GILDOMERA - Miniroolipelit ja tarinat

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Darius hymähti vain Dakarain vastaukselle, että kyllä hän nyt noin perustason asiat tajusi ja alkoi esittää jotain omia aikuisten kysymyksiä näyttääkseen, ettei ollut noin lapsen tasolla enää. Darius nosti kättään keskeyttääkseen veljensä. ”Rauhoituhan vähän. Palataan siihen minun esimerkkiini, luettelit asioita, miksi se olisi väärin. Mutta ne olivat kaikki hyvin vähäpätöisiä syitä, eikä sinua yhtään huoleta se, että loukkaisit itsesi pudotessasi?” Darius huomautti. ”Ja jos mietit asiaa tarkemmin, se ei olekaan ihan niin yksinkertainen. Jos niin tosiaan kävisi ja tyrkkäisin sinut hevosen selästä alas, mitä siitä seuraisi? Mikään laki Dehrahissa ei kiellä sitä ja vaikka kieltäisi, olen sinua arvoasteikossa ylempänä, joten vaikka kuolisit siihen kuralätäkköön, oikeudessa voitaisiin silti todeta, että se oli sinun omaa syytäsi ja tapaturma. Koska minä olen tuleva kuningas ja todennäköisesti nykyinen kuningas ei paljoa piittaisi sinun putoamisestasi, vaikka häpeäisikin. Saattaisin saada isältä haukut, mutta niitä saa vähemmästäkin. Isän tuntien hän todennäköisemmin kerrankin voisi jopa onnitella minua siitä, että näytin sinulle paikkasi. Ja isä, kuningas, on Dehrahissa ylin oikeus, hän päättää mikä on oikein ja mikä ei. Eli siinä mielessä sinun tyrkkäämisesi alas hevosen selästä olisi oikein. Etkö ole samaa mieltä, että siinä kävisi todennäköisesti näin? Ja silti olet sitä mieltä, että se oli sinua kohtaan väärin, koska vaatteesi menisivät pilalle? Miksi?” Darius haastoi Dakaraita ajattelemaan asiaa oikeasti ja näkemään, mikä ongelma Dehrahissa oikeasti oli. Darius ei joutuisi juuri mistään vastuuseen, koska oli koko kuningaskunnan toisiksi vaikutusvaltaisin henkilö. Dakarailla ei ollut häneen mitään valtaa.

Dakarai myönsi kuitenkin, ettei hän politiikassa kauhean hyvin oikeasti. ”Et ehkä olisi siinä niin huono, jos keskittyisit muuhunkin kuin nättiin naamaasi.” Darius piikitteli, mutta oli osittain tosissaan. Dakarain tälläytyminen meni jo vähän liiallisuuksiin, vaikka muuten Darius ei pitänyt sitä huonona asiana, että välitti ulkonäöstään. Hän itse voisi ehkä välittää enemmänkin. Hän ei esimerkiksi käsittänyt, miten Dakarai jaksoi noin pitkiä hiuksiaan, hän itse oli leikannut hiuksensa hartiamittaisiksi, myös taas ehkä vähän isän perinteitä vastaan kapinoidakseen, mutta ne olivat niin paljon helpommat lyhyempinä! Ja ei hän vaivautunut miettimään kampauksia, nytkin hän oli vain sitonut osan kiinni, etteivät hiukset roikkuneet silmille, ja lisännyt kultasoljen ihan vain hämäykseksi. Hänellä oli paremmissa tilaisuuksissa korvakorut, mutta tavallisesti hän ei niitä käyttänyt, jos käytti niin yksinkertaisempia. Hän vilkaisi kuitenkin vaatteitaan, kun Dakarai huomautti asiasta. ”En minä nyt niin tyylitajuton ole!” Hän puolustautui, vaikka hän olikin valinnut vaatekaapistaan, jonka sisältö oli varmasti vain murto-osa Dakarain vaateHUONEESEEN verrattuna, ensimmäisen mikä käteen osui.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Dakarai suuntasi katseensa veljeensä, joka alkoi purkamaan osiin hevosen kyydistä tyrkkäysesimerkkiään, joka osoittautuikin lopulta monimutkaisemmaksi kuin oli alkujaan vaikuttanut. ”Niin no kyllähän se varmasti ikävästi voisi sattuakin”, Dakarai myönsi ja ihmetteli hieman itsekin, miksi se ei ollut käynyt hänellä mielessäkään. Eivät hevoset olleet kuitenkaan mitään pikkuotuksia. Voisi siinä mustelmaa pahemminkin loukkaantua oikeasti ja olihan hän nyt monet kerrat harjoitellessaan ratsastamista pudonnut alas. Ei hän oikeasti vakavasti ikinä ollut loukkaantunut, muttei se ikinä kivalta ollut tuntunut.

Mutta takaisin aiheeseen ja mm. siihen, ettei mikään lakikaan estänyt asiaa, mikä oli totta, mutta jos asiaa silti vietäisiin pidemmälle voisi oikeus todeta sen tapaturmaksi tai Dakarain omaksi syyksi. Ja sitten oli vielä sekin, ettei isää kyllä todennäköisesti kiinnostaisi tippaakaan, vaikka Dakarai kuolisi lätäkköön. ”Okei, okei… esimerkkisi ei ollut mikään lällärijuttu ja olet oikeassa. Tuskin se kenenkään elämää letkauttaisi suuntaan tai toiseen, vaikka olisin kuollut lätäkköön. Isää se vähiten kiinnostaisi, mutta kysyit minun mielipidettä asian oikeudellisuudesta”, Dakarai yritti olla neuvokkaampi. ”Mutta miksikö? Koska on kai minullakin jotain ihmisarvoa, vaikka olenkin vain toinen poika?” Dakarai vastasi kuitenkin seuraavaksi. ”Sinäkin sanoisit sen olevan väärin, jos isä tyrkkäisi sinut kuralätäkköön, vaikka onkin arvoasteikon kärjessä, eikö?” Dakarai jatkoi perään eikä voinut uskoa, miten kuralätäkkökin oli yhtäkkiä poliittinen.

Dakarai naurahti hieman kuitenkin toisen piikittelyihin seuraavaksi. ”Mutta kyllähän minäkin opiskelen poliittisiakin asioita, mutta opettaja saa politiikan kuulostamaan niin tylsältä, ettei siitä jää mitään käteen”, Dakarai totesi. Darius sai sen kuulostamaan kiinnostavammalta. Monimutkaiselta edelleenkin, mutta kiinnostavammalta. Dakarain huulille kohosi kuitenkin huvittunut virnistys, kun Darius puolusti tyylitajuaan. ”Minusta tuntuu, että otit kaapistasi esiin ensimmäiset, mitä käteesi osui. Et voi kieltää sitä, ethän!” Dakarai naureskeli, mutta hyväntahtoisesti.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Darius hymähti hieman, niin tyypillistä Dakaraita murehtia ensin vaatteiden likaantumista kuin sitä, että häneltä olisi pudotessa voinut murtua käsi tai haljeta kallo. Lopulta hänkin ymmärsi, että Dariuksen esittämä kysymys olikin vähän vaikeampi ja myönsi, että tuskin se ketään kauheasti kiinnostaisi, jos Darius tuuppaisi Dakarain kumoon ihan vain, koska häntä sattui huvittamaan. Mutta sen vääryys olikin hänen mielipiteensä ja kun hänen piti perustella asiaa, hän arveli sen johtuvan siitä, että hänellä oli ihmisarvo. ”Niin. Mitä ihmisarvo sinun mielestäsi tarkoittaa?” Darius kysyi odottaen hieman, milloin Dakarain kärsivällisyys loppuisi ja hän ilmoittaisi, ettei jaksaisi näin vaikeita kysymyksiä enää. Mutta hän voisi siellä orjaturnajaisissa sitten pohtia ihmisarvokysymyksiä, kun hänen edessään esitettiin ihmisarvon riistoa irvokkaimmillaan.

Mitä taas tuli Dakarain politiikan opiskeluun, niin kyllähän sitä hänelle opetettiin, häntä ei vain kiinnostanut. ”En voi syyttää, isän ”politiikka” on niin surkeaa, ettei sitä voi kuunnella muuten kuin esimerkkinä siitä, miten EI kannata toimia.” Darius myönsi, sillä kyllä hänkin ihan samat opit oli saanut, hän vain oli alkanut haastaa opettajia, ja sen jälkeen saanut isältään valituksen, kun opettajat eivät enää tienneet mitä tehdä hänen kanssaan ja miten vastata hänen jatkuviin vastaväitteisiinsä. ”Sitä kuitenkin kannattaa kuunnella, on tärkeä tietää oman kuningaskunnan nykytilasta ja vaikka sinusta ei kuningasta tulisikaan, niin luuletko, ettet tarvitse sellaisia taitoja elämässäsi?” Darius huomautti, että Dakarai ei kuitenkaan ollut täysin vapaa valitsemaan mitä elämällään teki, kyllä isä siitä pitäisi huolen, että hommaisi tämän johonkin itseään hyödyttävään virkaan. Tuiskin kovin kummoiseen, mutta ei hän antaisi Dakarain vain olla ja tehdä mitä lystää.

Vaateasioista Dakarai varmaan tiesi paljon, mitä taas tuli Dariuksen omaan muotitietämykseen, Dakaraista oli selvästi mukavaa olla kerrankin se, joka tiesi asiasta enemmän. Ja se hänelle sallittakoon, kyse oli niin vähäpätöisestä asiasta, ettei Darius edes välittänyt tietää siitä. Hänen huolenaan oli huomattavasti isompia asioita, kuin minkä asukokonaisuuden pukisi mennessään katsomaan, kun ihmisiä teurastetaan kansanhuvin nimissä. ”Jos kaapissa on vain hyviä vaihtoehtoja, mitä väliä sillä on, ottaako ensimmäisen vai toisen? Ja jos joku vaihtoehto olisi huono, se ei sovi joko tilaisuuteen tai sen ei kuuluisi edes olla kaapissa. En käsitä miten saat aikaasi kulutettua moiseen niin paljon, mitä väliä sillä on?” Darius selvensi omaa kantaansa tähän muotikysymykseen.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Dakarai ei voinut uskoa, miten hänen kysymyksensä rohkeuden salaisuudesta oli lopulta päätynyt ihmisarvokysymykseen. Darius alkoi kyllä kysellä niin vaikeita kysymyksiä, ettei Dakarai ollut varma, mitä hänen pitäisi sanoa. Entä, mitä hänen oletettiin vastaavan? Kirjaimellisesti sitä, mitä se Dakarain mielestä tarkoitti? No oikeasti hän ei ollut kovinkaan syvällisesti miettinyt asiaa. ”Että minä olen kuninkaallisena arvokkaampi kuin tavallinen kansa? Eihän se arvoluokitus nyt aivan turhaa voi olla”, Dakarai vastasi hieman empien kuitenkin, kun isän ja Dariusin politiikka sekoitti hänen ajattelukykyään sen verran tällä hetkellä, että päässä pyöri. Jos hän vain pyörtyisi dramaattisesti, ehkä puheenaihe vaihtuisi rennompaan?

Mitä sitten politiikkaan ylipäätään tuli, kyllä sitä kuitenkin kannattaisi kuunnella, vaikka surkeaa olikin. ”Niin tuskin sitä turhaakaan opetetaan, mutta ajattelin ryhtyä muotialalle… Ei siellä politiikkaa tarvita”, Dakarai vastasi, vaikka tuskin se hänen päätettävissään oikeasti oli, mille alalle hänet haluttiin. No tuskin mihinkään kovinkaan tärkeään, koska ehkä isä olisi jo puhunut jostain sen suuntaisesta, jos sillä oikeasti oli maan kannalta jotain merkitystä.

Mutta mitä Dariusin muotikäsitykseen tuli, niin eihän hänen kaapissaan ollut muuta kuin hyviä vaihtoehtoja, joten väliäkö sillä, mitä sieltä otti. ”No paljonkin väliä. Ei minunkaan vaatehuoneessani ja sen ulkopuolella mitään huonoja vaihtoehtoja ole. Kaikki on hyviä, tietenkin. Mutta ei kaikki sovi kaiken kanssa ja siinä mielessä mikä tahansa kokonaisuus ei ole hyvä, vaikka yksittäisenä olisikin vallan mainio. Täydellisen kokonaisuuden kasaaminen vie aikaa ja pitäähän siihen löytää vielä oikeat asusteet ja laittaa hiukset ja tehdä kaikki pohjatyö, kuten ihonhoito. Kai sinäkin hoidat ihoa ja hiuksia?” Dakarai ihmetteli. Politiikasta Darius sai kyllä monimutkaista, mutta sitten kun kyse oli ihan vain hänestä, niin se tuntui olevan se ja sama. Outoa.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Darius hymyili vain surullisesti Dakarain vastaukseksi ja pudisti hiukan päätään. ”Ehkä tämä riittää tältä erää, mutta mieti tätä ihmisarvoasiaa siellä turnajaisissa. Kyllä se asia sinulle vielä toivottavasti valkenee.” Darius sanoi, sillä oli turha toivoa, että Dakarai sisäistäsi ja ymmärtäisi kaiken tämän matkan aikana. Lisäksi isän läsnä ollessa oli hieman riski kouluttaa veljestä parempaa ihmistä.

Hieman epäuskoisesti Dariusa katsoi veljeään, joka ilmoitti aikovansa muotialalle, joten ei siinä politiikkaa tarvittu. Voi veli parkaa. ”Sanon nyt suoraan, en usko että voit koskaan ryhtyä muotialalle. Olet prinssi, sinä tulet saamaan oman alueen hallittavaksi, sinusta tulee soturi, maaherra. Voit varmasti harrastella muotijuttujasi, mutta sinun täytyy olla mukana politiikassa. Isä ei ikinä suostuisi, että elelisit vain mukavasti jossain hienossa kartanossa leikkimässä muotisuunnittelijaa ja isä tuskin on siinä kohtaa poissa kuvioista kun sinun täytyy miettiä omaa elämääsi.” Darius sanoi vakavammin, ettei Dakarai ollut mikään kreivin perinnöttä jäävä poika tai rikas porvari, jolla oli varaa valita mitä kutsumusammattia alkaisi harjoittaa. Prinssit eivät harjoittaneet ammattia tässä maailmassa. Darius voisi sen mahdollisesti hyväksyä aikanaan, mutta siihen menisi aikaa, ennen kuin hän voisi tukea Dakarain omaa tulevaisuutta.

Toki Dariuskin toivoisi Dakarain kiinnostuvan jostain vähän kehittävämmästä, mutta jos hän nyt oli noin muodille omistautunut, hän kyllä antaisi tämän toteuttaa itseään. Mutta nyt hänellä oli muitakin ongelmia mielessään kuin Dakarain uratoiveet, veli oli toki tärkeä, mutta hänen piti ajatella aika monen muunkin ihmisen elämää ja isolla osalla oli suurempiakin huolenaiheita, kuten miten elää seuraavaan päivään. Hän kuunteli hiukan välinpitämättömästi Dakarain muotivalistusta ja ymmärsi nyt ehkä, miltä Dakaraista tuntui, kun hänelle yritti puhua politiikasta. Sillä erotuksella, että politiikka oli tärkeää, vaatteiden valinta ei siihen nähden ollut kauhean tärkeää. Dakarain mielipiteestä huolimatta.”Ammattilainen teettää asukokonaisuuden kutakin tilannetta varten, ne ovat valmiina, ei minun tarvitse niitä enää murehtia. Ainoa asia, mitä tarvitsee ajatella, on tilanne.” Darius ilmoitti mielipiteensä, ei hänkään niin moukka ollut, että olisi samoissa vaatteissa istunut ruokapöytään, missä oli juuri ollut ratsastamassa, mutta ei hän tarvinnut satoja erilaisia illallisasuja, muutama riitti. Hän kohautti hiukan olkiaan Dakarain kysymykselle ihon ja hiusten hoidosta. ”Peseydyn päivittäin ja harjaan hiukseni joka aamu, se riittää.” Darius vastasi, eikä hän peseytynyt välttämättä mitenkään perusteellisesti joka päivä, sen verran, että sai hien ja lian pestyä pois päivän jälkeen. Vain erityistilanteita varten hän panosti hiukan enemmän.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Darius päätti siirtää politiikan syrjään, kun taisi ilmeisesti nähdä Dakaraista, miten politiikka alkoi mennä jo yli hilseen. Darius kehotti kuitenkin miettimään ihmisarvoasiaa turnajaisissa. ”Yritän parhaani”, Dakarai lupasi hieman hymyillen, vaikkei ollut varma tällä hetkellä oikein mistään siihen liittyvästä. Varsinkin, kun hänen oma politiikkansa oli hyvin pienijakoista ja isän ja Dariusin politiikka erosivat toisistaan kuin yö päivästä.

Mutta mitä sitten Dakarain haaveista muotialalle, ei Darius uskonut sen olevan mahdollista, että kyllä hänen tulevaisuutensa oli aikalailla valmiiksi määrätty. ”Niin eihän isä tuollaiseen ikinä suostuisi. Se on totta kyllä, mutta sitten, kun sinusta tulee kuningas, sinä olet laki. Voit muuttaa asioita toisiksi… Eikö?” Dakarai kysyi, mutta tiesihän Dakaraikin sen, ettei Darius heti huomenna olisi kuningas eikä asiat sormia napsauttamalla muuttuisi sitten, kun olisi kuningas. Joten, jos totta puhuttiin, kyllä prinssi varmaankin saisi unohtaa moiset muotisuunnittelijan haaveet, mikä sinänsä oli hänestä väärin. Oli väärin, että joku prinssin arvo saneli käytännössä kaiken. Henkilökohtaisesti häntä ei kiinnostanut minkäänlaisen maa-alueen hallinta ja vielä vähemmän joku soturitoiminta. Kyllä hän miekkaa osasi jo käyttää, koska valitettavasti se oli pakko, mutta se ei häntä innostanut tippaakaan.

Muodista kuitenkin vielä sen verran, että Darius antoi kyllä vain ammattilaisten hoitaa vaateasiat hänen puolestaan ja hän vain pukisi sen ylleen tilanteesta riippuen. ”Tiedän, sitähän varten ammattilaiset tietenkin ovat, mutta minusta on ihana saada sanoa, että olen itse suunnitellut kaiken mitä päälläni on”, Dakarai tokaisi tyytyväisenä. Tietenkin hänkin teetätti suunnitelmansa ammattilaisella. Ei hän vaatteita itse osannut tehdä eikä hän mitään käytännöllistä muutenkaan osannut tehdä. Sitä varten oli palvelijat ja orjat. Siitähän heille maksettiin… paitsi orjille, mutta saivat nekin reppanat ainakin katon päänsä päälle ja ruokaa. Darius kuitenkin meni selkeästi hoitorutiinienkin suhteen helpoimmalla. ”Oikeasti? Miten kummassa sellainen riittää?” Dakarai ihmetteli ääneen. ”Alamme olla perillä”, kuului kuitenkin seuraavaksi isän ääni edempää. Sääli, koska Dakarai ei olisi halunnut olla.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Kuten Darius oli päätellyt, Dakarai oli laskenut koko tulevaisuutensa sen varaan, että Darius antaisi hänelle luvan haaveidensa toteuttamiseen. ”Siihen menee vielä aikaa, älä laske kaikkea sen varaan. Isä varmasti hoitaa sinut jonnekin omiin oloihin omaa hovia pitämään heti kun vain saa tilaisuuden päästä sinusta eroon, mitä voi yhtään päätellä siitä, miten paljon hän perhettään arvostaa. Menet naimisiin, saat oman linnan ja henkilökunnan ja palvelijat ja tottelet Isää kaikessa. Sitten kun minä olen kuningas, asioita voi olla hankala enää muuttaa. Minulla tulee silloin olemaan PALJON isompia asioita vastuullani, kuten korjata kaikki se, mitä isä ja isän kaltaiset kuninkaat aikojen alusta ovat onnistuneet rikkomaan… Sinun muotihaaveesi ovat siinä kohtaa valitettavasti hyvin vähäpätöisiä. En halua lannistaa, mutta keskity politiikkaan ja sellaisiin asioihin äläkä laske kaikkea sen varaan, että minä vapautan sinut kaikesta vastuusta, joka sinulle on etuoikeutesi myötä sälytetty.” Darius sanoi, ei hän halunnut olla ilonpilaaja, mutta Dakarain kannatti varautua siihen, että muoti olisi hyvä harrastus, mutta ei pääasiallinen toimeentulo.

Dakarai selitti taas muotiasioitaan ja Darius vilkaisi veljensä olemusta tarkemmin. Ei hän kyllä osannut sanoa siitä oikein mitään saati tiennyt, miksei Dakarai voinut lähteä samassa asussa, kun oli ilmaantunut aamiaisellekin. Olihan se toki vaikuttavaa, että Dakarai osasi itse suunnitella moista, oletettavasti enemmän kuin vain kertoi ompelijalle värin ja mitä siitä piti tehdä. Darius ei ehkä kuitenkaan olisi uskaltanut antaa Dakarain suunnitella asujaan, hän kuitenkin innostuisi liikaa. Dakarai järkyttyi myös hänen muusta ulkonäön hoitamisesta, mutta he eivät ehtineet paneutua aiheeseen sen enempää, sillä saapuivat määränpäähänsä. Tavallaan Darius olisi ihan mielenkiinnosta voinut haluta tietää, mitä Dakarai sitten teki, mutta toisaalta pelkäsi vähän kuulla vastausta. Joten oli ihan hyvä, että isä keskeytti heidän muotikeskustelunsa, siinä Darius ei selvästi ollut kovin vahvoilla. ”Kaiken maailman typeryyteen sitä joutuukin osallistumaan.” Darius tuhahti Dakaraille ja Musimille, varoen, ettei isä välttämättä kuullut.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Eihän Dakarai tokikaan yhtään kieltänyt sitä, etteikö Dariusin sanoissa perää olisi, mutta isä oli niin kuiva kuningas, että ei kai siihen kauaa menisi, että valta vaihtuisi? Toki se saattoi olla myös haihattelua ja oikeasti valta ei vaihtuisi vielä moneen vuoteen. ”Epäreilua, että elämäni on päätetty jo valmiiksi, vaikka olenkin kolmanneksi korkeimmalla sijalla arvoasteikolla. Siltikään ei ole varaa edes päättää omasta elämästään ja kihlattunikin on ihan tylsä… Ei meillä ole mitään yhteistä”, Dakarai mutisi, vaikka sisimmässään oli kyllä tiennyt jo, ettei hänestä muotisuunnittelijaa prinssin tittelillä kyllä ikinä tulisi. Mutta aina oli hyvä edes yrittää pitää unelmistaan kiinni, tosin olisiko se kuitenkin jo korkea aika päästää irti? ”Kaipa se on sitten pakko vain keskittyä siihen politiikkaan. Mutta se on niin pitkäveteistä eikä opettaja edes yritä tehdä siitä mielenkiintoista”, Dakarai marisi, mutta sille asialle ei oikein voisi mitään.

He olivat kuitenkin päässeet perille, harmi kyllä, ja samalla oli Dariusin vuoro marista tästä turhuudesta. ”Niinpä… En edes tiedä, miksi minun pitää olla täällä… Tai miksi kukaan tuhlaisi tällaiseen aikaansa vapaaehtoisesti”, Dakarai vastasi. Ei häntä kiinnostanut katsoa, miten jotkut orjat suolistivat toisensa jollekin kurjalle areenalle. Suolistakoot hänen puolestaan, jos eivät muuta voineet, mutta täytyikö Dakarain ottaa osaa moiseen? ”Liikettä niveliin. Alkakaa tulla jo sieltä”, isä puolestaan paasasi tyrkätessään samalla hevosensa suitset jonkun paikalla olevan hevosmiehen hoidettavaksi. Paikalla oli paljon väkeä muutenkin… aatelista jos jonkinmoista, mutta tietenkin, koska turnajaiset olivat hyvin suosittu tapahtuma. Dakarai ei vain ymmärtänyt miksi. Hän nousi kuitenkin hevosensa kyydistä pois, koska eipä tässä pidot paljoa paremmaksi muuttuisi, joten mitä nopeammin moinen olisi ohi sen parempi.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Niin, elämä oli epäreilua, luulisi Dakarainkin sen jo tähän mennessä huomanneen. Darius ei viitsinyt sanoa mitään, vaikka hänen olisi pakko alkaa puhua Dakarain kanssa vakavasti näistä asioista. Hänen korkeutensa prinssi Dakarain marina siitä, miten oli jopa kolmanneksi ylimpänä arvoasteikolla eikä silti saanut tehdä mitä huvittaa, särähti korvaan aika ikävästi. Dehrahissa oli niin paljon oikeaakin hätää ja Dakaraita harmitti vain epäonnin muotiuransa. Ja se, että hänen kihlattunsakin oli tylsä ja sekin oli epäreilua. ”Luulisi että sinulla juuri olisi jotain yhteistä tulevan puolisosi kanssa kun olet tuollainen muotiasiantuntija. Vai keskusteleeko tuleva vaimosi politiikasta? Osaatko kuvitella, miten hankalaa minun on yrittää keskustella tulevan vaimoni kanssa yhtään mistään, niin paljon kuin häntä arvostankin, mutta hän kyllä keskustelisi sinun kanssasi noista ihonhoidoista ja hiustenlaitosta mieluummin kuin kuuntelisi näkemyksiäni Dehrahin poliittisista epäkohdista.” Darius piikitteli, että luulisi, että Dakarai nyt melko helposti löysi yhteisiä kiinnostuksen kohteita kihlattunsa kanssa.

Kun he pääsivät perille sen areenan luo, jonka Darius voisi mieluiten vain polttaa tuhkaksi, he laskeutuivat ratsailta. Heidän saapumisensa ei tietenkään jäänyt huomiotta. Isä vain komensi pitämään kiirettä ja marssi edeltä kuin koko maailman omistaja. Darius antoi hevosensa miehelle, joka oli kiireesti tullut sitä noutamaan, ja maksoi tälle vaivanpalkkaa hopeakolikon. Sitten hän vain seurasi perässä areenalle, hän kyllä aikoi heti tilaisuuden tultua vain livetä paikalta, kun se väenpaljoudessa olisi mahdollista. Tässä kohtaa se ei vielä kannattanut, isä huomaisi hänen katoamisensa liian aikaisin ja laittaisi koko kaupungin etsimään häntä ja turnajaiset saisivat odottaa, kunnes hänet oltaisiin raahattu paikalle, eikä hän voittaisi sillä yhtään mitään. Se piti tehdä juuri silloin, kun avajaisseremonia oli alkamassa, niin ettei isä voisi sitä enää keskeyttää nolaamatta itseään täysin, kun koko Dehrahin kerma oli paikalla.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

”Niin minäkin luulin, mutta hän on niin hiljainen hissukka, ettei vastaa kuin kyllä tai ei tai pyytelee vain anteeksi aivan kaikkea niin kuin äitikin, vaikkei oikeasti olisi edes aihetta… Melkein toivoisin hänen puhuvan mistä tahansa”, Dakarai vastasi. Ei hän tosin ollut tavannut kihlattuaan muutenkaan kuin vain muutaman kerran. Ehkä tyttö oli vain arka tai sitten aivan liian kirjaimellisesti tyytynyt kohtaloonsa naisena, että puhui todella vain silloin kuin kysyttiin ja hyvin yksinkertaisesti. Mutta miten sellaiseen sai ikinä kunnollista kontaktia? ”Sinun naisesi kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta. Ehkä voin tulla puhumaan hänen kanssaan muodista ja hiuksista, mutta ikävää kuitenkin, ettei hän välitä politiikasta niin kuin sinä”, Dakarai naurahti hieman.

Dakaraikin sai kuitenkin annettua oman hevosensa jollekin miekkoselle, joka sitä tuli noutamaan, minkä jälkeen yritti pysyä muiden mukana. Isä hiihti jo etunenässä areenan varsinaiselle sisäänkäynnille väenpaljoudessa. Koko ajan kuitenkin paikalle tuntui valuvan lisää väkeä, joten olipa se ainakin hyvä, että uusi areena oli vanhaa isompi. Ehkä täällä olisi varaa hengittääkin, ettei tarvinnut olla kuin sillit purkissa. Sisäänkäynnillä isän kohdalla kyllä nöyristeltiin ja ylistettiin niin kovin, että. Hyvä, kun hänen eteensä ei laskettu punaista mattoa. Myös Darius sai kruununprinssinä ylistystä osakseen(?), Dakarai ei itse niinkään, mutta kyllä hänenkin olemassaolonsa silti huomioitiin ja syytä olikin! Heidät kuitenkin ohjastettiin ylempään kerrokseen aitiopaikoille, jossa tarjottiin virvokkeita odottelun ajaksi, koska kaikki eivät ilmeisesti olleet vielä paikalla. Väkeä kuitenkin pukkasi paikalle aika tasaiseen tahtiin lisää ja ohjeistettiin vapaille paikoille. Avajaisseremonialavaa valmisteltiin vielä, mutta pikku hiljaa alkoi vaikuttamaan siltä, että väki olisi paikoillaan ja isää ja Dariusta odotettiin saapuvaksi lavalle. Dakaraita sinne ei kuitenkaan odotettu, joten Dakarai jäi itse paikoilleen, kun isä taas ainakin lähti jo valumaan kohti lavaa. ”Onnea”, Dakarai toivotti vielä veljelleen, kun tämä isän kanssa sinne joutuisi menemään ja sanomaan… jotain… Parka.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Naisasioihin Darius veti rajan, niistä hän ei alkaisi pikkuveljeä valistamaan, vaikka tiesikin hyvin mistä Dakarain kihlatun vaiteliaisuus johtui… Kasvatuksesta ja Dakarai tuskin oli osannut luoda kauhean luotettavaa ilmapiiriä, että tyttö-raukka olisi uskaltanut puhua mitään. Lisäksi, jos veli puhua pälpätti menemään muotiasioistaan, niin eihän siinä kukaan edes saanut suunvuoroa. Mutta nyt ei ollut aikaa puhua naisista.

Darius seurasi isäänsä kuninkaalliseen aitioon ja häpesi sitä, että joutui astumaan jalallaankaan tähän kuolemanloukkoon. Mutta toisaalta hän voisi tuntea samaa häpeää jo ihan vain ollessaan dehrahilainen, joten siltä tunteelta ei oikein voinut varjella itseään. Kun heille ilmoitettiin, että avausseremonia voisi alkaa, Darius nousi ja antoi isänsä mennä edeltä. Hän iski silmää Dakarain onnentoivotuksille ja lähti isänsä perään. Isällä oli onneksi niin kova kiire, ettei Dariuksella ollut kauheasti ongelmaa vaihtaa suuntaa ja lavan sijaan hän suuntasi takaisin alas poistuakseen koko areenalta.

Darius oli varautunut ja ottanut tarpeeksi arkisen mutta laadukkaan huivin mukaan, jonka sai kietaistua päälleen peittääkseen kasvona ja vaatteensa, ettei häntä heti tunnistettaisi uloskäynnillä. Musim toki seurasi häntä, olisi seurannut alas lavan luokse muutenkin, mutta kuka nyt sotilaita nopeasti tunnisti toisistaan? Darius ja Musim pääsivätkin melko vaivatta ulos, vaikka heidän poistumistaan hieman kummasteltiinkin, mutta sisään tuli edelleen sen verran porukkaa, ettei kukaan kauheasti heidän peräänsä ehtinyt ihmettelemään. ”Vihdoinkin vapaus!” Darius huokaisi heidän päästyään ulos kauhealta orja-areenalta. ”Olisin antanut ylen, jos olisin joutunut olemaan tuolla yhtään pidempään.” Hän ilmoitti vielä huolettomasti, mutta Musim ei ollut yhtä huoleton. ”Isänne raivostuu tästä, teidän korkeu…” ”Hys, en tahdo, että minua tunnistetaan.” Darius keskeytti. ”Ja isä raivostuu joka tapauksesta, hän ei osaa muuta kuin raivostua. Jos isä haluaa lahdata orjia ja rakennuttaa mahtavia areenoita sitä varten, niin hän saa tehdä sen ilman minua.” Darius ilmoitti, hän oli päätöksensä tehnyt, kertonutkin sen isälleen, joten hän oli ollut asiasta täysin rehellinen. Hän ei ollut luvannut mitään muuta kuin yrittää noudattaa isän toiveita, isän ei tarvinnut tietää, ettei hän oikeasti missään kohtaa edes yrittänyt.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Sinne katosivat ja Dakarai jäi juomaan vain mansikkamehuaan omalle paikalleen henkivartijoiden ympäröimänä. Toki osa heistä oli mennyt isän ja Dariusin mukana. Dakarai yritti kuitenkin asettautua niin, että näkisi lavalle, johon lopulta kuitenkin näytti nousevan vain isä muutaman henkivartijansa kanssa. Hetken odotettiin, mutta Darius ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle ja isä alkoi näyttää siltä, että räjähtäisi tai kuristaisi jonkun hengiltä. Seuraavassa hetkessä isä näytti puhuvan yhdelle henkivartijoistaan ja tämä poistui lavalta. Dakarai ihmetteli vain, mitä tässä nyt tapahtui ja mihin ihmeeseen Darius katosi. Viimeiseksi mainittu kiinnosti Dakaraita enemmän ja hän pyöri paikallaan kuin tuuliviiri, kun yritti etsiä katseellaan veljeään.

”Rauhoittukaa, prinssi Dakarai”, yksi vartijoista totesi ja Dakarai vain mulkaisi miestä. ”Darius on kadonnut ja sinä haluat vain rauhoittua. Rauhoitu kuule keskenäsi”, Dakarai totesi vain miehelle. ”Hiljaisuus!” kuului isän jylinä lavalta ja väki hiljeni kuin seinään. ”Avajaisiin on tullut viimehetken muutoksia. Prinssi Dariusille tuli viimehetken kiireitä, mutta prinssi Dakarai on valittu tuuraamaan vanhempaa veljeään, joten avajaiset jatkuvat muuten suunnitelmien mukaan”, isän kantava ääni kuului hyvin lavalta ja Dakarailla nousi pala kurkkuun. Siis hänkö joutuisi puhumaan tälle väelle jotain? Eihän hänellä ollut harmaintakaan hajua, mitä hänen edes pitäisi sanoa. Mihin Darius nyt oikeasti oli mennyt? Oliko hänelle tapahtunut jotain vai mistä ihmeen kiireistä isä puhui?

Ei kuitenkaan mennyt aikaakaan, kun lavalta poistunut henkivartija tuli patistamaan Dakarain lavalle. Dakarai katsoi isäänsä päästyään lavalle tai jouduttuaan sille. ”Älä vain siinä taivastele”, isä ärähti, mutta yritti selvästi hillitä kiukkuaan. ”Mutta enhän minä edes tiedä, mitä pitäisi sanoa”, Dakarai panikoi. ”Syytä siitä veljeäsi äläkä väitä vastaan”, isä totesi vain hampaidensa välistä. Dakarai kääntyi jännittynyt ilme kasvoillaan väen paljouteen päin, mutta katsoi oikeasti vain seinää ja kuvitteli, ettei paikalla ollut oikeasti ketään. ”Olemme kaikki… hyvin ylpeitä isän uudesta areenasta, jossa hän tappaa orjia ja kivaa on… Avajaismehu maistui ja tadaa, areena on avattu”, Dakarai sai suustaan samalla, kun porasi etusormensa kynttä hermostuneena kämmeneensä. Hiljaisuus valtasi areenan, kunnes alkoi nauru.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Autuaan tietämättömänä siitä, miten pahaan pinteeseen oli veljensä asettanut, Darius vain otti tilanteesta kaiken hyödyn. Hän oli lähettänyt Musimin toimittamaan kirjettä ja itse hän suuntasi hoitamaan oikeita velvollisuuksiaan. Pääkaupungista oli toki hankala löytää autettavia, koska kaikki oikeasti apua tarvitsevat elivät pääkaupunkialueen ulkopuolella. Mutta toki kaupungissakin oli kurjuutta ja nyt kun hieno väki oli liikenteessä, heillä oli mukanaan palvelijoita ja orjia. Darius kiersi väen keskellä ja teki voitavansa jokaisen kohdalla ja kyseli ja puhui niin monen palvelijan, kauppiaan, ja muun työläisen kanssa.

RP: Dakarain menneisyys

CHAFULUMISA

Chafulumisa oli astunut lavalle ja oli jäänyt odottamaan Dariusta, mutta poikaa ei näkynyt eikä kuulunut. Itseasiassa vaikutti myös siltä, että tämän vartija oli tehnyt oharit, kun ei sitäkään miestä missään näkynyt. Mistähän sillekin miehelle oikein maksettiin? No ongelma hoituisi hänen kohdallaan siitä, ettei ehkä maksettaisi enää mistään. Kuninkaan oli tehnyt mieli räjähtää, mutta se ei nyt tällä hetkellä käynyt. Väki oli saapunut uuden areenan avajaisiin ja tietenkin myös maksaneet siitä, koska tarkoituksena tietenkin oli ottaa areena samantien käyttöön turnajaisien muodossa. Sitähän varten ihmiset olivat paikalle saapuneet, että näkisivät areenan toiminnassa. Eivät he sen korkeita kiviseiniä olleet tulleet katselemaan, joten jotenkin tämä oli saatava päätökseen. Tai tässä tapauksessa alkuun.

Chafulumisa muisti kuitenkin, että hänen turha poikansa, Dakarai, oli kiskottu mukaan, jotta tällä voisi joskus edes olla jonkunlainen haju siitä, miten maassa toimittiin. Helpointa se oli aloittaa ei-niin-vakavasti-otettavasta tapahtumasta. Mutta koska Dariusia ei yllätys vain näkynyt missään voisi Dakarai yrittää parantaa arvoaan kuninkaan silmissä. Chafulumisa kuitenkin katui päätöstään heti, kun Dakarai avasi suutaan. Olisi pitänyt vain hoitaa homma itse, niin ei aina tarvisi hävetä.

”Vie hänet katsomoon takaisin ja katso, että se pysyy siellä”, Chafulumisa sanoi yhdelle henkivartijoistaan, jolle tyrkkäsi Dakarain, että häneltä ei kyllä tässä tapahtumassa enää kukaan odottanut yhtään mitään. Henkivartija lähti Dakarain kanssa ja kuningas kääntyi väkijoukon puoleen. Väkijoukon, joka nauroi vain kuin tämä olisi jotain hyvääkin viihdettä. ”Hiljaisuus!” Chafulumisa kuitenkin lopetti tuon typerän hirnumisen ja jälleen oli rauha maassa. Darius saisi kyllä kotona kuulla kunniansa.

”Kauan puhuttu areena on vastavalmistunut. Se on suurempi ja antaa paremmat puitteet turnajaisten järjestämiseen. Orjien säilytystilaa on enemmän eikä katsomo ole enää maan tasalla, joten se on turvallisempi. Viimevuotinen välikohtaus holtittoman orjan kanssa oli hyvin ikävä eikä viattomalta kuolonuhrilta vältytty. Rauha hänen sielulleen. Uuden areenan myötä historia ei kuitenkaan toistu enää, joten täten julistan areenan avatuksi ja turnajaiset voivat alkaa”, kuningas hoiti asian itse, koska Darius ei ollut saapunut edes paikalle ja Dakarai oli ollut vain huono vitsi. Poistuttuaan lavalta hän käski muutamaa vartijaa etsimään Dariusin käsiinsä ja tarvittaessa hakemaan lisävahvistuksia etsintäjoukkoon.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Hyvissä ajoin ennen turnauksen päättymistä, Darius haki hevosensa. Hän tiesi isän kyllä lähettäneen vartijoita etsimään häntä, siksi hän oli antanut hevosen olla, niin vartijat jäisivät lähistölle häntä etsimään. Hieman hankalaa se toki oli, mutta mies jolle hän oli hevosensa luovuttanut, auttoi häntä mielellään, olihan Darius maksanut tälle hyvin työstä. Hän onneksi tunsi kaikki parhaat reitit ja onnistui välttelemään vartijoita. Parempi vain palata suoraan kotiin ottamaan isän huudot vastaan, kuin jäädä odottamaan, että hän raivoa koko turnajaisten ajan pidäteltyään pääsisi kostamaan nöyryytyksensä. Musimin oli myös parempi pysytellä pois maisemista jonkin aikaa, isä tuskin oli tyytyväinen siihen, että vartijat auttoivat häntä kapinoinnissa.

Darius ratsasti kuitenkin kaikessa rauhassa kotiin ja linnalla kyllä ihmeteltiin, miksi hän oli tullut ennen muita. Darius vain sanoi, että hän oli siellä vain hoitamassa velvollisuutensa, eikä ollut katsonut tarpeelliseksi jäädä sen jälkeen. Hän antoi hevosensa tallirengille ja palasi vain aivan rauhassa sisälle kuin mitään katastrofia ei olisi tapahtunut. Hän ei aikonut etukäteen murehtia sitä, millaisen kohtauksen isä tällä kertaa järjestäisi.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Dakarai oli marssinut vain takaisin paikalleen vartijan saattelemana. Häntä ärsytti koko tilanne. Hän ei todellakaan ollut odottanut mitään tällaista eikä ymmärtänyt, mitä Dariusille oli käynyt vai oliko käynyt yhtään mitään ja hän oli vain itse lähtenyt osoittaakseen mieltään. Oli sekin mahdollista… Oikeastaan todennäköisin vaihtoehto. Eikä sillä, ei Dakarai siitä veljeään syyttänyt. Ei hänkään olisi Dariusina halunnut mitään orjalandiaa avata, mutta vielä vähemmän hän halusi tehdä sen näin, miten se oli mennyt. Dakarai oli nolannut itsensä täydellisesti ja hän tiesi sen. Poskia punotti ja häntä hävetti. Ei hän osannut heittää vain lonkalta jotain… tai osasi toki ja tuo nimenomaan oli ollut vain sitä jotain, ei yhtään sen enempää. Mitä hänen edes oli odotettu sanovan?

Dakarai halusi vain vajota maan syvinpään kolkkaan koko orjaturnajaisten ajan. Hän ei seurannut turnajaisia mitenkään eikä oikein kuullut hälinääkään ympärillään, koska oli syventynyt mietteisiinsä ja toivoi, ettei kukaan muistaisi Dakarain aivopieruja enää jälkeenpäin. Mutta se varmaankin oli turhaa, koska isä antaisi varmasti kuulua, vaikkei tämä oikeasti mitenkään ollut Dakarain vika. Hän ei ollut tiennyt joutuvansa puhumaan julkisesti mitään eikä hänelle kukaan ollut kertonut mitä hänen olisi pitänyt sanoa, joten hän oli mennyt paniikkiin ja heitti vain sen, mitä ensimmäisenä mieleen oli tullut.

”Prinssi Dakarai? Oletteko tässä maailmassa? Isänne lähti jo, kun menetti malttinsa, kun ette vastanneet tai liikauttaneet eväännekään lähteäksenne”, Dakarai kuuli henkivartijan sanat yhtäkkiä vierestään ja katsoi hetken tyhmänä ympärilleen. Turnajaiset olivat ohi eikä hän ollut edes tajunnut sitä.

Linnalle takaisin päästyään isänsä ja vartijoiden kanssa kävi heti selväksi, että Darius oli linnalla. Kuningas käski asiasta kertonutta vartijaa käskemään tai taluttamaan Darius valtaistuinsaliin kohtaamaan itsensä. Samalla isä käski Dakarain sinne myös, joten Dakarai lähti aika apea ja jännittynyt ilme kasvoillaan isänsä perässä kyseiseen saliin, jossa isä istui itse valtaistuimelle odottamaan Dariusin saapumista.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Varoitettuaan äitiään tulevasta ja sen jälkeen rauhoiteltuaan häntä hyvän tovin (?), Darius oli kuluttanut aikaansa suunnitellen mitä tekisi saamiensa tietojen pohjalta. Hän oli saanut kaupungilla kysellessään taas ihan hyvin tietoja tilanteesta ja nyt hänen piti miettiä, miten pystyisi auttamaan parhaiten ja tietenkin huomaamattomasti. No jonkin ajan päästä hänelle tultiin ilmoittamaan, että hänen rakas isänsä tahtoi tavata hänet, välittömästi. Darius nousi kuuliaisesti, kyllä hän ihan itse kävelisi kantamaan tekojensa seuraukset, ei häntä tarvinnut raahata kuulemaan isän saarnaa.

Darius saapui valtaistuinsaliin ja näki kyllä heti isänsä ilmeestä, miten tyytyväinen tämä oli, mutta piti ilmeensä viattoman tyynenä. ”Palasittepa varhain, miten teurastusturnajaisenne sujuivat?” Darius kysyi kuin ei muka tiennyt, millaisen katastrofin oli aiheuttanut. No ei toki täysin tiennytkään, mutta tiesi kyllä, ettei se hyvin mennyt.

RP: Dakarain menneisyys

CHAFULUMISA

Chafulumisa istui kiukkuilme kasvoillaan valtaistuimellaan eikä osannut oikein edes kuvailla, miten paljon häntä otti päähän tämä koko tilanne ja miten hienosti penkin alle Darius ja sitten Dakarai olivat hoitaneet tämän homman. Paljoa hän ei ollut kummaltakaan vaatinut, mutta silti koko perhe oli vain yksi pettymys yksi toisensa jälkeen. Hänen teki jo melkein vakavissaan mieli haistattaa pitkät perinteille ja valita kruununjatkaja itse. Antaa valta, kun aika hänestä jättäisi jollekin oikeasti luotetulle miehelle. Ei tällöin tosin verisukulaiselleen, mutta häntä oli siunattu niin kelvottomilla perillisillä, että tuntui turhalta sanoa heille samoista asioista kerta toisensa jälkeen eikä kukaan heistä ollut kruununarvoinen.

Darius saapui kuitenkin paikalle ja kyseli typeriä. ”Herra on hyvä ja miettii sitä aivan itse, jos aivosi kykenevät sellaiseen”, Chafulumisa vastasi. ”Uskoin sinulle yhden työn. Yhden ainoan työn ja tyrit senkin! Miten teet sen? Miksi et voi kerrankin tehdä niin kuin käsketään?! Sen sijaan, että olisit hoitanut osuutesi, Dakarai hoiti sen puolestasi, jos asian hoitamisesta voi edes leikillään puhua. Hän nolasi koko perheemme ja toivottavasti häpeää syntymäänsä, koska sinä saatana et voi tehdä velvollisuuksia! Miten se on niin vaikeaa?” Chafulumisa ärähti Dariusille istuimeltaan ja odotti jotain hyvää vastausta.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Darius kuunteli rauhassa isänsä huudot ja kääntyi katsomaan Dakaraita, kun isä mainitsi laittaneensa veljen hänen sijastaan avaamaan turnajaiset. No nyt häntä harmitti hiukan, ettei ollut jäänyt katsomaan tilaisuutta. Vaikka toki se oli ollut väärin Dakaraita kohtaan, ei hän toivonut veljen joutuvan sijaiskärsijäksi hänen ja isän kiistoissa. Mutta valitettavasti siltä ei voinut välttyä, kun isä halusi purkaa pahaa mieltään kaikkiin muihin perheenjäseniin. Tietenkin he toivoivat Dariuksen lopettavan isän uhmaamisen ja hän ymmärsi sen. Ainoa asia, mikä sai hänet silti jatkamaan valitsemallaan tiellä, oli se, ettei hän kuninkaana voinut ajatella vain omaa perhettään. Hänen piti ajatella KAIKKIA.

Darius kääntyi kuitenkin takaisin isäänsä, joka odotti vastausta. ”Minähän kieltäydyin siitä työstä jo aamulla, mutta et suostunut kuuntelemaan. Te olette kuningas ja jos tahdotte rakentaa orjateurastamoitanne ja ylistää niitä julkisesti, en voi sitä kieltää, teillä on kaikki oikeus tehdä niin. Mutta minä en aio olla siinä osallisena. En hyväksy ihmisten orjuuttamista ja kaltoin kohtelua vain siksi, että he ovat sattuneet syntymään vähäosaisiksi ja minä taas siihen onnekkaaseen vähemmistöön, jolla on kaikki valta. Tähän asti Te ja kaikki teitä edeltäneet hallitsijat ovat käyttäneet sitä valtaa väärin ja typerästi, minä teen siitä lopun. Jos aiotte estää sen voitte tappaa minut tässä ja nyt, sillä sanon Teille suoraan, isä… Etten aio kulkea sitä orjien ruumiilla päällystettyä tietä, jolla entiset hallitsijat ovat tämän ”mahtavan” kuningaskunnan rakentaneet.” Darius ilmoitti vahvalla ja päättäväisellä äänellä. Toki tässä oli erittäin riskialtista yllyttää isää tappamaan itsensä, mutta isä tiesi kyllä millainen skandaali se olisi. Ja Dakarai oli paikalla todistamassa, ei isä voisi hankkiutua hänestä eroon näin, hänen olisi pakko naamioida se onnettomuudeksi ja se ei onnistuisi tässä ja nyt.

RP: Dakarain menneisyys

CHAFULUMISA

”Sinähän suostuit yrittämään, mutta ethän sinä edes mitään yrittänyt. En tosin yllättänyt. Et sinä ikinä mitään yritä”, Chafulumisa totesi uppiniskaiselle pojalleen, joka jatkoi vain marmatustaan ja vastaan laittamista siitä, miten ei olisi osallinen mihinkään, missä kyse oli orjista ja vähäosaisista. ”No, mutta hehän nyt vain ovat orjia. Osa jonkun toisen omaisuutta ja niin tulee AINA olemaan, halusit sinä sitä tai et!” Chafulumisa karjaisi nousten valtaistuimeltaan seisomaan kokopituuteensa silmät kipunoiden, kun tuo uppiniskainen teini alkoi uhoamaan sillä, miten Chafulumisa voisi tappaa Dariusin siihen paikkaan, mutta ei aikonut jatkaa tiellä, joka oli valmistettu orjien kärsimyksellä.

”Sinä opit vielä tuntemaan paikkasi tässä maailmassa, tässä maassa, minun tahtoni alla. Se, miten sen opit, on aivan sinusta itsestäsi kiinni”, kuningas jylähti astellen lähemmäs poikaansa, minkä jälkeen mitään miettimättä tarttui Dariusta kasvoista kiinni toisella kädellään voimakkaalla puristusotteella(?). ”Lopeta, ole kiltti!” Chafulumisa kuuli siinä kohdassa Dakarain kauhistuneen huudahduksen, mutta vähät välitti moisista. Hän vain katsoi Dariusta suoraan silmiin tiukalla katseella. Hänen todella teki mieli kuristaa poika siihen paikkaan, mutta tässä ja nyt ei todellakaan ollut oikea aika ja paikka, vaikka olihan hänellä kuninkaana valta hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä, mutta silti.

”Sinä teet, miten käsken ja miten sinulle opetetaan. Pidät typeryydet omana tietonasi. Perinteet ovat perinteet ja vain niiden perinteiden takia sinulla on onni seistä vielä siinä”, Chafulumisa sanahti terävästi, mutta kuitenkin niin, ettei muiden ollut mahdollista Dariusin lisäksi sitä kuulla. Hän teki selväksi, että oli varsin tosissaan maan perinteiden suhteen eikä sitä näsäviisas pikkuteini pilaisi. ”Saat itse päättää, miten opit. Hyvällä vai pahalla, mutta tuota samaa länkytystä en kuuntele enää kertaakaan. Saat poistua”, Chafulumisa sanoi vihaisesti, päästi poikansa kasvoista irti ja oli kääntymässä pois, mutta hetkenmielijohteesta päättikin iskeä voimalla Dariusta vyötäisiltään ottamalla veitsen kahvalla kasvoille(?). ”Darius!” Dakarai parahti ja ryntäsi veljensä luo samalla, kun kuningas tyrkkäsi Dariusin Dakarain kera pois edestään. ”Ja sinä, opi paikkasi ja käyttäydy sen mukaan”, kuningas sanahti tiukasti Dakaraille ja poistui valtaistuinsalista. ”Sattuiko pahasti?” Chafulumisa kuuli vielä, miten Dakarai hätäili äskeistä tilannetta.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Darius kuunteli rauhallisesti isänsä raivoamista, miten hän ei ollut edes yrittänyt totella. ”En niin, vain idiootit tottelevat idioottien antamia käskyjä.” Darius vastasi, turhan röyhkeästi, mutta tässä vaiheessa oli aika saman tekevää mitä hän sanoisi, se ei tilannetta enää parantaisi tai huonontaisi. Isän puhuessa orjista, hänen tyyni ulkokuorensa oli vähällä murtua ja häntä alkoi itsekin suututtaa isänsä asenne. ”Niin tulee aina olemaan jos niin annetaan olla! Jos joskus kuuntelisit muita, niin voisit itsekin ymmärtää, ettei tämä ole ainoa mahdollisuus! Mikään muu Gildomeran kuningaskunta ei harjoita orjuutta ja pärjäävät silti, Vinemar onnistui lopettamaan orjuuden eikä ole kaatunut siihen, itse asiassa asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Jos vaivautuisit selvittämään asioita, etkä aina tekisi miten joskus muinoin on tehty… voisit olla hyvä kuningas sen sijaan, että olet tuollainen samaa tietä tallaava surkimus, joka pönkittää omaa valtaansa sortamalla heikompiaan!” Darius purki itsekin omia ajatuksiaan ja sitä, ettei isä edes antanut hänen näkemyksilleen mitään mahdollisuutta, vaan tyrmäsi ne vain siksi, että ne olivat uusia ja vastoin hänen oppejaan.

Darius ei liikahtanut paikaltaan, kun isä nousi paikaltaan ja lähti edelleen huutaen häntä kohti. ”Minä tiedän oman paikkani ja sieltä sinun tyranniasi ei saa minua enää palaamaan takaisin.” Darius vastasi uhmakkaasti, mutta pakostakin hän yllättyi, kun isä kävi häneen käsiksi. Ei tämä toki ensimmäinen kerta ollut ja toki Darius oli hieman osannut varautua, että tämä oli sen luokan tempaus, että saattaisi saada pitkin korvien. Hän kuitenkin vain piti tummien silmiensä salamoivan katseen isässään eikä osoittanut mitään pelkoa, kun mies tarttui häntä kasvoihin. Hän odotti jo iskua, kun isä lähes jo uhkasi hänen henkeään. Mutta lopulta isä päästi hänestä irti ja ilmoitti, että typeryydet saivat luvan loppua ja se siitä. Darius oli vielä sanomassa vastaan, mutta sitten isä yllättäen kääntyi veitsi kädessä ja iski häntä sen kahvalla kasvoihin.

Se tuli sen verran yllättäen, että Darius älähti samalla kun hänen päänsä kääntyi rajusti sivulle. Hän oli jo muutenkin kaatumassa, mutta isä tyrkkäsi hänet syrjään. Hän törmäsi johonkin, mutta hetki hänellä meni maassa maatessaan tajuta, että se jokin oli Dakarai. Darius puri hammasta ja yritti käsittää, mitä oli tapahtunut. Veri valui hänen toista poskeaan pitkin ja näköä sumensi. Hän ei osannut reagoida tai vastata Dakarain hätääntyneeseen puheeseen.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Dakarai oli kuin kanki persuksissa, kun seurasi koko ajan kärjistyvää tilannetta isän ja Dariusin välillä. Ei toki ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinen, mutta kyllä se aina yhtälailla hirvitti, miten pitkälle se joku kerta menisi. Dariusta kuitenkaan ei selkeästi pelottanut, koska tämä laittoi edelleenkin vastaan, mikä oli kyllä ihailtavaa, mutta Dakaraita pelotti samalla, että joku päivä tilanne menisi siihen, että Darius kuolisi. Ei isästä ikinä tiennyt. Hän teloitutti kansaakin paljon vähäpätöisemmistäkin syistä ja jos joku kurja köyhä sattui olemaan tielläkin hänen hevosensa edessä, ei siihen pysähdytty, isä meni vain yli. Sitä Dakarai ei tiennyt oliko isä omakätisesti tappanut oikeasti ketään, mutta hänen käskystään ja tekojen seurauksena oli kuollut kyllä hyvin monta.

Sitten Darius meni mainitsemaan vielä Vinemarinkin. Isä ei sanonut kyseiseen vastaväitteisiin itsessään mitään, mutta kehonkieli kertoi kyllä enemmän kuin tuhat sanaa ja Dakaraista tuntui, että Dariusin ehkä kannattaisi nyt oikeasti vain olla hiljaa ja antaa isän olla omassa arvossaan.

Dakarai säikähti, kun isä tarttui Dariusta kasvoista ja selkeästi sanoi jotain, mutta Dakarai ei kuullut mitä se oli. Dakarai halusi vain hulluuden loppuvan, mutta ei se siltä vaikuttanut, mutta sitten se loppuikin. Tai niin Dakarai luuli, kunnes isä kiskaisikin seuraavaksi veitsen esiin ja iski sillä Dariusta, mikä luonnollisesti sai paniikin ottamaan otteen Dakaraista. Se oli käynyt niin nopeasti, ettei prinssi ollut varma, kummalla päällä – terällä vai kahvalla – isä oli Dariusta iskenyt. Mutta ei prinssi sellaisia ehtinyt miettimään, kun oli oikeastaan samantien syöksynyt Dariusin luo, jonka isä tyrkkäsi Dakaraita päin aika voimalla, minkä takia he molemmat kaatuivat. Isä lähti paikalta ja valtavat ovet pamahtivat kiinni hänen perässään. Jotain isä oli tosin ennen lähtöään sanonut, mutta ei Dakarai ollut paniikiltaan sellaisia kuullut, mutta sen sijaan paniikissa tiedusteli oliko Dariusin käynyt miten pahasti. Veli ei kuitenkaan vastannut ja Dakarai kampesi istumaan vetäen Dariusin puoliksi syliinsä. ”Darius? Vastaa jotain, ole kiltti”, Dakarai aneli ja yritti painaa samalla paitansa pitkää hihaa haavaan yrittäen tyrehdyttää vuotoa, muttei hän oikeasti tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä. Sen verran paniikissa hän oli koko tilanteesta.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Dariuksen olo oli edelleen hiukan sekava, päätä tietenkin koski ja iskukohtaa kuumotti ja hänen näkönsä oli edelleen hiukan epätarkka. Häntä huomasi ja hänen oli vaikea keskittyä Dakarain hätäilyyn, mutta ilmeisesti häneltä odotettiin jotain vastausta. ”Olen pahoillani… että joudut kärsimään takiani.” Darius lopulta sai sanottua, tiedä sitten, miksi se asia oli ensimmäinen mikä hänen mieleensä tuli, että Dakarai oli joutunut lavalle hänen sijastaan, että isä oli saanut nöyryyttää edes häntä. ”Kävi miten kävi… Dakarai. Lupaa, ettet… ikinä tule tuollaiseksi kuin isä.” Darius sanoi ja yritti nousta ylös. Hän räpytteli silmiään ja piteli päätään. ”Minulla on huono olo…” hän sopersi sekavasti ja sitten hän oksensi lattialle, eikä tajunnut yhtään mistä tämä olo johtui. Toki isku oli ollut luja. Hän tajusi vilkaista toista kättään ja tajusi sen olevan verestä punainen. ”Miksi käteni on ihan punainen?” Hän kuitenkin ihmetteli ääneen, vaikka kyllähän hän tajusi, että se verestä johtui… Niin, hänen päänsä vuoti verta. Ja sitä särki ihan hirveästi.

RP: Dakarain menneisyys

DAKARAI

Darius näytti olevan jotenkin tajuissaan, mikä oli helpotus, mutta päähän kohdistuneet iskut pitäisi ottaa vakavasti. Sen verran Dakarai kyllä itsekin ymmärsi, mutta mitä sille asialle oikeasti pitäisi tehdä, sitä Dakarai ei tiennyt. Onneksi linnassa työskenteli maan paras parantajamaagi tai sillä tittelillä häntä kutsuttiin. Darius pitäisi saada sinne, mutta Dakarai ei uskaltanut lähteä liikuttamaan Dariusta, joten maagi pitäisi saada tänne, mutta hän ei uskaltanut jättää Dariusta yksin. Ehkä oven lähettyvillä saattaisi olla joku vartija. Kyllähän siinä aina vähintään yksi seisoi.

Darius alkoi hourimaan pahoillaan olemisestaan seuraavaksi. ”Ei se sinun syysi ollut. Se oli isän syy. Ei sinun tarvitse olla pahoillasi enkä syytä siitä sinua, mutta koita vain ottaa rauhallisesti. Kyllä sinä kuntoon tulet”, Dakarai sanoi, vaikkei ollut varma miten vakavasta vammasta oli kyse, mutta hän halusi uskoa, että Darius tulisi kuntoon. Pakkohan hänen olisi tulla! Mitä Dakarai muka ilman Dariusta tekisi? Tosin rauhallisesti ottamisen sijaan Darius yritti jo seuraavaksi ylös. ”Ei minusta tietenkään isänkaltaista tule, mutta älä koita nousta ylös väkisin. Se tuskin tekee hyvää”, Dakarai panikoi menemään ja heti sen jälkeen Darius oksensi lattialle ja oli valittanut huonoa oloa.

Dakarain ajattelukyky oli kuitenkin täysin katkennut Dariusin oksentamisen kohdalla. Hän tunsi inhottavaa oloa sisällään ja kylmiä väreitä tuntien pienimuotoista vapinaa ja tuijotti paniikinsekaisena Dariusin tuottamaa haisevaa läjää lattialla. Dakarai havahtui takaisin käsillä olevaan tilanteeseen vasta sitten, kun Darius kysyi kätensä punaisuuden syytä. Dakarai peitti nenänsä, ettei haistaisi oksennusta lattialla ja käänsi katseensa siitä toisaalle ja toitotti vain itselleen, ettei siellä mitään ollut oikeasti ja että Darius tarvitsi apua. Hän ei voisi nyt jämähtää siihen oksennukseen. ”O-odota hetki siinä, älä yritä mitään”, Dakarai sai sitten suustaan. ”Paina tästä”, Dakarai jatkoi samalla ohjaten Dariusin käden haavan vuotokohtaan(?), minkä jälkeen ryntäsi salin ovelle ja työnsi sen auki. ”Hae parantajamaagi tänne ja heti!” hän käski ovella olevaa vartijaa, joka lähti hoitamaan asiaa. Dakarai meni takaisin Dariusin luo. ”Apu on tulossa”, hän ilmoitti ja hetken kuluttua maagi saapui paikalle kysellen mitä oli tapahtunut ja Dakarai selitti oleellisen mahdollisimman nopeasti, minkä jälkeen maagi alkoi tutkia Dariusta.

RP: Dakarain menneisyys

DARIUS

Dakarai hössötti jotakin ja hätä taisi olla, mutta niin tietenkin, kun hänen kätensä oli punainen… siis veressä. Hän painoi sen punaisen kätensä kuitenkin päätään vasten, kun Dakarai niin käski jättäessään hänet istumaan lattialle päätään pidellen.

Kohta paikalla oli joku muu joka hössötti huomattavasti rauhallisemmin. Se joku kysyi, mihin häntä sattui. ”Päähän.” Darius vastasi. ”Niin prinssi, näen sen. Tarkemmin mihin kohtaan päätä?” Tämä henkilö kyseli. ”Ai… tähän. Ja sitten tähän, ei kun tähän… Ja käteni on punainen, mutta siihen ei satu, kummaa?” Darius selitti. ”Vai niin… monta sormea näette minun pitävän kasvojenne edessä pystyssä?” Henkilö jatkoi outoa kyselyään. Mutta Darius ymmärsi kyllä miksi, sillä hän näki vain yhden käden, mutta ihan liikaa sormia. ”Seitsemän… ei… Kahdeksan? Ei voi olla…” Darius ihmetteli, mutta tajusi kyllä, että vika oli hänessä eikä tämän kyseisen henkilön kädessä. Se oli ihan tavallisen värinenkin, ei punainen.