GILDOMERA - Miniroolipelit ja tarinat

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

”Ole varovainen. Ja anteeksi, että sotken sinut tähän mukaan. Mutta haluan varmistaa, että sinä, Dakarai, Kazemde ja Chione olette turvassa, vaikka itse ottaisinkin riskejä.” Darius pahoitteli, vaikka tiesi, että äiti tekisi kyllä voitavansa, jos voisi siten suojella lapsiaan. Dariusta koski, kun hän puhui äidilleen kuin kyseessä oli vain varotoimenpide, vaikka hän todennäköisesti järjesteli tässä omaa katoamistaan.

Darius oli pyöritellyt asioita jo pitkään, hän ei voinut tehdä oikeasti mitään, kun joutui toimimaan kuninkaan alaisuudessa. Joka kerta, kun hän teki jotain, hän asetti itsensä ja läheisensä vaaraan, hänen täytyi olla erityisen varovainen, mikä tarkoitti, että hän pystyi tekemään hyvin vähän. Vaikka se vähänkin oli enemmän kuin ei mitään, jokaista askelta seurasi aina kaksi askelta taaksepäin, kun isä aiheutti ongelmia omalla toiminnallaan. Ja se ei edistänyt mitään. Darius oli väsynyt odottamaan ja tämä viimeisin yhteenotto oli tuonut asian taas ajankohtaiseksi. Hänen oli pakko päästä pois, jotta voisi toimia kansan hyväksi. Ja se tarkoitti, että kruunun taakka kaatuisi Dakaraille, joten häntä pitäisi valmistaa sitä varten. Kazemdenkin, mahdollisesti, mutta hän oli nuori, hän ehtisi valmistautua asiaan, jos Dakarai jostain syystä ei astuisi Dariuksen tilalle. Hän ei voisi kuitenkaan enää odottaa kovin pitkään.

Äiti lupasi varoa ja oli kyllä Dariuksen kannalla tässä asiassa, eikä Darius onneksi mitään vaarallista pyytänyt äitiään tekemään. Ei ollut rikos järjestää pojalleen henkivartijaa ja vaikka isä saisikin tietää, että äiti oli ehdottanut asiaa, hän voisi sanoa vain ei asiaan, eikä muuta. Mutta suunnitelmassa oli yksi hyvä valttikortti, Tarikissa ei ollut mitään, mikä sotisi julkisesti isän periaatteita vastaan. ”Eikä isälläkään pitäisi olla mitään Tarikia vastaan, vaikka pojan taustat olisivatkin mitkä, niin virallisesti asia on käsittääkseni täysin kunnossa ja laillinen. Lisäksi isä vihaa Dakaraita sen verran, että hänestä olisi varmaan vain hyvää pilaa antaa adoptoitu köyhä tälle henkivartijaksi.” Darius hymähti ilottomasti. Hän tiesi vain, että koska Tarikin poika oli adoptoitu, tämä tuskin oli kovin hyviin oloihin syntynyt, mutta sillä nyt ei enää pitäisi olla merkitystä. Isän oma kieroutuneisuus saattaisi jopa tällä kertaa ajaa heidän etuaan.

RP: Dakarain menneisyys

ASTARTE

”Ei teidän pahoillanne tarvitse olla. Olen mukana tässä omasta halustani auttaa ja tottahan se on, että nuorimmaiset on turvatta. Tietenkin toivoisin teidänkin olevan turvassa, mutta kyllä, toimin varovaisesti”, kuningatar lupasi. Tuskin häneen ihan hirveästi muutenkaan huomiota naisena kiinnitettiin. Tähänkin asti hän oli ollut lähinnä vain kaunis seinäkoriste, joka synnytti neljä lasta, mutta muuten hänen olemassaolonsa oli samantekevä. No ei onneksi hänen lapsilleen ja kyllä hänen henkivartijansakin työnsä tekivät, mutta muuten. Joten ei Astarte vaarassa uskonut olevan ja vaikka olisikin, hän ei siltikään aikoisi perääntyä.

Darius otti kuitenkin vielä Tarikia esille sillä, ettei miehessä edes ollut mitään, mikä olisi sotinut kuninkaan ajatusmaailmaa vastaan ja tottahan se oli. ”Niin, kyllähän Tarik on tahraton kuninkaankin silmissä. Ei siinä mitään laitonta ole, joten tuskin hän olisi asiaa vastaan, vaikka saisikin tietää minun osastani. Enkä usko, että pojan adoptiokaan mitään lopulta voisi estää. Varmasti on muitakin perheitä, jotka ovat adoptoineen lapsia alemmasta luokasta. Ei se lainvastaista tähänkään asti ole ollut ja tässä siinä on tietynlainen etu, kuten sanoitte”, Astarte myönsi myös. ”Lupaan kuitenkin laittaa asian vireille mahdollisimman pian”, kuningatar jatkoi, koska turha tämän kanssa nyt oli kuhnaillakaan. Toimia pitäisi kuitenkin mahdollisimman nopeasti.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Äiti lupasi olla varovainen ja hoitavansa osuutensa. ”Luotan sinuun. Ja minäkin lupaan pitää nyt vähän aikaa matalaa profiilia, jo toipumisen vuoksi, mutta myös, että isä saisi hiukan rauhoituttua. Parempi olla nyt ärsyttämättä häntä heti uudestaan.” Darius lupasi. ”Yritän saada levättyä nyt, olo on edelleen aika hutera.” Darius sanoi, vaikka tuskin hän oikeasti saisi levättyä, hänellä oli paljon asioita mietittävänä.

RP: Dakarain menneisyys

ASTARTE

”Älkää hoppuilko kuitenkaan levon kanssa, on tärkeä voida hyvin ennen kuin mitään suurempaa asiaa jatkaa”, Astarte huolehti nousten samalla sängyn viereiseltä tuolilta ylös. ”Ja muista juoda vettä. Palvelija varmasti tuo myös kunnon ruokaa ja maagimme käy katsomassa vointianne tarkemmin”, kuningatar sanoin vielä huolta edelleenkin äänessään. Hän yritti kuitenkin hymyillä pojalleen ja onneksi Darius ymmärsi kuitenkin tarvitsevansa lepoa. ”Tulen itsekin kyllä vielä myöhemmin katsomaan teitä, mutta poistun nyt häiritsemästä lepoanne. Toipukaa pian, on ikävä nähdä teidät huonona”, Astarte esitti toivomuksen, muttei tietenkään vaatinut mitään samalla, kun kaatoi vielä kannusta vettä kuppiin, josta Darius voisi juoda halutessaan, niiasi pienesti silkasta tottumuksestaan Dariusin suuntaan ja poistui sitten huoneessa, jotta Darius saisi rauhassa levetä.

RP: Dakarain menneisyys
- Aikaa mennyt jonkun verran eteenpäin

DAKARAI

Dakarai ja muut olivat saaneet tietää eilen, että isän veli eli Dakarain ja hänen sisariensa setä tulisi käymään, koska isällä ja sedällä oli jotain kuningasasioita keskenään. Dakaraita ei ollut itseään henkilökohtaisesti kiinnostanut, mitä ne asiat käsittivät, mutta mielenkiinto ärsytyksen mielessä oli asiaa kohtaan noussut siinä kohden, kun isä oli maininnut, että sedän vanhin poika eli Naeem oli tulossa sedän mukana. Serkku oli rasittava pätijä, joka luuli olevansa aina kaikkia parempi eikä Dakarai niinkään nauttinut idiootin seurasta.

Dakarai ei todellakaan odottanut hetkeä, kun serkku tulisi ja hän näkisi tämän ärsyttävän naamataulun. Mutta sille hän ei valitettavasti voisi mitään. Sitä oli vain kestettävä, vaikka hammasta purren.

Ja pian se kaikkien vihaama aika koitti – Naeem saapui isänsä kanssa paikalle. Isän veli oli yhtä itsekäs niin kuin kuningaskin ja poikansa oli peppureikä. Ja siinä se nyt irvaili ja Dakaraita hävetti vain olla moiselle edes sukua. ”No mitäpä Darrukka?” Naeem aloitti. Tämän isä kyllä mulkaisi poikaansa, mutta koska kuningasasiat eivät voineet odottaa, jäi Naeem aulaan (ainakin) Dakarain kanssa. ”Se on prinssi Dakarai sinulle. Ei mikään muu”, Dakarai muistutti serkkua ja halusi lähinnä vaan tilanteesta pois. ”Ihmettelenpähän vaan miten se niin on, kun sinähän olet häviäjä. Et tiedä mistään mitään sen enempää kuin tyhjäpää Dariusliinikään”, Naeem vastasi ilkkuvasti. ”Jos sanot vielä mitään vastaavaa, niin kadut syntymääsi”, Dakarai yritti kovin uhota, mutta serkku remahti vain nauruun.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Jonkin aikaa toivuttuaan rauhassa Darius alkoi päästä jalkeille. Alkuun hän ei juuri kauheasti poistunut huoneestaan ja käytti vointiaan tekosyynä sille, että hänen ei tarvinnut osallistua isän järjestämiin typeryyksiin (?) ja isä varmasti oli osaltaan siihen ihan tyytyväinen (?). Hän oli käyttänyt ajan hyödyksi ja valmistellut tulevaa suunnitelmaansa päästä irti isänsä otteesta ja tehdä konkreettisesti jotakin Dehrahin hyväksi. Hän ei voinut odottaa, sillä jos hän odottaisi liian kauan, ei kohta olisi enää mitään mitä pelastaa. Hän ei voinut tehdä mitään vallan huipulta käsin, koska isä oli ominut kaiken vallan itselleen, eikä hän aikonut vain heitellä avustuksen muruja alas huomaamatta ja toivoa niiden auttavan. Hänen oli laskeuduttava alas sinne, missä autettavat olivat ja tehdä työtään sieltä käsin, kansan parista. Kansan piti itse nousta vastustamaan kuningasta, mutta se tarvitsi jonkun, joka johtaisi heidät siihen.

Ja tämä taas tarkoitti, että hänen osansa tulisi lankeamaan Dakaraille ja veli oli valitettavasti aivan kujalla siitä, mitä vastuu edes tarkoitti. Joten Darius oli pyrkinyt hieman toipumisaikana keskustellessaan Dakarain kanssa koulia tätä, huomaamattomasti, sellaisissa asioissa, jotka tämän oli hyvä viimeistään nyt tietää (?).

Kun rauhaa oli kestänyt jo yllättävän pitkä tovi, isä teki siirtonsa ja tuplasi pahan kutsumalla veljensä vierailulle. Ja valitettavasti setä ei tullut yksin, vaan otti poikansa mukaan, joka oli harmiton, mutta äärimmäisen rasittava ihminen. Kun heidät oli määrätty aulaan ottamaan vieraita vastaan (?) tälläytyneinä ja valmiina muodollisuuksiin, muodollisuudet menivät ohi ennen kuin edes alkoivat. Naeem oli selvästi nukkunut kaikki käytöstapaoppituntinsa kun alkoi vain kysellä Dakarailta kuulumisia, ja Dakaraikin yritti opastaa tätä oikean puhuttelumuodon kanssa, mutta herttua itse vain mulkaisi poikaansa ja (kai?) lähti mitään sanomatta vain kuninkaan kanssa huitelemaan johonkin (?) muiden jäädessä aulaan ihmettelemään, koska tämä tapaaminen ei mennyt minkään opetetun etiketin mukaisesti ja Darius ei ainakaan tiennyt, tai edes välittänyt, mitä vieraiden varalle oli suunniteltu. Isällä ainakin oli kova kiire puhumaan veljensä kanssa, joten ei kai Naeemilla sitten ollut väliä, kerta vieraita ei viety peremmälle nauttimaan virvokkeita matkan jälkeen tai mitään. Minkähän takia heidät oli raahattu tänne kuuntelemaan keskenkasvuisen kakaran näytettä huonosta tapakoulutuksestaan?

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Dakarai ei ollut varma tapaamisen tarkoituksesta, mutta ei se mikään virallinen ainakaan ollut tai ei ainakaan vaikuttanut siltä. Toki virallisemmat tilaisuudet käsittivät sen, että isän juttusille olisi tullut enemmänkin väkeä. Ehkä tämä oli joku henkilökohtaisempi asia, joka nimenomaan koski vain ja ainoastaan kuninkaan veljeä? Ja serkku oli vain dumpattu Dakarain ja Dariusin harteille kuin päivähoitoon konsanaan, mutta ainakin isällä oli tekemistä, joten hänen huomionsa olisi muualla. Se oli tämän tapaamisen ainoa positiivinen asia.

”No tässäkö te yleensäkin vaan seisotatte vieraitanne?” Naeem töksäytti seuraavaksi. ”Eihän nyt toki, mutta minun puolestani sinua ei ole kutsuttu”, Dakarai vastasi, kun isä oli mennyt jo kutsuttuaan oman vieraan mukanaan eikä voisi kuulla enää, miten Dakarai vastasi typerälle serkulleen. ”Ja toinen on kuin seipään niellyt”, Naeem jatkoi Dariusille edelleenkin hyvin ilkkuvaan sävyyn. ”Onneksi sinun ei ole pakko jäädä, jos on noin kamalaa. Voithan myös mennä odottamaan isääsi ulos”, Dakarai ehdotti serkulleen yrittäen olla näyttämättä ärtyneisyyttään, koska se voisi vain ruokkia idioottia. ”Odottamaan? Miksi niin tekisin, kun kaikki huvitus on täällä sisällä?” Naeem vastasi ihmetellen katsoen Dakaraita ja Dariusta halveksiva ilme kasvoillaan.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Darius kuunteli hetken Dakarain kinaamista serkkunsa kanssa ja totesi, että he vaikuttivat pärjäävän vallan hyvin keskenään. Hän ei noussut sairasvuoteeltaan vain kuuntelemaan typeryyksiä. ”Kerta tilaisuus vaikuttaisi olleen siinä, minäkin poistun. Valitettavasti kiireet pääsivät hieman kasaantumaan sairastaessani enkä ehdi leikkiä kanssanne, mutta prinssi Dakarai varmasti pitää teille seuraa serkku hyvä.” Darius sanoi kohteliaasti hymyillen ja poistui, kerta tämä nyt ei sitten ollutkaan mikään oikea tilaisuus jossa häntä olisi tarvittu. Ei hän viitsinyt kuunnella aulaan räksyttämään tuotua rakkia, hänellä oli valtakunnallisia asioita hoidettavana, tärkeämpiä kuin mitä isä veljensä kanssa hoiti. Darius nyökkäsi pahoittelevasti äidilleen, mutta tämä oli niin typerää vain seistä tässä ihmettelemässä, kun isä kutsui vieraita eikä edes tehnyt selväksi, miten halusi heidän kanssaan menetellä.

RP: Dakarain menneisyys

NAEEM

Kuningas oli laittanut muutama päivä sitten kirjettä isälle, koska oli halunnut tavata tämän. Johonkin veljien väliseen asiaan se liittyi, mutta vähät Naeemia sellaiset turhuudet kiinnostivat. Hänellä ei ollut muuta kuin turha ruikkua pukkiva pikkusisko, josta ei ikinä tulisi muuta kuin jonkun epäonnekkaan vaimo, minkä jälkeen olisi poissa silmistä ja poissa mielestä ja asia oli sillä selvä. Se mikä Naeemia asiassa oli kiinnostanut, oli nähdä millaista show’ta Dakarai ja Darius järjestäisivät, koska molemmat olivat hallintoasioista ihan pihalla. Toinen ei tiennyt kuin muoti sitä ja muoti tätä ja seuraava luuli olevansa joku edelläkävijä ja järkipäässä tyyppi, vaikkei oikeasti tiennyt mistään mitään. Kuningas oli napit vastakkain molempien poikiensa kanssa, joten vähintä mitä hän voisi tehdä, olisi pyrkiä idioottien paikalle. Hän olisi unelmapoika ihan kenelle tahansa, kuningas mukaan lukien.

Määränpäähän saavuttuaan isä ja kuningas ottivat ritolat, koska eihän tämä nyt mikään hieno illallispäivällinen tai mikään muukaan ollut. Jotain epävirallista mölinää vain, mutta kaipa se joku etikettijuttu oli, että kuningasperhe oli ottamassa heitä vastaan. Kuningas oli kuitenkin vaikuttanut hyvin kärsivältä ja Naeem ymmärsi kyllä, koska hänen poikansahan olivat vain häpeäksi koko maailmalle.

Show oli taattu ja kyllä sitä oli taas ollut tarjolla. Dakarai kovin yritti olla kova poika ja Darius oli kanki takalistossa ja osasi lopulta vain lähteä. Onneksi hauskan ei tarvinnut silti loppua tähän. ”Ahaa, hienoa. Joku siis tietää, mitä tehdä. Käy hyvin, onhan tässä jo seisottu”, Naeem totesi ja lähti vain Dariusin perässä, minne tämä ikinä olikaan menossa. ”Ei sinua kyllä kukaan kutsunut mihinkään”, Dakarai halusi tehdä selväksi, mutta lähti hänkin perään. ”Mitä? Eikö? Kyllä se minusta ihan siltä vaikutti”, Naeem totesi seuraten vain Dariusta kuin hai laivaa. Kyllä hänkin sen varsin hyvin tiesi. Kunhan halusi ärsyttää veljeksiä.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Darius leikki, ettei muka huomannut lasten typerää ”seuraa johtajaa” leikkiä ja käveli vain huoneelleen kuin ei muka huomannut perässään seuraajia, astui huoneelleen ja iski oven kaksikon nenän edestä kiinni ja käänsi lukkoon. Hänellä oli tekemistä.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

He päätyivät lopulta Dariusin seuraamana Dariusin huoneen ovelle ja jäivät lopulta sen taakse oven loksahtaessa lukkoon. ”Ei kai hän oikeasti luullut voivansa noin laimealla yrityksellä paeta paikalta?” Naeem naureskeli ja alkoi hakkaamaan ovea. ”Hys, lopeta idiootti. Dariusilla on oikeasti kiire ja tärkeämpiä asioita. Voitko lopettaa?” Dakarai yritti hiljentää typerää serkkuaan. ”Tuskin ja vaikka olisikin, mitä ajattelit tehdä asialle?” Naeem vastasi jatkaen oven hakkaamista melkoisella metakalla. ”Lopeta jo typeryys”, Dakarai yritti silti. ”Entä jos en? Ajattelitko tappaa minut nauruun niin kuin silloin sen areenan avajaisissa?” Naeem nauroi vain, mikä veti Dakarain olotilan noloksi. Siis oliko Naeemkin siellä silloin, kun hän oli avaamassa areenaa isän käskyttämänä? Dakarai halusi vajota maan rakoon. ”Kyllä herätitkin hilpeyttä silloin monessa, minussa mukaan lukien. Se oli niin hienoa, että nauroin sille useamman päivän. Se, kun olit niin pihalla kaikesta heti lähtöön ja ainoa, mitä sait suustasi oli ”olemme kaikki niin ylpeitä isän uudesta orja-areenasta, jossa hän tappaa orjia ja se on niin kivaa ja avajaismehu maistui ja sitten TADAA, areena on avattu”. Olit niin kujalla kuin kukaan ikinä vaan voi olla”, Naeem nauroi vedet silmissä ja hakkasi samalla ovea kahta kauheammin. ”Enkä! En minä noin sanonut! En varmasti sanonut!” Dakarai väitti vastaan, vaikka tiesi kyllä varsin hyvin sanoneen jotain tuon suuntaista. ”Kyllä sanoit. Dariuskin olisi halunnut varmasti vain kuristaa sinut, vai mitä Darius?!” Naeem huusi oven läpi.

Alustus: Simão Cientista on nierdalesilainen "sotilas", eli joka oli koulutuksessa niin säälittävä, ettei hänestä tullut oikein minkäänlaista oikeaa sotilasta, vaan on kokopäiväinen hanttihommien tekijä, eli ottaa vastaan ihmisten ongelmia ja valituksia ja tutkii niitä, vähän turhankin kovalla tarmolla. Hän on hyvin kirjaviisas, hän on lukenut kaiken, mitä Nierdalesissa vain voi lukea, kirjoista kauppakuitteihin. Hän on hyvin tunnollinen ja perusteellinen, oli kyseessä sitten miten vähäinen tapaus tahansa. Miksi ihmeessä kirjoitan jostain random nierdalesilaisesta tohelosta? No siksi, että hänellä on varsin vaikuttava tuttavapiiri, sillä hän on, omien sanojensa mukaan, hyvin läheinen ystävä nierdalesin vaarallisimpien sotilaiden, Dorian Nightingalen ja Hernando Ranan kanssa, jotka kerran nuorina pelastivat hänen henkensä kauheasta vaarasta ja sen jälkeen he ovat olleet erottamattomia. Dorian tosin itse kieltää kaiken, jos häneltä asiasta kysytään.

Simão Cientistan tutkimuksia, osa 1

Félix Serra niminen vartija astui kadulla partioidessaan koiran jätöksiin ja suivaantui valtavasti ja päätti tehdä asiasta rikosilmoituksen, koska kadut tulisi pitää moitteettoman puhtaina. Simão otti tunnollisesti tehtävän hyvin vakavasti ja kyseli, milloin tapaus oli tapahtunut ja tarkempia tietoja siitä. Kävi ilmi, että Félix Serra oli myös liukastunut jätöksiin ja kaatunut koko komeudessaan haarniska kolisten, ja nyt sen lisäksi, että hänen saappaansa olivat koirankakassa, myös hänen asetakissaan oli likaa ja haarniskassa kolhuja, joiden korjaus tulisi maksamaan. Myös mustelmaiselle takapuolelleen hän vaati vahingonkorvauksia.

Simão tutki tapauksen perusteellisesti, otti näytteen kakasta vartijan saappaasta ja selvitti, että kyseessä oli sekarotuinen koira, jossa oli hiukan nierdalesinseisojaa, narcalaesinpaimenkoiraa ja kenties mäyrääkin. Hän selvitti, mitä koiria tapahtuma-alueella liikkui, tai siis millaisia koiria ihmiset siellä omistivat, eikä löytänyt vastaavaa rotua. Muutenkin tulokset viittasivat kulkukoiraan. Hän myös kuulusteli alueen asukkaita tapahtuneesta, kovin moni ei tiennyt mitään. Tapaus sattui varhain aamulla, ja moni oli herännyt vasta siihen, kun herra Serra oli karjunut kaatuessaan. Lisäksi moni päätyi kuulusteltaessa tekemään oman valituksen Serraa vastaan kotirauhan häiritsemisestä.

Kun hän oli kuulustellut itse tapauksen uhria ja vähäisiä silminnäkijöitä sekä katujenpuhtaanapitohenkilöstä, Simão päätyi siihen lopputulokseen, että kadut oli puhdistettu asianmukaisesti illalla ennen auringonlaskua, jolloin kyseisessä kohtaa ei ollut koiranjätöksiä, siinä lähistöllä kyllä oli ollut, mutta ne oli suurella asiantuntemuksella ja kokemuksella kuurattu siitä pois. Félix Serra taas oli lähtenyt töihin ennen auringonlaskua, joten koira oli kulkenut paikasta yön aikana ja tehnyt tarpeensa noin puoli tuntia ennen kuin onneton herra Serra parka oli astunut kyseiseen läjään. Kadunlakaisijoiden työvuoro taas alkoi auringonnousun jälkeen, jolloin kadulla oli ollut tallottu kakkakasa, jonka he asianmukaisesti siivosivat pois. Tällöin syy ei ollut katujen kunnon laiminlyönnissä, siivoukselle oli useita silminnäkijätodisteita ja heidän työnjohtajansa varmisti vielä työajan, jolloin auringon laskun ja auringonnousun välisinä aikoina tapahtuneet likaisuudesta johtuneet onnettomuudet eivät kuuluneet kadunlakaisijoiden killan vastuulle. Pääsyyllinen taas pääsi kuin koira veräjästä, sillä kovista yrityksistä huolimatta, sitä ei löydetty todistamaan yöllistä vessaretkeään. Lisäksi lain § 685 eläinten oikeusvastuuvelvollisuus kohdan mukaan, eläin ei voi olla oikeudellisessa vastuussa, koska ne eivät osaa puhua saati ymmärtää ihmisten tapoja. (Erään nimeltä mainitsemattoman asiantuntijan ei hyväksytty lisäys, että sama pätee eräisiin ihmisiinkin.) Koiraa ei siis voitu syyttää siitä, että se oli ulostanut väärään aikaan väärään paikkaan, sillä se ei tiennyt tehneensä väärin. Näin ollen, uhrin vastalauseista huolimatta, ratkaisu oli se, että kyseessä oli vahinko, joka johtui uhrin omasta huolimattomuudesta ja näin ollen, hänen pesulalaskuaan, haarniskan paikkausta ja saappaiden kiillotusta ei korvattaisi mitenkään.