isä hirviö oli heidän kaikkien suhteen, koko perheen suhteen, muttei ikinä niin hirviö, mitä äsken oli käynyt. Olihan kuningas kaikin puolin myös uhkaava ja hänestä huokui väkivaltaisuus ja aggressiivisuus, mutta että hän löisi tai iskisi ihan tosissaan jollain esineellä ketään, ainakaan omasta perheestään, niin se oli kyllä aivan uusi käänne. Se teki samalla isästä vielä pelottavamman, koska nyt kaiken muun lisäksi, kun tuollainen väkivaltaisuus oli kerran ylitetty, saattoi se toistua vielä joskus uudestaan.

Dakaraita huoletti kuitenkin Dariusin tila, vaikka maagi olikin hoitanut ainakin päällisin puolin isän aiheuttaneen vamman, mutta oliko se riittänyt? Entä, jos Darius ei heräisi ikinä? ”Darius?” Dakarai päätti kysyä ihan vain varovaisesti, koska halusi tietää reagoiko toinen edes ääneen. Koskea hän ei uskaltanut, koska Dakarai oli muutenkin saanut jäädä vain, jos olisi kiltisti ja antaisi Dariusin olla rauhassa. Ei hän tiennyt oliko puhuminenkin liikaa, mutta tuskin se nyt voisi pahentaa tilannetta. ”Oletko hereillä?” Dakarai yritti vielä pitäen puheensa matalana, koska panikointi ja huutaminen nyt tuskin oli hyvä asia.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Äitikin oli tullut jossain kohdassa myöhemmin katsomaan Dariusta. Kazemde oli ollut myös mukana, mutta Chione oli päätetty jättää asian ulkopuolelle, koska oli niin nuori. Astarte oli ollut ymmärrettävästi hyvin järkyttynyt nähdessään Dariusin vuoteenomana. Hän oli saanut kuulla vartijoilta tilanteesta, mutta Dakarai ei ollut varma, miten paljon äiti oikeasti tiesi ennen kuin Dakarai oli asiasta kertonut. Äiti oli näyttänyt vain entistä järkyttyneemmältä ja oli ollut hyvin turhautunut, ettei häntä naisena kuitenkaan kuunneltaisi. Äitillä olisi kuitenkin ollut miehelleen selkeästi pari valittua sanaa sanottavana, mutta ne sanat varmaankin jäi sanomatta.

Dakarai oli itse ollut hyvin myöhälle iltaan(?) Dariusin luona, mutta mitään mainittavaa Dariusin kohdalla ei ollut tapahtunut(?). Yön jälkeen(?) yllättävän varhain tai Dakaraille varhain Dakarai oli astelemassa kuitenkin taas veljensä huoneen ovelle, johon koputti lähinnä näön vuoksi, mutta astui kuitenkin sisään, kun vastausta ei kuulunut(?). Äiti oli huoneessa jälleen Dariusin sängyn vieressä ja piti tätä hellästi kädestä. ”Voi poika parkani. Miten saatoin antaa tällaisen hirveyden tapahtua?” äiti itki poikansa vieressä. Dakarai sulki oven perässään ja asteli myös sängyn lähistölle. ”Onko hän avannut edes silmiään?” Dakarai kysyi varovasti. ”Ei…(?) Tämä on aivan kamalaa…” äiti vaikeroi epätoivoisena ja Dakaraitakin alkoi pelottaa vaihtoehto, jossa Darius ei ikinä avaisi silmiään. Mutta nyt oli vasta seuraava päivä(?), joten ei vielä kannattanut maalailla piruja seinille!

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Darius ei paljoa muistanut siitä, kun hänet oli raahattu huoneelleen toipumaan ja parantaja oli hoitanut häntä vielä paremmin hänen päästyään valtaistuinsalin lattialta ihan vuoteeseen asti. Hän oli saanut jotain rauhoittavaa lääkettä kipuun ja nukahtanut pian sen jälkeen. Ja sen unen aikana hän oli nähnyt niin omituisia ja sekalaisia unia, että niitä oli vaikea kuvailla jälkeenpäin mitenkään. Jossain kohtaa sitä unta oli kuitenkin ollut Dakarai rääsyihin pukeutuneena jossain hökkelissä tekemässä kenkiä ja jossain toisessa kohtaa isä yritti kouluttaa kaloja kulkemaan maalla ja hermostui, kun ne eivät totelleet ja käski sotilaita hävittää kaikki kalat merestä…  Että ehkä parempi, ettei siitä unesta jäänyt kauheasti muistijälkiä, kun ei siinä tuon enempää järkeä varmasti ollut muissakaan kohdin.

Hän alkoi kuitenkin hieman palata takaisin sekavasta unimaailmasta todellisuuteen, kun kuuli jostain läheltä puhetta. Ei hän tajunnut, kuka puhui ja mitä, mutta se puhe havahdutti hänet hereille. Avattuaan silmiään hän ei heti nähnyt kauhean hyvin, mutta kun hän hetken vuorotellen sulki ja avasi silmiään, niin huoneen katto alkoi (tai sängyn katos?) alkoi muodostua selkeämmin hänen silmiinsä ja aivotkin heräsivät ymmärtämään, mitä huoneessa tapahtui. Äiti ja Dakarai olivat paikalla, mutta Dariuksella ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä aikaa elettiin ja miten kauan hän oli nukkunut. Huolestuneet katseet palauttivat hänen mieleensä sen, mitä oli tapahtunut, ennen kuin hän nukahti. Hän oli riidellyt isän kanssa. Se ei ollut uutta, mutta nyt hän oli onnistunut suututtamaan isänsä todella pahasti ja hänet oli hakattu tähän kuntoon.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Dakarai toljotti herkeämättä Dariusta ja äiti nyyhki vieressä ja piteli Dariusta kädestä kiinni edelleenkin. Dakarain silmät suurentuivat kuitenkin ja helpottunut huokaus karkasi nuoren prinssin huulilta, kun hän näki Dariusin silmien aukeavan vihdoin ja viimein. Hän ei siis ollutkaan täysin menetetty tapaus! Se oli suuri helpotus ja äitikin huomasi selvästi, että hänen vanhin poikansa oli virallisesti taas elävien kirjoissa, vaikka tuskin Dariusin olo mikään huippu hyvä kuitenkaan oli.

”Voi poikapoloiseni! Olin jo aivan suunniltani, jos et heräisikään. Olen niin pahoillani, että annoin sinun kokea mitään noin kamalaa”, äiti hätäili, mikä sinänsä oli uutta, koska jos isä olisi ollut paikalla, olisi mies hiljentänyt vaimonsa samantien. Naisilta ei odotettu tunneryöppyjä, koska ei heiltä odotettu mitään muutakaan. Normaalisti äiti myös teititteli kaikkia itseään ylempiä. Siis silloin, kun häneltä kysyttiin jotain, johon piti vastata. Mutta onneksi isä ei ollut täällä. Mutta Dakarai ei ihan ymmärtänyt miksi äiti itseään syytti Dariusin kohtalosta, kun ei hän ollut edes silloin ollut paikalla ja vaikka olisi, mitä hän olisi voinut tehdä sen estääkseen? ”Millainen olosi on?” Dakarai kysyi veljeltään, koska olisi hyvä tietää pitäisikö maagi esimerkiksi kutsua hetimiten paikalle vai vasta myöhemmin. Tulisi tämä kuitenkin jossain kohdassa katsomaan Dariusin tilanteen.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Hyvä kun Darius sai silmät auki, niin äiti alkoi hössöttämään ja pyytämään anteeksi tapahtunutta. ”Ei äiti.” Darius vastasi hiukan voipuneesti. ”Ei tapahtuneesta voi syyttää kuin isää ja minua itseäni.” Darius vastasi, ei tämä ollut lainkaan äidin tai Dakarain tai kenenkään muunkaan vika. ”Tiesin kyllä mihin valintani voisivat johtaa. Tein sen silti ja tekisin uudestaan, jos joutuisin taas valitsemaan.” Dakarai lisäsi ja alkoi sitten yskiä. Dakarai kyseli samalla hänen vointiaan, kun Darius oli saanut yskän hiukan laantumaan. ”No miltä näyttää? Antaisitko minulle vettä, veli?” Hän pyysi ja yritti päästä sängyllä hiukan istuvampaan asentoon.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

”Mutta silti… Tunnen olevani äitinä epäonnistunut, jos annan si… Teille tapahtua tällaista”, äiti vastasi aika lannistunut ilme kasvoillaan, mutta ryhdistäytyi sitten kuin taikaiskusta ja pyyhki kasvojansa. ”Voi, antakaa anteeksi. Eihän tämä yhtään sovi naiselle. Olen pahoillani”, äiti sanoikin jo yllättäen tajuten, että naisilta moinen oli sopimatonta, vaikka Dakarai tai Darius eivät kumpikaan olleet mitenkään tuomitsevia. Kyllä naisillakin oli tunteet. Kyllä hekin ihmisiä olivat eivätkä jotain jakkaroita, joilla ei ollut mitään tunne-elämää.

Mutta mitä sitten tuli Dariusin vointiin, niin eihän sinne hyvää kuulunut. ”Siltä, ettei hyvältä näytä, mutta ilman muuta, tietenkin!” Dakarai vastasi pienen vinoilun jälkeen, mutta koska Darius oli taas täällä, niin ei tämä niin haudanvakavaa ollut. No tilanne oli vakava, mutta tuskin pieni välikevennys ketään tappaisi. Dakarai siirtyi kuitenkin yöpöydän luo varmistaen kuitenkin äitiltään ensin, miten tuoretta se vesi siinä edes oli. Ilmeisesti se oli juuri vaihdettu tuoreeseen. Äiti oli tuonut sen tullessaan, joten Dakarai kaatoi kannusta vettä kuppiin ja ojensi veljelleen. ”Ole hyvä”, Dakarai sanoi ojentaen kuppia toiselle.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Darius tunsi piston sydämessään, kun äiti syytti itseään asiasta. Hän odotti kuitenkin, että Dakarai sai haettua hänelle vettä, sillä kurkkua kuivasi ja puhuminen oli siksi vähän hankalaa. Kun hän sai juomalasin, hän yritti olla läikyttämättä vettä kauheasti ja lopulta joutui pitelemään kuppia kaksin käsin ja sai silti läikytettyä vettä myös syliinsä. Hän sai juotua ja pyyhki ohi valuneen veden leualtaan. Samalla hän tajusi osan kasvoistaan olevan sideharson peitossa, että isä ei todellakaan ollut vain vähän läimäissyt. Ja siltä se tuntuikin. Toinen puoli kasvoista särki ja tuntui olevan turvoksissa ja päätä kivisti.

Hän nosti katsettaan taas äitiin ja veljeen. ”Ette olisi voineet tehdä mitään, jos äiti olisit ollut paikalla ja puuttunut asiaan, isä olisi lyönyt sinuakin eikä se olisi hyödyttänyt mitään.” Darius sanoi, hän ei aikonut antaa muiden kantaa syyllisyyttä hänen valinnoistaan. ”Vaikka isä on idiootti ja syyttää sinua äitinä kaikista meidän virheistämme, niin se ei ole sinun syysi. Olen jo lähes aikuinen ja kannan itse seuraukset teoistani.” Darius sanoi. ”Minun pitäisi olla pahoillani siitä, että huolestutan teitä ja aiheutan teillekin ongelmia, kun en hyväksy isän tapaa hallita. Olen pahoillani siitä, en tahtoisi tuottaa teille ongelmia. Mutten voi antaa isälle periksi, muuten hänelle ei kukaan ikinä voi yhtään mitään. Nyt hän sentään välillä joutuu nielemään tappioitakin, vaikkei se hänelle tunnu mitään opettavan.” Darius sanoi ja painoi sitten kivistävää päätään takaisin tyynylle. Hänen olisi pakko pain tehdä lopullinen päätös, hän ei eläisi kovin pitkään näin. Joko hänen pitäisi tyytyä odottamaan ja mielistellä isää, kunnes valta vaihtuu, mihin saattaisi kulua vuosia, tai sitten hänen pitäisi lähteä ja aloittaa avoin kapina ja kaataa isän tyrannia itse…

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Darius oli ottanut kupin vastaan onnistuen läikyttämään vettä hieman päälleen, mutta onneksi se oli vain vettä ja kyllä se siitä kuivuisi. Dakarai käänsi katseensa paremmin Dariusiin, kun tämä nosti katseensa häneen ja äitiin, joka oli selkeästi edelleenkin tilanteesta järkyttynyt, mutta yritti silti pysyä nyt tyynenä ja asiallisena, kuten naisilta odotettiin.

”Kunpa edes olisin ollut paikalla. Mutta sainkin vain kuulla puolittaisen uutisen vartijalta”, äiti vastasi, mutta hänen eleensä kyllä vaikutti siltä, että tiesi hän itsekin, ettei olisi voinut siinä tilanteessa mitään tehdä. Ja tiedä mitä kamalaa isä olisi äitille tehnyt, kun tämä oli vain nainen hänen silmissään. Mitä, jos äitiä ei edes olisi enää? ”Olette niin hyvätapainen ja niin vastuuntuntoinen nuori miehen alku. Olen ylpeä Teistä”, äiti vastasi Dariusille. Niin, veli oli kyllä hyvin vastuuntuntoinen ja Dakarai ei kunnolla edes tiennyt, mitä vastuu käytännössä tarkoitti.

”Arvostan kuitenkin suuresti, kun laitatte aina muut itsenne edelle. Ihailtava nähdä, miten joku välittää myös huono-osaisimmista, mutta äitinä en voi hyväksyä sitä vain nielemättä, että poikani vaarantaa oman henkensä. Teistä tulee kuitenkin hyvä kuningas. Dehrah tarvitsee kansaa ajattelevan kuninkaan. Se tulee aina olemaan totuus ja siitä olen ylpeä juuri Teidän kohdalla”, äiti puhui ylistävästi Dariusista, mutta samalla haikean surullisesti, koska äitikin taisi pelätä, että joku kerta isä menisi äskeistäkin vielä pidemmälle. Se oli Dakarainkin suurin pelko tällä hetkellä, mutta oli hänkin myös ylpeä veljensä periksiantamattomuudesta.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

”Ei, onneksi et ollut paikalla ja onneksi Dakaraille ei sattunut mitään, vaikka hän oli paikalla. Olen edelleen pahoillani, että jouduit tilalleni pitämään sen puheen, isä ei tainnut ihan arvostaa?” Darius sanoi ja yritti hiukan keventää tunnelmaa muistettuaan, että Dakarai oli joutunut sijaistamaan häntä. Ja kyllähän se valoi uskoa kuulla, että edes äiti oli hänestä ylpeä, eikä hän ollut ainoa, joka ajatteli eri tavalla. Ja hän arvosti enemmän äitinsä mielipidettä kuin isän. ”Ymmärrän, tilanne on vaikea ja tiedän että olette huolissanne. Tiedän, että turvallisinta olisi vain odottaa rauhassa ja tehdä muutoksia sitten, kun olen kuningas, mutta kansa kärsii ja ennen kuin siihen asti päästään, ehtii tapahtua paljon vahinkoa ja muutokset tapahtuvat hitaasti.” Darius huokaisi. ”Mutta toisaalta jos en elä niin kauan, että pääsisin ikinä kuninkaaksi, niin onko sillä mitään merkitystä? Elleivät Dakarai ja Kazemde jatka työtä isästä huolimatta, sitten isä ei oikein voi kuin hyväksyä muutoksen, jos kukaan hänen pojistaan ei suostu jatkamaan hänen linjoillaan.” Darius sanoi, vaikka tiesi, ettei voisi vaatia sitä veljiltään. Mutta saattoi olla, että tämä tie vaati sen, että hän uhraisi itsensä, että muut ymmärtäisivät tehdä asioille jotakin.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Dakarai naurahti ihan hieman, kun Darius muisti sen, että Dakarai oli joutunut sijaistamaan häntä ollen samalla pahoillaan tilanteesta. ”Älä suotta pahoittele, isän syy se oli. Hän olisi voinut valita myös laittamasta minua siihen asemaan, mutta hän valitsi toisin. Mutta ei, isä ei arvostanut sitä. Olin vain totaalisen hukassa ja änkytin jotain mansikkamehusta ja tadaa areena on auki. Se oli noloa, mutta toisaalta ihan oikein isälle. Hän sai hoitaa orjalandiansa ihan itse”, Dakarai vastasi osin hieman huvittuneena jo siitä. Häntä kyllä hävetti edelleenkin esiintymisensä, mutta ei se haitannut, koska isäkin joutui kärsimään siitä. Oli se silloin sen arvoista! Kovinkaan tarkkaan Dakarai ei kuitenkaan muistanut sanojaan, koska oli ollut kuitenkin sillä hetkellä niin paniikissa siitä, että hänen odotettiin esiintyvän.

Mutta tosiaan äitikin ajatteli hyvin eri tavalla kuin isä eikä siitä voinut ketään syyllistää, koska isän ajatukset olivat hyvin itsekkäitä. Ei sillä, oli Dakaraikin perusluonteeltaan hyvinkin itsekeskeinen tollo, mutta se ei vahingoittanut ketään. Isän itsekkyys vahingoitti ihan kaikkia.

”Olette oikeassa tuossa, että muutokset todella tapahtuvat hitaasti. Ymmärrän, että tahdotte tarttua härkää sarvista mahdollisimman pian. Se on vaarallista, mutta hyvin jaloa”, äiti vastasi Dariusille, mutta äidin katse muuttui kaihoisaksi, kun Darius alkoi puhua siitä, miten ei ehkä eläisi kuninkaaksi asti edes. ”En millään suostuisi hyväksymään sellaista vaihtoehtoa”, äiti vastasi vaiteliaasti. ”Eihän niin tietenkään tule tapahtumaan. Darius on urhea ja voittaa kyllä isän tyrannian, varmasti voittaa ja astuu valtaistuimelle!” Dakarai yritti valaa toivoa.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

”No nyt hiukan kaduttaa, etten jäänyt kuuntelemaan sitä.” Darius vastasi, koska isän ilme olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen, sen verran vihainen hän oli ollut vielä kotiin päästyäänkin. Hyvä, jos Dakarai ei ollut saanut isän vihoja siitä päälleen ja Darius oli, ansaitusti, saanut kaiken.

Asia meni taas hiukan vakavampaan, mutta tilanteessa ei ollut ihan hirveästi iloitsemista. Darius oli juuri joutunut vuoteenomaksi siksi, että hänen isänsä suuttui, koska hän ei ollut orja-areenan avajaisissa. Jos hän niin mitättömästä asiasta sai tällaisia vammoja, niin tiedä miten kävisi, jos isä saisi tietää kaikesta sala-avustuksesta ja kirjeenvaihdosta Vinemariin… Darius oli ollut varovainen, koska tiesi seurausten olevan kovia, jos ne kävisivät ilmi. ”Kai ymmärrätte, etten voi odottaa ja myötäillä isää ja mennä julkisesti pitämään puhetta orjaturnajaisten avajaisiin? Olen kansan ainoa toivo, se menettää uskonsa, jos luulee minun luovuttaneen ja olevan samaa mieltä isän kanssa. Vaikka se ei olisi totta, kansa ei sitä tietäisi.” Darius yritti selittää, miksei hän vain kiltisti odottanut ja esittänyt isälle, että hänestä tulisi juuri niin hieno kuningas kuin isä halusi. Koska kansa lannistuisi kun sillä ei olisi mitään toivoa ja häntä itseään ei sitten valtaan päästyään otettaisi todesta.

Ymmärrettävästi äiti ja Dakarai molemmat kieltäytyivät kuuntelemasta mitään puheita siitä, että Darius kuolisi päämääränsä takia. ”Olin eilen aivan varma, että senpäiväinen oli jo isälle viimeinen pisara. Ja jos Isä niin mitättömän asian takia meni näin pitkälle, niin on vain ajan kysymys, kun hän joku suutuspäissään tai tarkoituksella hankkiutuu minusta eroon, etten pilaa hänen mahtavaa perintöään. Te tiedätte sen kumpikin, että isä kykenisi siihen. Hän ei ole varmaan tehnyt mitään vielä siksi, että jostain syystä vihaa Dakaraita vielä enemmän ja haluaa varmaan manipuloida Kazemdeä vielä ja katsoa, onko hänestä paremmin tottelemaan. Joka tapauksessa teille olisi turvallisempaa, kun ette olisi kauheasti tekemisissä kanssani, saatan teidätkin vaaraan.” Darius sanoi, vaikka Dakaraita hänen olisi pakko yrittää kouluttaa edes hiukan. Aikaisemman keskustelun perusteella hänellä ei ollut mitään käsitystä politiikasta, häntä kiinnosti vain muotivaatteensa. Ja jos Dariukselle kävisi jotain, Dakarai ei voisi olla niin kujalla, tai isän olisi mahdollista pelotella hänet tottelemaan itseään.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

”Niin, olihan siinä ainakin se hyvä puoli, että isä sai itse hoitaa typerän orjalandiansa ja sai kärsiä”, Dakarai tuumaili ja olihan se ollut kyllä melkoinen kiukkuilme, että olisi se ainakin ollut ihan näkemisen arvoinen, jos ei niinkään Dakarain esitys orjalan avajaisista.

”Ymmärränhän minä, ettette voi odottaa ja myötäillä kuningasta ja se olisi ilman muuta takapakkia, jos olisitte puhuneet niissä turnajaisissa sellaisia, mitä kuningas olisi toivonut. Kuningattarena ymmärrän, mitä ajatte takaa ja kunnioitan päätöstänne toimia, mutta äitinä pelkään teidän puolestanne enkä halua menettää teitä. Olette kuitenkin aina lapseni ja minulle todella rakas ja tärkeä. Äitinä haluan aina lasteni parasta”, äiti vastasi. Kyllä Dakaraikin kovin tahtoi ymmärtää ja kyllä hän veljeään ja tämän työtä arvosti, mutta ei voisi elää asian kanssa, jos ajattelisi, että Darius voisi myös mahdollisesti kuolla yrityksessään saada maan asiat paremmaksi. Ei hän halunnut menettää veljeään kansan takia ja sen ajattelu sattui ja puristi rintaa. Olkoonkin, että kansa oli kansa ja hän oli vain yksi ihminen.

”Tiedän, että kuningas on hyvin kuumapäinen ja nojaa vain perintöönsä ja sen takia olisi valmis mihin vain, mutta olen hyvin helpottunut, että olette täällä vielä”, äiti huokaili haikeasti. ”Eli kaikki on toistaiseksi hyvin, jos isä vain vihaa minua enemmän? Se on siis hyvä juttu, jos hän säästää henkesi edes sen takia”, Dakarai ehti jo ajattelemaan, mutta tuskin se noin mustavalkoista oikeasti oli. ”Mutta en minä halua hylätä sinua! Haluan tukea sinua ja haluan olla isona yhtä rohkea kuin sinä!” Dakarai väitti vastaan sillä, että hänen pitäisi ottaa etäisyyttä veljeensä. Tuskin hänestä ikinä samaan olisi oikeasti, mitä Darius oli, mutta Darius olisi silti aina hänen esikuvansa sekä veli ja hän ei perääntyisi veljensä luota.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Tietenkin äiti ymmärsi, toisin kuin isä, hän oli hyvä kuningatar. Mutta äitinä hän oli huolissaan lapsestaan. ”Lapsesta, jota puhuttelet kuin olisin jumala? Miten monta kertaa minun pitää melkein kuolla, että alat kohdella minua lapsenasi etkä tulevana kuninkaanasi?” Darius kysyi hiukan surullisesti hymyillen. Hän tiesi kyllä mistä se johtui, mutta hänen teki pahaa kuulla äitinsä puhuvan itselleen niin nöyrästi. ”Tiedät, että arvostan ja kunnioitan sinua ja etten odota sinulta muodollisuutta etenkään silloin, kun olemme perheen kesken. Siis ilman isää.” Darius jatkoi.

Dakaraikin yritti, että kaikkihan olisi hyvin niin kauan kun isä vain vihasi häntä. ”Meillä on Dakarai kolmaskin veli, kun Kazemde on riittävän vanha, isä voi korvata meidät molemmat. Hän on isän viimeinen toivo, joten meidän olisi kannattavaa pitää huolta, ettei isä saa hänestä liian vahvaa otetta.” Darius huomautti, että kun hän itse ja Dakarai olivat isän silmissä jo aika menetettyjä tapauksia, niin Kazemde oli isälle aika tärkeä.

Mitä tuli siihen, ettei Dakarai halunnut hylätä Dariusta ja halusi isona olla yhtä rohkea, Darius naurahti ja sai yskäkohtauksen. Sen taottua hän sanoi hiukan käheästi. ”Meillä on vain kolme vuotta ikäeroa, olet iso aika pian. Ja kuka vahtii, ettei isä tyrkytä oppejaan Kazemdelle, jos sinä olet täällä minun kanssani?” Darius huomautti. ”Kuule Dakarai, olen pahoillani siitä, ettei unelmasi muotialasta todennäköisesti toteudu, mutta sinun kannattaisi jo totutella ajatukseen. Ja alkaa miettiä sitä, että jos minulle tapahtuu jotakin, vastuu siirtyy sinulle. Mitä olisit tehnyt, jos olisin kuollut nyt?” Darius kysyi sitten vakavammin.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Äiti hymyili haikeasti Dariusille ja tämän sanoille. ”Koska se on tällä hetkellä naisena minun asemani pitää teitä tulevana kuninkaani ja puhutella sen mukaisesti. En ole enää nuori tyttönen ja minua on vuositolkulla opetettu hienon naisen tavoille, etten tuottaisi häpeää. Mutta tulette silti olemaan aina rakas poikani, vaikka kuoreni onkin muodollinen”, äiti vastasi hyvin muodollisesti ja arvostavasti, vaikkei kukaan tosiaan häntä tällä hetkellä ollut arvioimassa siitä, miten hienot naiset toimivat. Eli olivatko he nöyriä esineitä vai eläviä tuntevia ihmisiä. No, jos valitsi jälkimmäisen naisena, oli entinen nainen. Niin sanoakseen, mutta kyllä se varmasti aika hyvin piti paikkansa. Oli se silti surullista, että äiti oli niin poljettu, että oli lähes täydellisesti ominut esineen roolin itselleen ja oli vain sitä, mitä kuningas ja miehet yleensä naisista odotti.

Mutta mitä sitten isän vihan maailmaan kuului, ei se tosiaan ollut niin mustavalkoinen asia, että jos isä vain vihaisi häntä, Darius säästyisi. Tässä tapauksessa oli ikävä sanoa, mutta laskelmissa oli mukana myös Kazemde. Ei Dakarai toivonut, ettei nuorimmaista olisi olemassa, mutta jos häntä ei olisi… isä pitäisi saada vain vihaamaan Dakaraita itseään Dariusta enemmän ihan kunnolla, niin Dariusilla ei olisi vaaraa kuolla. Tosin silloin Dakarailla itsellään saattaisi olla se kuolijan osa, mutta sitä oli turha miettiä, koska heitä oli myös kolmas. ”Mutta Kazemde ei ole vanhin poika. Se sotisi isän periaatteita vastaan ja hänen täydellisiä perinteitä”, Dakarai sanoi, vaikka tokihan sitten olisi, jos Dariusta ja Dakaraita ei vain yksinkertaisesti olisi. Eli ei se mitään ratkaisisi. Siinä oli porsaanreikä.

Dakarai ehti kuitenkin äitin kera huolestua, kun Darius alkoi yskiä, mutta ei se vakavalta vaikuttanut. ”Niin… Olet varmaankin oikeassa, mutta hänellä on Chione. En halua, että olet yksin”, Dakarai mutisi, mutta sitten tuli vaikea kysymys.
”Antanut isän kuulla kunniansa ja katsonut, että hän myös katuu tekoaan!” Dakarai vastasi hetken mietinnän jälkeen.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

”Hyväksyn vastauksen, vaikka se surettaa minua. Etkä voisi ikinä aiheuttaa minulle häpeää.” Darius sanoi, mutta tiesi kyllä mitä isän mahtavat perinteet olivat tehneet myös naisten asemalle. Ja myös sille asialle hän aikoisi tehdä muutoksen, ei ollut mitenkään järkevää, että poikalapset saivat kohdella äitejään miten sattui, kyllä kummallakin vanhemmalla pitäisi olla auktoriteettia ja äidillä mahdollisuus pitää lastensa puolia edes jotenkin.

Dakarai yritti edelleen väittää vastaan, ettei isä voinut Kazemdeä heidän ohitseen suosia, koska se sotisi isän periaatteita vastaan. ”Dakarai, minä sodin avoimesti isän periaatteita vastaan, olit itse paikalla, kun hän oli vähällä tappaa minut, oli onni, että hän löi veitsen väärällä päällä.” Darius muistutti, että hänen oikeutensa tuskin painoi kauheasti isän vaakakupissa. Isä keinottelisi kuninkaaksi sen lapsistaan, joka tottelisi häntä ja jonka saisi pidettyä ruodussa ja joka jatkaisi hänen periaatteitaan sitten, kun häntä ei enää ollut ja opettaisi ne periaatteet omille lapsilleen. Sillä ei ollut mitään väliä, että Darius oli vanhin ja Dakarai toisiksi vanhin.

Ja kun Darius oli huomauttanut siitä, että Kazemdeä olisi hyvä pitää silmällä, Dakarai vetosi siihen, että olihan hänellä Chione. ”Ja mitä Chione mahtaa isälle? Hän on ihan lapsi ja vielä tyttö. En tarkoittanut, että Kazemde on yksinäinen, kun et leiki hänen kanssaan. Tarkoitin, että jos olisin isä, käyttäisin tämänkin ajan hyväkseni kouluttaakseni hänestä kuuliaisen pojan meidän kahden tilalle. Sinä olet vielä toistaiseksi puolueeton, sinun pitää estää se. Isä tuskin päästää minua lähellekään syöttämään vääriä ajatuksiani hänelle.” Darius huomautti. ”Ja eihän sitä tiedä, ehkä esiintymisesi teki sen verran vaikutuksen, että isä antaa sinullekin mahdollisuuden valtaistuimelle.” Darius sanoi sitten, vaikka hiukan epäili. Mitä tuli hänen viimeiseen kysymykseensä, Dakarai vaikutti niin kovin varmalta asiasta. ”Oikeasti? pystyisitkö siihen? Ja miten ajattelit sen tehdä?” Darius kysyi.

Häntä alkoi kuitenkin heikottaa heti näin vakavista aiheista puhuminen, hän ei tiennyt edes milloin oli syönyt viimeksi. ”Anteeksi, ei tämä ehkä ole nyt oleellista. Mutta parempi, kun et nyt hetkeen tule tänne tai ainakaan istu täällä jatkuvasti. Ja jos isä kieltää sinua olemasta kanssani, tottele. Voimme nähdä salaa. Tärkeintä on, että pidät Kazemdestä huolta, häntä ei saa jättää isän käsiin. Ymmärräthän Dakarai? Jos minä menetän henkeni siksi, että uhmaan isää, en tahtoisi, että te annatte periksi ja isä saa lopulta kuitenkin sen mitä haluaa. Minun täytyy levätä, mutta jos sopii, voisinko puhua äiti sinun kanssasi vielä kahden?” Darius pyysi.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

”Olen hyvin kiitollinen ja otettu, kun ajattelette niin”, äiti vastasi hymyillen hieman, kun Darius oli sanonut, ettei äiti voisi aiheuttaa hänelle häpeää. Dakarai huokaisi, koska olihan se hyvin ikävää, että kuningatarkin oli melkein yhtä arvoton kuin orja. Ei nyt kuitenkaan ihan, mutta periaate oli kuitenkin aika sama, kumpikin oli jonkun käskytysvaltaisemman tossun alla.

Mutta mitä sitten tuli isän periaatteisiin, joita vastaan Darius soti julkisesti eikä Dakarai voinut vastaankaan väittää, joten myönsi vain veljen olevan oikeassa. ”Olen kiitollinen, että se oli veitsen kahva eikä terä”, Dakarai sanoi vielä perään, koska tilanne olisi varmasti täysin toinen, jos isä olisi terällä iskenyt.

Chioneen vetoaminen ei kuitenkaan ihan mennyt läpi, mutta kannatti sitä yrittää! ”Mutta hänhän on vasta 11-vuotias… Jos minäkään en tajua vielä kaikkia politiikan hienouksia… tai siis niiden rumuuksia ja miten se käytännössä toimii, Kazemde tuskin tajuaa sitäkään. Mutta selvä… olet varmaankin oikeassa”, Dakarai myönsi kuitenkin, koska olihan Darius hyvin usein oikeassa. ”Mutten kyllä löisi vetoa sen mansikkamehuesiintymisen puolesta”, Dakarai vastasi tai ei se ainakaan häntä itseään vakuuttanut, joten miten se isän olisi vakuuttanut?

Puhe kääntyi kuitenkin siihen, että olisiko Dakaraista oikeasti näyttämään kaapinpaikka isälle. ”No tietenkin!” Dakarai vastasi miettimättä, vaikkei lopulta kuitenkaan ollut varma kuinka hirveä uhka Dakarai nyt olisi yhtään kenellekään, kunnes hänellä nousi ahaa-elämys: ”Iskisin häntä myrkkyviikatteella! Kyllä isä sitten olisi entinen kuningas.” Äiti kuitenkin näytti hyvin kauhistuneelta koko ajatuksesta.

Darius ei yllättäen kuitenkaan näyttänyt ihan niin hyvinvoivalta kuin voisi, mutta yritti sitten luoda jotain suunnitelmaa salaa tapaamisesta, mutta pääasia olisi pitää pikkuveljeä silmällä. ”Selvä sitten… Pidän häntä silmällä”, Dakarai lupautui, koska ei halunnut laittaa vastaankaan, kun toinen oli niin heikkona. ”Parane pian voimakkaaksi”, Dakarai toivotteli kuitenkin perään ennen kuin poistui huoneesta ja jätti Dariusin ja äitin kaksin, niin kuin Darius oli toivonut.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Darius katsoi vain Dakarain perään, tämän ensin uhottua tappavansa isänsä viikatteella, niin loppuisi ne perinteet siihen. Mutta lopulta veli rauhoittui ja lupasi kyllä pitää Kazemdeä silmällä ja poistui, jotta Darius saisi levätä. Äiti jäi Dariuksen pyynnöstä vielä huoneeseen ja Darius odotti, että Dakarai oli oikeasti poistunut, eikä jäänyt salakuuntelemaan oven taakse. ”Olen huolissani veljistäni, Dakaraikin on jo 14-vuotias, mutta hän ei tajua maailmanmenosta yhtään mitään. Tänäänkin… ei, se taisi olla eilen. Unohdin, että olen ollut vuoteenomana yön yli. Kuitenkin, kun puhuimme, hän kuvitteli, että voisi noin vain viettää loppuelämänsä suunnitellen muotia. Hän järkyttyi, kun kerroin, että se tuskin tapahtuu. On ikävä pilata hänen haaveitaan, mutta hän on prinssi. Hän on tähän asti kyllä mielellään nauttinut sen aseman tuomista etuoikeuksista, muttei selvästi ole ymmärtänyt, että siihen liittyy velvollisuuksia. Hänen tehtävänsä on huolehtia kansasta, ei rikkaiden tyylikkäästä pukeutumisesta.” Darius sanoi vedettyään hetken ihan vain henkeä.

”Kazemde on vielä lapsi, en ole kauheasti ollut tekemisissä hänen kanssaan enkä siis tiedä mitä hän ajattelee. Pelkään, miten oma toimintani vaikuttaa isän suhtautumiseen nuorempiin veljiini. Dakarai on muutenkin niin erikoinen tapaus, että isä vihaa häntä jo ihan periaatteesta. Nyt kun minäkään en ole niin täydellinen poika mitä isä toivoisi, niin hän varmaan tekee kaikkensa vaikuttaakseen nuorimman ajatusmaailman muokkautumiseen.” Darius murehti, hänellä oli niin paljon työtä omissa tavoitteissaan ja niiden salaamisessa, ettei hänellä ollut aikaa varjella veljiään isän manipuloinnilta. ”Olen varma, että olet samaa mieltä, että Dakaraita ja Kazemdeä pitää suojella. Sinä et voi naisena paljoa tehdä ja minä en voi olla aina vahtimassa heitä. Tarvitsemme oikeasti luotettavia henkivartijoita heidän avukseen. Sellaisia, jotka haluavat heidän kasvavan sellaisiksi prinsseiksi, jotka taistelevat kansan puolesta, eivät sitä vastaan. Mutta isä ei ikinä päästäisi lähellekään ketään, jota minä ehdottaisin, joten vartijan pitäisi olla myös sellainen, jota isä ei epäile. Olisiko sinulla ketään tarpeeksi luotettavaa miestä mielessä, joka voisi suositella henkivartijoita isälle, ilman, että isä epäilisi minun olevan asialla? Tietäisin yhden luotettavan oloisen miehen, josta toivoisin Dakaraille suojelijaa. Hänen isänsä on arvostettu sotilas, joten kuningas tuskin vastustaisi, kunhan se en ole minä, joka asiaa ehdottaa.” Darius meni sitten asiaan, sillä hän ei pärjännyt isälle enää yksin, hänen oli pakko saada avuksi sotilaita, jotka eivät olleet kuninkaalle uskollisia.

RP: Dakarain menneisyys

ASTARTE

Dakarai oli poistunut paikalta ja vetänyt oven kiinni perässään. Astarte puolestaan käänsi katseensa Dariusiin, joka meni heti vain asiaan. ”Kyllä, veljenne on hyvin haaveileva sielu eikä tahdo ymmärtää mihin asemaan on oikeasti syntynyt. Naisena en kuitenkaan ole saanut puuttua poliittisiin asioihin enkä opetukseen, mutta en minä kuuro kuitenkaan ole. Naisena minuun ei vain olla kiinnitetty huomiota ja olen itsekin tietoinen maamme asioista. En jokaisesta yksityiskohdista, mutta kokonaisuuksista, mukaan lukien prinssi Dakarain velvollisuuksista. Kuningas vaatii kuitenkin, että prinssi Dakarain opettaja ei opeta hänelle kaikkea, mitä hänen kuuluisi vaan pehmittelee totuutta. En ole varma, mitä kuningas sillä yrittää saavuttaa. Mahdollisesti tapaa hallita tilannetta paremmin, koska on tietoinen Teidän ajatuksista, mutta kyllä, minäkin olen hyvin huolissani teistä kaikista”, Astarte kertoi, mitä itse oli saanut tietoonsa ainoastaan vaan olemalla kuulolla asioista.

Darius jatkoi nuorimpaan veljeensä tarkemmin ja siitä yleisesti siihen, miten hänen tekemisensä vaikuttaisi kaikkeen. ”Olen itsekin hyvin huolissani, jos kuninkaalla olisi mahdollisesti suunnitteilla laittaa uskonsa prinssi Kazemdeen”, kuningatar myönsi, mutta niin paljon, kun hän halusikin puuttunut tilanteisiin, hän ei voinut. Darius ei kuitenkaan sitä olettanutkaan, vaan oli miettinyt kääntyvänsä luotettavien henkivartijoiden puoleen, jos sellaisia olisi tarjolla. ”Henkivartijoiden ollessa miehiä en naisena olen heidän puheilleen päässyt sillä se voisi vaarantaa asioita. Henkivartijakaartiin kuitenkin kuuluu pari henkivartijaa, joiden kuulin puhuvan kuninkaasta pahasti. He eivät haluaisi oikeasti palvella tyrannia, mutta eivät ymmärrettävistä syistä ole julkisesti tehneet mitään kuninkaanvastaista. Oli onni, että se olin vain minä, joka sen kuuli, koska he olisivat varmasti jo kuolleet, jos joku kuninkaalle uskollinen olisi kuullut ne puheet. Uskoisin heidän olevan luotettavia tässä asiassa. Julkisesti heitä pidetään kuitenkin kuninkaalle uskollisina. Kuningas voisi hyvin mahdollisesti kuunnella heitä”, Astarte vastasi ja toivoi tämän tiedon auttavan Dariusta.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Dakarailla tosiaan oli taipumusta haaveiluun, eikä siinä mitään, jos muodista nyt oli kiinnostunut. Mutta sen ei saisi olla ainoa ja mielellään ensisijainen kiinnostuksen kohde, koska maailmassa oli tärkeämpiäkin asioita kuin muoti. Muoti, johon vain murto-osalla kansasta oli edes varaa. Dariuksen käsitys muodista oli varsin olematon, mutta hän ei pitänyt Dehrahia minään muodin edelläkävijänä. Kiitos isän perinteiden, sekin oli asia, joka pysyi samana vuosisadasta toiseen. Se mitä Dakarai nyt väitti muodiksi, oli jossain Gerosissa varmasti vanhentunut monta sataa vuotta sitten. No muoti ei edelleen ollut tärkeää ja Dakarainkin olisi syytä keskittyä muihin asioihin, kun ei hän edes muiden kuningaskuntien mittapuulla ollut erityisen muotitietoinen.

Dakarain haahuilun lisäksi äiti oli myös laittanut merkille samat huolenaiheet mitä Dariuskin, eli isän pyrkimyksen vaikuttaa nuorempiin poikiinsa, etteivät nämä alkaisi ajatella omilla aivoillaan, kuten Darius. Äiti kuitenkin väitti, ettei pääsisi puhumaan henkivartijoille, koska hän oli nainen ja henkivartijat miehiä. ”Onhan kuningattarellakin omat henkivartijansa, joten pakkohan sinun on voida heidän kanssaan puhua.” Darius huomautti, mutta tietenkin, kuningattaren henkivartijat eivät olleet niitä, joilla olisi kauheasti vaikutusvaltaa. Mutta joku luotettava voisi tuntea jonkun päällystöstä, jolla taas olisi vaikutusvaltaa. Ja kyllä äidillekin tuli pari miestä mieleen, jotka eivät ihan hirveän innoissaan kuninkaan toiminnasta olleet. ”Siitä voi olla apua. En tiedä muistatko, itse olen ollut vielä liian nuori silloin, olen kuullut hänestä vasta jälkeenpäin. Asar Tarik nimistä miestä? Hän jäi noin 10 vuotta sitten eläkkeelle onnettomuuden takia ja hänen poikansa on nyt henkivartijakoulutuksessa ja kuulemani mukaan hän vaikuttaa lupaavalta sotilaalta. Lisäksi Tarik on arvostettu sotilaallisissa ja hovipiireissä. Lisäksi hän auttaa köyhiä ja on vapauttanut ja palkannut palvelijoiksi kaikki taloutensa orjat ja kohtelee heitä vapaina ihmisinä. Hän on auttanut minua muutaman kerran avustushankkeissa, että tietäisin, missä apua eniten kaivataan.” Darius kertoi äidille, joka saattaisi muistaa miehen siltä ajalta, kun hän ehkä on saattanut palvella linnassakin ennen eläköitymistään.

”Ajattelin, että jos Tarikin pojasta voitaisiin saada henkivartija Dakaraille?” Hän ilmaisi vielä ajatuksensa, sillä vaikkei hän poikaa ollut itse tavannut, Asarin hän oli tavannut ja muut joiden kanssa hän työskenteli, puhuivat hänestä vain hyvää. Toki erikoisempiakin huhuja Tarikista ja hänen pojastaan liikkui, mutta Darius ei välittänyt siitä, mistä mies oli poikansa adoptoinut sen jälkeen, kun miehen oma poika oli menehtynyt kiitos Dehrahin epäinhimillisen sotakoulutusjärjestelmän.

RP: Dakarain menneisyys

ASTARTE

”Niin minäkin olisin olettanut, mutta henkivartijani ovat valitettavasti hyvinkin uskollisia kuninkaalle. Kyllä he työnsä moitteettomasti ovat tehneet, mutta eivät he minun kanssaan muodollisuuksia enempää puhu. He ovat kyllä henkivartijoita, mutta nainen minä silti vain olen tässä miehien maailmassa. Ei minulla minkäänlaista valtaa täällä käytännössä ole, vaikka prameasti olenkin tällätty”, Astarte vastasi suruissaan. ”Mutta vaikka en heille voisikaan puhua tietenkin voin yrittää päästää aiemmin puheeksi otettujen henkivartijoiden kanssa juttusille. Jos he ovat oikeasti kuningasta vastaan ja haluavat maasta paremman, kyllä he silloin haluavat kuulla, mitä minulla on sanottavaa”, kuningatar jatkoi, koska silloinhan vartijoiden puhe olisi ollut vain sanahelinää, jos he vain käännyttäisivät hänet pois niin kuin suurin osa miehistä toimi tai ärähti, jos nainen puhui ilman, että häntä puhutteli.

Pian Darius otti kuitenkin puheeksi Tarikin ja kyllä kuningatar myönsi muistavansa miehen, vaikka eläköitymisestä olikin jo se noin 10 vuotta. ”Kyllähän minä hänet muistan. Mukava ja hyväsydäminen mies. Niitä harvoja miehiä, jotka arvostavat ihmisarvon tärkeyden”, Astarte vastasi. Darius jatkoi myös, että Tarikin pojasta voisi olla Dakarain henkivartijaksi. ”Voi, tuohan on vallan mainio ajatus. Tarikin poika voisi olla juuri täydellinen henkilö prinssi Dakarain henkivartijaksi. Asar Tarik kuitenkin on hyvä mies, joten kyllä poikakin varmasti on eikä hän varmasti olisi niin mielinkielin kuninkaalle”, Astarte hymysi hieman jopa iloa äänessään. Tilanne ei ehkä ollutkaan ihan niin epätoivoinen kuin miltä se oli vaikuttanut hetki sitten.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

No isän valitsemille sotilaille ei toki voinut kukaan puhua mitään, jos ei halunnut sen päätyvän isän korviin, mutta siksi Darius olikin kysynyt, oliko äidillä ketään johon luotti. Dariuksella oli vain Musim, isä oli kyllä pitänyt huolen, että hänen henkivartijoihinsa kuului vain sellaisia, jotka estäisivät häntä tekemästä tyhmiä ja raportoisivat kaikesta kuninkaalle. Mutta Darius ei pelännyt haasteita ja isä sai jatkuvasti vaihtaa hänen vartijoitaan, kun hän onnistui kuitenkin huijaamaan heitä (?).

Kun Darius mainitsi Asar Tarikin, niin äidin ilme kirkastui selvästi ja hän vahvisti osaltaan sen, mitä Darius itse oli miehestä kuullut ja millaisen kuvan oli hänestä saanut. ”Luulet, että voisit mainita hänet ja toiveesi saada Tarikin pojasta henkivartija prinssi Dakaraille ja he mahdollisesti voisivat välittää tiedon ylemmälle taholle? Äitinä on ihan ymmärrettävää, että tällaisen tapauksen jälkeen huolestuu ja tahtoo tehdä vastaavia toimenpiteitä. Jos itse ottaisin asian puheeksi, sitä epäiltäisiin heti yritykseksi vaikuttaa Dakarain lähipiiriin. Meidän täytyy olla varovaisia ja ennakoida pidemmälle mitä isä. Se ei onneksi ole vaikeaa, isä on niin lyhytkatseinen ja elää menneisyydessä, ettei näe nenäänsä pidemmälle, mutta koska hän voi kuninkaana tehdä ihan mitä vain, meidän, jotka emme voi, on pakko varoa. Ja jos Tarikin poika olisi Dakarain henkivartijana, vaikka isä yrittäisikin manipuloida häntä, olisi joku, joka ohjaisi hänet takaisin oikealle tielle, jos hän harhautuu siltä.” Darius sanoi. Hän yrittäisi myös itse puhua Dakarain kanssa ja saada tämän kiinnittämään huomiotaan oikeaan elämään.

RP: Dakarain menneisyys

ASTARTE

Olisihan tämä kaiken kaikkiaan hyvin uhkarohkeaa toimintaa, mutta ei mikään paremmaksi muuttuisi vain peukaloita pyörittelemällä ja Astarte halusi poikaansa auttaa ja tukea niin paljon, kun vain ikinä saattoi ja pystyi. Kyllähän se jo muutenkin oli velvollisuus äitinä – tukea omia lapsiaan. Tietenkään naisilta ei mitään juuri odotettu, mutta kuningatar oli ollut hyvin kuuliainen miestään kohtaan, joten jos hän vain olisi varovainen, kuningas tuskin osaisi epäillä mitään.

”Kyllä, uskon pystyväni siihen. Tietenkin olen varovainen asian kanssa, koska tässä täytyy olla sataprosenttisen varma keneen voimme luottaa, joten aloitan varovasti heidän kanssaan. Jos kumpikaan heistä ei ole etsimämme, täytyy löytää joku, johon voimme oikeasti luottaa”, kuningatar vastasi. Toki linnassa oli aika vähän sellaista väkeä, joka ei olisi kuninkaalle uskollinen. Osa tuki kuninkaan ajattelutapaa ihan itse ja toiset olivat kuninkaan kanssa samaa mieltä pelon takia. Vaihtoehtoja kuitenkaan ei ollut montaa. Luotettu mies pitäisi löytää vartijoiden joukosta ja mieluummin henkivartijoiden kuin tavallisten, koska olivat ylempiarvoisia. Ei kuningas kuitenkaan palvelijoita saati orjia kuuntelisi, mutta siellä olisi ollut enemmän vaihtoehtoja. Sen hän oli ymmärtänyt. Kuningatar halusi kuitenkin olla täysillä mukana tässä hankkeessa ja mahdollisimman paljon hyödyksi.

Darius kuitenkin muistutti itsekin varovaisuudesta ja ennakoinnista. Onni onnettomuudessa, että kuningas eli hyvin paljon perinteilleen, ettei välttämättä edes tajuaisi, kun hänen takanaan toimittiin. Mutta koska mies oli kuitenkin kuningas, maan vaikutusvaltaisin mies ja maan laki, joka saneli kaiken. Joten liian helppoon olisi turha tuudittautua. ”Olette oikeassa. Tämän asian kanssa täytyy olla varuillaan. Kaikki on mennyttä, jos asia paljastuu liian aikaisin. Mutta Tarikin poika on kyllä mainio vaihtoehto ja paras henkivartija prinssi Dakaraille”, kuningatar myönteli. Toivottavasti kaikki vain menisi heidän haluamallaan tavalla.