Hahmolomakkeet

HAHMOLOMAKKEET:

Täältä löytyvät hahmotietolomakkeet, joita on kolmea eri laista: Kruununperillisten lomake, Kuningaskuntien alamaisten lomake ja Vihollisten lomake. Hahmon mukaan valitaan, mitä lomakepohjaa käyttää ja jos hahmo ei suoraan sovi mihinkään, käytetään kuningaskuntien alamaisten lomaketta.

_______________________________________________________________________________

Kruununperillisten lomake: (Paikat täynnä)

(Tähdellä (*) merkityt kohdat on pakko täyttää! muut kohdat voi poistaa, jos niihin ei ole mitään kirjoitettavaa.)

* Nimi:
* Sukupuoli:
* Ikä: (15–20.v)
* Kuningaskunta: (Eli mistä kuningaskunnasta on kotoisin)
* Ase(et): (Eli jos käyttää elementtiaseen lisäksi jotain muuta asetta?)

Kuva hahmosta: (joko tähän suoraan tai linkki kuvaan)

* Ulkonäkö:(Vielä omin sanoin kuvailua hahmon ulkonäöstä, tyylistä ja pukeutumisesta jne.)

* Luonne:(Arvostan panostusta tässä osiossa, vaikken vaadi mitään romaania)

* Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet: (Ketä hahmon perheeseen kuuluu? Tässä osiossa voi myös kertoa suvusta ja ihmissuhteista ylipäänsä).

* Koulutus: (Millainen sivistyksellinen ja/tai sotilaallinen koulutus hahmolla on?)

* Taustaa: (Miten hahmo on päätynyt tähän pisteeseen, millainen lapsuus ym. hänellä on ollut?)

Harrastukset: (Mitä hahmo tekee vapaa-ajalla?)

Pitää: (Mistä hahmo pitää?)

Ei pidä: (Mistä hahmo ei pidä?)

Lemmikit: (Jos hahmolla on lemmikkieläimiä, niin niistä voi kertoa tässä)

Muuta: (Jos on jotain muuta mainittavaa, mikä ei sovi muihin kohtiin)

-----------------------------------

Ratsun lomake:

* Nimi:
* Rotu:
* Sukupuoli:

* Ulkonäkö:

Luonne:

_______________________________________________________________________________

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

(Tähdellä (*) merkityt kohdat on pakko täyttää! muut kohdat voi poistaa, jos niihin ei ole mitään kirjoitettavaa.)

* Nimi:
* Sukupuoli:
* Ikä: (Ikäraja vapaa, mutta huomioikaa hahmon asema ja mitä kuningaskunnan lomakkeissa sanotaan. Nuoremmilla hahmoilla ei voi olla samanlaista kokemusta kuin vanhemmilla, eikä kovin korkeaa sotilasarvoa ym.)
* Kuningaskunta: (Eli mistä kuningaskunnasta on kotoisin)
* Ammatti ja asema: (Eli mitä hahmo tekee elääkseen ja jos on jotain aatelisarvoa tai muuta sotilaallista asemaa. Jos hahmo on maagi ja harjoittaa taikuutta, tähän kerrotaan myös se ja mihin taikuuden alaan hahmo on perehtynyt.)
* Ase(et): (Mikä ase ja millainen, jos on aseita ja jos ei ole, niin senkin voi kertoa?)

Kuva hahmosta: (Joko tähän suoraan tai linkki kuvaan)

* Ulkonäkö:(Vielä omin sanoin kuvailua hahmon ulkonäöstä, tyylistä ja pukeutumisesta jne.)

* Luonne:(Arvostan panostusta tässä osiossa, vaikken vaadi mitään romaania)

*Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet: (Ketä hahmon perheeseen kuuluu? Tässä osiossa voi myös kertoa suvusta ja ihmissuhteista ylipäänsä).

* Koulutus ja ura: (Millainen sivistyksellinen ja/tai sotilaallinen koulutus hahmolla on ja millainen uratausta?)

* Taustaa: (Miten hahmo on päätynyt tähän pisteeseen, millainen lapsuus ym. hänellä on ollut?)

Harrastukset: (Mitä hahmo tekee vapaa-ajalla?)

Pitää: (Mistä hahmo pitää?)

Ei pidä: (Mistä hahmo ei pidä?)

Lemmikit: (Jos hahmolla on lemmikkieläimiä, niin niistä voi kertoa tässä)

Muuta: (Jos on jotain muuta mainittavaa, mikä ei sovi muihin kohtiin)

-------------------------------

Ratsun lomake:

* Nimi:
* Rotu:
* Sukupuoli:

* Ulkonäkö:

Luonne:

_______________________________________________________________________________

Vihollisten lomake:

(Tähdellä (*) merkityt kohdat on pakko täyttää! muut kohdat voi poistaa, jos niihin ei ole mitään kirjoitettavaa.)

* Nimi:
Sukupuoli:
Ikä:
* Kuningaskunta: (Mistä on kotoisin)
* Missä Gildomeran kuningaskunnassa vaikuttaa:
* Asema: (Mikä virka tai työ armeijassa?)

* Kirous: (Vain vihollismaageille! Kirouksen kuvaus, millainen ja miten vaikuttaa jne.)

Muuta: (Ulkonäköä, luonnetta, taustaa, aseita ja taistelutyyliä ja mitä muuta nyt haluaakaan kertoa)

_______________________________________________________________________________

Sivuhahmolomake:

(Tähdellä (*) merkityt kohdat on pakko täyttää! muut kohdat voi poistaa, jos niihin ei ole mitään kirjoitettavaa.)

Nimi:
* Kuningaskunta: (Mistä on kotoisin)
* Rooli: (Mitä hahmo tekee tai mikä sen idea on pelissä?)
* Kuva ja/tai kuvailu: (Vähintään toinen pitää olla, joko pelkkä kuva tai sitten lyhyt kuvaus hahmosta, mutta saa laittaa molemmat)

Muuta: (LYHYESTI jotain OLEELLISTA nippelitietoa hahmosta)

_______________________________________________________________________________

Mukana olevat hahmot:

Sivu 1

Caine Caenelainen / Prinssi / 17v. / Caenezh (megohime)
Marcella Dona Constance Fiore / Prinsessa / 15v. / Geros (megohime)
Chatha Tarik / Henkivartija / 25v. / Dehrah (megohime)
Dorian Nightingale / Henkivartija / 35v. / Nierdales (megohime)
Galena / Parantaja / 23v. / Gilmarin laakso (megohime)
Oscar Francisque Delacroix / Henkivartija / 25v. / Lunemar (megohime)
Dakarai Alzaris / Prinssi / 17v. / Dehrah (devi)
Amethyst / Prostituoitu / 19v. / Vinemar (Operetta)
Hortencia Bernadette Lieselotte Erlebach / Prinsessa / 19v. / Lunemar (Operetta)
Godofrédo V / Prinssi / 20v. / Nierdales (kiikinrukko)
Nukartâ / Vihollismaagi Urumiyassa / 52v. / Xernas (kiikinrukko)
Inar Dilnurían / Prinsessa / 20v. / Urumiya (Operetta)
Imperia Amaryllis Evangelista / Mineraalimaagi / 39v. / Geros (Operetta)
Pestva Innur / Prinsessan henkivartija / 27v. / Urumiya (kiikinrukko)
Telemakhos Agyris / Prinssi / 20v. / Vinemar (megohime)
Karan Nagi / Prinssin henkivartija / 23v. / Vinemar (megohime)
Nergüi / Vihollismaagi Nierdalesissa / 50v.+ / Anbal (megohime)
Varjo / Kapinajohtaja / 21v. / Dehrah (megohime)
Nefera Si’Hathor Nebethena / 17v. / Dehrah (Operetta)
Asar Tarik / Eläköitynyt sotilas / 52v. / Dehrah (megohime)

Kruununperillisten lomake:

Nimi: Caine Caenelainen
Sukupuoli: Mies
Ikä: 17
Kuningaskunta: Caenezh

Kuva:

Ulkonäkö:

Caine on noin 167cm pitkä ja hoikka nuori mies, joka on vielä poikamaisen hontelo eikä miehistä lihaksikkuutta juurikaan näy päällepäin. Cainen ruumiinrakenne on muutenkin hyvin siro, hartiat ovat kapeat ja selkä on sopusuhtainen raajojen pituuteen verrattuna. Hänellä on kovan harjoituksen antamaa voimaa ja kestävyyttä, mutta miksikään raskaan fyysisen työn tekijäksi häntä ei voi kyllä luokitella. No onneksi prinssiltä ei sellaista vaaditakaan. Cainen voima on kestävyydessä ja nopeudessa, hän on myös melko notkea, vaikka sellaista soturilta toivottavaa raakaa voimaa ei löydykään, toivossa on kuitenkin hyvä elää ja ehkä iän myötä lihasmassaakin tulisi enemmän, niin poika voisi jopa alkaa näyttämään mieheltä. Caine kun on melko naisellinen ulkonäöltään ja siron ruumiinrakenteen lisäksi hänen kasvonpiirteensä ovat myös kovin sirot ja naiselliset, mikä voi toki osittain johtua nuoresta iästä.

Cainen iho on hyvin vaalea ja palaa herkästi auringossa, mikä on Caenezhissa yleinen piirre, koska pohjoisessa ollaan ja auringonpaisteesta saa nauttia vain lyhyen kesän aikana kunnolla. Kesäisin myös Cainen poskipäillä ja pitkähkön nenän varrella olevat pisamat näkyvät paremmin kuin muulloin. Cainen silmät ovat suuret ja melko pyöreät, tosin ulkoreunoista hiukan kulmikkaat, ja silmäripsien pituus antaa vähän lisää naisellista ilmettä. Väriltään Cainen silmät ovat sammalen vihreät. Cainen hiukset ovat väriltään oranssinpunaiset, jotka valosta riippuen muuttavat sävyä ruskeanpunaisesta kullanpunaiseen. Hiukset ovat suorat, eivätkä taivu mihinkään suuntaan luonnostaan ja pituutta niillä on noin puoleenväliin selkää asti. Edestä hiukset ovat hiukan lyhyemmät ja ne pitenevät taakse mentäessä, eli latva ei ole tasainen vaan reunoilta lyhyempi ja keskeltä pidempi.

Caine pitää pitkiä hiuksiaan perinteisen tavan mukaisesti yleensä osittain letitettynä, siten, että päällimmäiset ja sivuilla olevat hiukset on vedetty taakse ja letitetty joko yhdelle tai useammalle pienelle letille ja loput hiukset saavat olla auki. Mutta Caine vaihtelee kampaustyyliään melko paljon ja tilanteen mukaan, välillä hiukset voivat olla kokonaan tiukasti palmikoidut, jos niiden pitää olla poissa edestä, ja joskus taas kokonaan auki, tosin se on harvinaista. Juhlissa hän yleensä panostaa kampauksiin miehenä vähän liikaakin ja yleensä hän varioi naisten kampauksista hiukan pelkistetympiä, jotta ne sopisivat miehelle hiukan paremmin. Hän on myös hyvin tarkka vaatteistaan ja käytännöllisyyden lisäksi hän haluaa myös näyttää tyylikkäältä ja huomiota herättävältä. Hän on kiinnostunut eri kuningaskuntien vaatetyyleistä ja pitää hienoista ja värikkäistä ja kauniista vaatekankaista. Vaikka hän olisi menossa vain metsälle, hän pukeutuu silti huolellisesti. Hänen lempivärinsä on tumma metsän vihreä, mitä näkee paljon hänen vaatteissaan. Vihreä nyt on yleinen väri Caenezhissa muutenkin, mutta vihreä sopii hyvin Cainen silmien väriin ja punaisten hiusten kanssa. Hän käyttää kuninkaalliseksi hyvin vähän punaista, koska hiukset ovat jo melko näyttävän punaiset. Hän käyttäisi enemmän muitakin värejä, mutta hiusten väri vähän hankaloittaa joidenkin värien käyttämistä ja vihreä on yleensä hyvä ja varma valinta. Lisäksi Caenezhissa vaatteet ovat usein aika neutraaleja väreiltään ja yleisimmät värit ovat vihreä, ruskea ja harmaa. Toki muitakin värejä ilmenee, mutta värit ovat hyvin murrettuja eivätkä kirkkaita.

Luonne:

Ensimmäisenä Cainen luonteesta huomaa tämän huolettoman ja positiivisen asenteen, hän on harvoin huonolla tuulella, joskin esittää mököttävänsä silloin tällöin, jos ei saa muuten huomiota tai että saisi tahtonsa läpi. Harvoin hän kuitenkaan oikeasti suuttuu tai murjottaa, se on vain hyväksi opittu temppu, jolla saa muut antamaan periksi. Hän on yleensä hyvin optimistinen ja pyrkii keksimään kaikesta jotain hyvääkin, vaikka tilanne olisi miten katastrofaalinen. Mutta tämäkin on vain yleensä, koska kaikille tulee huonoja päiviä, myös Cainelle, ja hänet on mahdollista saada myös suuttumaan, mutta se on erittäin harvinaista. Lisäksi hän leppyy aika nopeasti, kun tunnekuohusta vain selviää ja moisia kuohahduksia tulee ja menee, sillä hän on hyvin tunnealtis, eikä kauheasti peittele tunnetilojaan, jotka saattavat heitellä nopeasti laidasta laitaan. Yleensä kuitenkin surun tai vihan tunteet ovat niitä poikkeamia, ja kun hän on saanut purettua sen tunteen, hän yleensä palaa tuttuun hyväntuulisuuteen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Caine on hyvin rehellinen sanomisissaan ja puhuu yleensä totta ja samalla myös uskoo aika helposti kaiken, mitä hänelle väitetään, ilman että hirveästi kyseenalaistaa. Toki, jos tilanne vaatii, niin valehtelukin luonnistuu ja hänellä on aika hyvät näyttelijänlahjat ja hän saakin yleensä puhuttua itsensä ongelmista. Valehtelunkin hän hoitaa niin viattoman rehellisesti, että harvoin jää siitä kiinni ja oikeastaan vain ne, jotka tuntevat hänet paremmin, tietävät milloin hän puhuu ihan puuta heinää. Muuten hänellä on paha tapa innostua ja liioitella asioita, mikä johtaa siihen, ettei häntä kovin usein oteta kauhean vakavasti, etenkin kun hänen asenteensa on erittäin rento ja huoleton ja yleensä heittää vain jotain typerää vitsiä vakavaankin asiaan tajuamatta, että nyt ei ehkä ollut hyvä hetki. Hänellä ei ole maailman paras tilannetaju ja lisäksi hänen suorapuheisuutensa tuottaa välillä enemmänkin ongelmia, hän kun ei osaa pitää mielipiteitä itsellään, vaan ne on pakko kertoa ääneen, eikä hän aina tajua loukkaavansa kommenteillaan muita. Ei tietenkään tarkoituksella, hän ei vain itse aina huomaa sitä. Hänen on myös erittäin vaikea myöntää, että on väärässä jonkin asian suhteen.

Caine viihtyy seurassa ennemmin kuin yksin, vaikka tietenkin oma rauha on tarpeen silloin tällöin itse kullekin. Hän nauttii huomion keskipisteenä olemisesta ja hän tulee hyvin melkein kaikkien kanssa toimeen, joskin hänen energisyytensä ja jatkuva höpötyksensä voi helposti ärsyttää kanssaihmisiä. Hän yrittää kovasti käyttäytyä prinssin arvolle sopivasti, välillä ehkä yrittää hiukan liikaakin ja osaa kyllä olla kohtelias, mutta innostukselta välillä unohtuu, että hänen tulisi käyttäytyä arvokkaasti, eikä lörpötellä niitä näitä ties kenen kanssa. Hän ei kauheasti arvoasteikkoa katso, että kenen kanssa kaveeraa, kunhan vain saa ihailua osakseen ja jonkun, joka jaksaa kuunnella hänen loputonta tarinointiaan, niin sillä niin väliä ole, että kuka kyseessä on. Hän kiintyy hyvin helposti ihmisiin ja jos hän kiintyy kunnolla, niin se voi mennä hiukan omistushaluisuudenkin puolelle.

Vaikka Caine ei olekaan ulkomuodoltaan ja luonteeltaan kauhean tulevan soturikuninkaan kriteerejä täyttävä, hän on kuitenkin erittäin päättäväinen, eikä kovin helposti luovuta. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen paremmaksi ja tahtoo tehdä isänsä ylpeäksi ja todistaa epäilijöille, ettei ole heikko, vaan yhtä pätevä kuninkaaksi kuin isänsä, vaikka hänellä onkin erilainen ote asioihin. Hän on erittäin utelias kaikkea uutta ja vierasta kohtaan ja hän on hyvin avarakatseinen ja tahtoo oppia ymmärtämään muita kulttuureja ja tapoja ja tietää niistä lisää. Matkailu kiinnostaa häntä myös, pelkät kertomukset muista maista eivät hänelle riitä, vaan hän haluaa itse päästä näkemään ja kokemaan asioita. Hän ei tahdo jäädä loppuiäkseen vain Caenezhin vuorille ja elää tuhatvuotisten tapojen ja perinteiden ympäröimänä, hän haluaa nähdä maailmaa ja uudistaa omaa tulevaa kuningaskuntaansa, tehdä siitä modernimman ja sivistyneemmän, mikä ei ihan uppoa vanhempaan konservatiiviseen enemmistöön, vaikka prinssillä on oma nuoremmasta polvesta koostuva kannatusjoukkonsa. Suurin osa kuitenkin suhtautuu hänen uudistushalukkuuteensa epäilevästi, kuten koko prinssiin, mutta ei sellaista nyt ääneen voisi sanoa, tai henki lähtisi. Caine on kuitenkin varma, että vanhat tavat eivät kärsisi, vaikka niitä jossain määrin uudistettaisiin, etenkin kulttuurisella puolella, ja etenkin hän tahtoisi tehdä enemmän yhteistyötä muiden kuningaskuntien kanssa.

Toisaalta Caine on myös hiukan laiska ja jaksaa yleensä keskittyä siihen, mikä häntä sillä hetkellä kiinnostaa. Jos motivaatiota ei löydy, hänen on erittäin vaikea saada itseään keskittymään. Yleensä ongelmia tulee sellaisen opiskelun suhteen, joka vaatii pitkäveteisten opusten lukemista tai etikettikäyttäytymistä ja muuta vähemmän toimeliasta. Hänen kiinnostuksensa riittää kyllä hyvin taisteluharjoituksiin, metsästykseen ja sellaiseen, missä saa tehdä jotakin. Kirjojen lukeminen ei ole hänen juttunsa, koska pitkään paikalla oleminen on haastavaa ja hänellä karkaavat ajatukset hyvin herkästi ihan muihin aiheisiin. Tässäkin on poikkeus, jos kirjan aihe kiinnostaa häntä erityisen paljon, kuten nyt vaikka merirosvotarinat. Caine myös jaksaa paremmin keskittyä sellaisten vähemmän toiminnallisten asioiden parissa, joissa voi nähdä kehittyvänsä.

Cainella on myös oma vähän kieroutuneempikin puoli, mikä on yleensä kavalasti piilotettu ystävällisyyden taakse. Hän on toisaalta melko juonitteleva, mikä tekee hänestä toisinaan ikävän vastustajan. Lisäksi hän on täydellisen ennalta arvaamaton, koska käyttäytyy yleensä niin ennalta arvattavasti, että kun hän sitten yllättää, niin se todellakin yllättää. Hän on helposti aliarvioitavissa, mikä on paha virhe, koska häntä ei kannata aliarvioida. Nuoresta iästään huolimatta hän on saanut karun caenezhilaisen kasvatuksen ja oppinut, ettei elämä ole pelkkää auringonpaistetta, vaan suurin osa on julmaa taistelua elämästä ja kuolemasta. Hän saa tavalla tai toisella tietää kaiken haluamansa ja osaa solmia suhteita oikeisiin henkilöihin, joista on hänelle apua ja vihollisia kohtaan hän on suorastaan julman armoton. Hänen moraalinsa on välistä hyvin erikoinen johtuen Caenezhin melko erikoisesta moraalikulttuurista. Vaikka hän yleensä on hyväntahtoinen, yksi väärä liike ja sitten voi vain odottaa tuhoaan. Hän harvoin käyttäytyy kuin prinssi, mutta tiedostaa sen itse erittäin hyvin ja käyttää valta-asemaansa hyväkseen häikäilemättä.

Muuta:

- Cainen isä on Caenezhin tuhatvuotisen hallitsijasuvun jäsen ja tämänhetkinen kuningas Carak Caen. Hän on 37-vuotias raavas mies, joka on luonteeltaan vakava ja ankara ja joka arvostaa caenezhilaisia perinteitä. Hän on pitkä ja voimakas mies, joka on hurja ilmestys sotatantereella käyttäen kahta suurta sotakirvestä aseenaan silloin kun ei käytä perintöasettaan, eli Caenezhin Veriteriä. Hän on armoton mies, jonka suosioon on vaikea päästä ja jota kukaan ei halua vihamiehekseen. Hän pitää kansaansa kurissa rautaisella otteella ja yrittää parhaansa mukaan koulia pojastaan kunnollista soturia, jonka harteille voisi joskus jättää kruunun taakan.

- Cainen äiti, kuningatar Enna, on 34-vuotias arvostetun sotapäällikön tytär ja hänen neljä vuotta nuorempi veljensä on Gaianin kaupungin sotapäällikkö ja yksi kuningasperheen luotetuimmista sotureista. Kuningatar on tiukka, mutta hellä nainen ja yleensä hän opastaa poikaansa ja alamaisiaan lempeän määrätietoisesti. Hän pukeutuu kuningattareksi vaatimattomasti ja jalokivien sijaan koristautuu mieluummin kesäisin luonnonkukilla. Vaatimattomuudestaan ja pienikokoisuudestaan huolimatta naisessa on luontaista arvovaltaa, joka loistaa hänestä kuin aurinko keväthangelle, lempeää, mutta kunnioitusta herättävää voimaa. Hän on älykäs nainen, joka arvostaa miestään ja jota hänen miehensä arvostaa yhtä lailla.

- Caine on vanhempiensa ainoa lapsi, sillä kuningasparille ei muita ole siunaantunut. Hänen kruununperimyksensä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu, sillä Cainen isän nuorempi veli Ulrik havittelee epävirallisesti kuninkuutta omalle pojalleen. Itse asiassa serkku on jo haastanut Cainen taisteluun kruunusta, minkä takia Cainen isän välit veljeensä eivät ole erityisen hyvät. Caenezhin lakien mukaan kun kuninkaan verisukulaiset voivat haastaa kruununperillisen taisteluun kruunusta ilman, että sitä lasketaan maanpetokseksi, mutta käytännössä kukaan ei yleensä tee niin, koska se tulkitaan kuitenkin petokseksi kuningasperhettä kohtaan. Cainella ei ole muutenkaan erityisen hyvät välit kolme vuotta vanhemman serkkunsa Usherin kanssa, jonka aikoo voittaa taistelussa keinolla millä hyvänsä.

- Tietenkin Cainella on myös kihlattu, hyväsukuinen neito nimeltä Brunhild. Kaunis vaaleakutrinen ja sinisilmäinen vuoden Cainea nuorempi tyttö, mutta Cainea itseään ei tuleva avioliitto erityisesti houkuttele. Brunhild ja Caine ovat tunteneet toisensa pienestä asti ja heidän välinsä ovat melko riitaisat, sillä Brunhild on hyvin voimakastahtoinen neito, joka ei pienimmässäkään määrin käyttäydy soman neidon tavoin, vaan pelottaa jopa aikuisia sotureita oikein hurjaksi äityessään.

- Caenezhissa odotetaan, että etenkin sotureiksi syntyneet ja siihen itse kouluttautuneet hallitsevat useamman aseen käytön. Jousiammunta on lähes jokaisen miehen osattava taito, koska metsästys on tärkeä elinkeino ja jopa talonpojan täytyy osata käyttää jousta metsästystarkoitukseen ja yleensä jousi ja nuolet kuuluvat jokaisen aseistukseen, kuten hyvä puukko. Soturille ja etenkään prinssille moinen ei toki riitä ja miekan käyttö on myös hallittava. Cainen suosikkilaji on juuri jousiammunta ja sen harjoitukseen hän on käyttänyt eniten aikaa ja on siinä selvästi parempi kuin muissa taistelulajeissa. Hän ampuu jousella tarkasti ja voimaakin on jo sen verran, että hänen jousensa kantomatka on ihan kunnioitettava ja hänellä on tarkka näkö ja tähtäys ja tietenkin hän on saanut opetusta Caenezhin parhaimmilta jousiampujilta, hänen kihlattunsa täti Magnhild on pääasiallisesti toiminut prinssin jousiammunnan opettajana. Cainella on matkalla mukana vastakaarijousi, sillä se on pienempi ja sitä voi käyttää myös ratsailta helposti.

- Miekanhallinta ei Cainella ole ihan niin hyvällä mallilla ja raskaita aseita hän ei jaksa kannatella, joten sotakirveiden ja suurten lyömämiekkojen suhteen on luovutettu suosiolla. Hän käyttää yleensä isänsä elementtiaseesta tehtyä täydellistä kopiota, toki ilman mitään erityisvoimia, jotta oppisi käyttämään asetta itsessään taistelussa. Onhan se hyvä hallita ensin asetta ja sen taistelutekniikka, ennen kuin alkaa opetella siihen päälle yliluonnollisten voimien hallintaa. Caine on myös saanut jonkin verran harjoitusta isänsä Veriterien käyttöön, mutta se on toistaiseksi ollut vasta alustavaa ja Cainen haluttiin ensin hallitsevan perus aseenkäyttö ennen elementtiaseella harjoittelun aloittamista.

- Kaiken sotilaallisen harjoituksen ja muun opiskelun lisäksi Cainella on melko vähän vapaa-aikaa, minkä takia hänen pitää ottaa sitä itselleen oppituntien kustannuksella. Mutta silloin kun hän ei harjoittele jousiammuntaa, miekkailua tai ratsastusta, tai ei opiskele historiaa ja sotastrategiaa hän yleensä lähtee metsälle vain muutaman luottomiehen seurassa. Hän nauttii luonnosta ja rakastaa kotiseutunsa metsiä ja vuoria ja järviä ja kyläilee mielellään esimerkiksi enonsa luona Gaianissa ja etelässä Nezhassa hän viihtyy myös, sillä vietti siellä useamman kesän lapsena saadakseen opetusta jousiammuntaan.

- Pitää juhlimisesta, hauskanpidosta, musiikista ja taiteista ja osaa itse soittaa vielleä, vaikka se ei olekaan nuorelle prinssille sovelias harrastus, koska jousisoittimen vinguttamisen sijaan jousiammunta olisi huomattavasti kehittävämpää ajanvietettä.

Ratsu:

Cainen ratsu on Caenezhin nimikkorotua oleva vuoristohevonen. Ori on nimeltään Gwaed ja se on erittäin laatuluokan yksilö, koska tietenkin kuninkaallisille päätyvät kaikkein parhaimmat hevoset ja Caenezhissa hyvä hevonen on elinehto. Gwaed on väriltään punaruunikko, eli karvapeite on punertavan ruskea. Hevosen häntä ja harja ovat mustat, pitkät ja tuuheat ja isäntänsä turhamaisuuden vuoksi yleensä letitetty ja koristeltu sulilla. Gwaedilla on jokaisessa jalassa mustat samanpituiset sukat ja hevosen turpa on niin ikään musta ja sen otsassa on musta alaspäin osoittavaa nuolenkärkeä muistuttava kuvio. Sen varusteet ovat kestävät ja laadukkaat ja Caenezhilaisen vaatimattomat ja käytännölliset, satula ja ohjakset ovat kestävää tummanruskeaa nahkaa ja satulahuopa tumman vihreä punaisella reunustettu.

Gwaed on luonteeltaan tottelevainen ja nopeasti oppiva. Välillä hiukan omapäinen, mutta kaiken se tekee isäntänsä hyväksi, vaikka isäntä olisikin eri mieltä. Se on peloton, eikä peräänny taistelussa tai vaikean maaston edessä, ellei sitten itse löydä parempaa reittiä. Tyhmänrohkea hevonen ei kuitenkaan ole ja jos se kuvittelee tietävänsä paremmin, miten toimia, jotta henki varmemmin säilyisi, niin se myös tekee niin. Välistä sitä saa suostutella tottelemaan, mutta yleensä ori tottelee kiltisti ja on säyseä ja utelias ja tulee helposti muiden hevosten ja ihmisten kanssa toimeen. Se on myös tottunut eläimiin ja tietää olla petojen kanssa varuillaan, muttei kuitenkaan säntää pillastuneena pakoon vaistotessaan vaikka suden. Karhu onkin sitten asia ihan erikseen, koska ei hevonenkaan kaikkea voi sietää.

Kruununperillisten lomake:

Nimi: Marcella Dona Constance Fiore
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 15 (täyttää pian 16)
Kuningaskunta: Geros

Kuva:

Ulkonäkö:

Marcella on naiseksi melko keskimittainen, noin 158cm pitkä. Hän on pienikokoinen ja siro nainen, muttei kuitenkaan mitenkään alipainoinen laiheliini. Hentoudesta huolimatta hänen vartalonsa on hyvin naisellinen sopivassa määrin. Hänen vyötärönsä on kapea ja lantio levenee naisellisen pehmeästi. Hänen kätensä ja jalkansa ovat hoikat ja hartiat kapeat ja sirot. Marcellan kasvot ovat niin ikään pehmeät ja soikeat ja iho kauniin vaalea, muttei mikään kalman kalpea. Hänellä on suuret, melko pyöreät ja tuuhearipsiset silmät, jotka ovat väriltään taivaan siniset. Naisen nenä on suora ja huulet kaarevat ja yleensä maalattu punaiseksi.

Marcellan hiukset ovat pitkät ja yltävät alaselkään asti, lisäksi ne ovat luonnonkiharat, yleensä melko kurittomat, mutta hän käyttää paljon aikaa ja vaivaa niiden laittamiseen. Useimmiten osa hiuksista on kammattu ylös nutturalle ja loput laskeutuvat vapaasti hartioille ja selkäpuolelle silotettuina korkkiruuvikiharoina. Väriltään nuoren naisen hiukset ovat kauniin kullankeltaiset ja taittavat oranssiin tietyssä valaistuksessa. Marcella todellakin käyttää aikaa hiustensa kanssa ja todellisuus on ihan eri luokkaa kuin mitä hän antaa muiden ymmärtää. Hiustenlaitto tuottaa hänelle eniten huolta ja murhetta, mutta onneksi hänellä on kärsivällisiä hovineitoja laittamassa niitä ja sietämässä prinsessan kriisejä. Hiuksia yleensä somistaa arvolle sopiva tiara ja jalokivikoristeisia hienoja hiussolkia. Marcella osaa myös jossain määrin laittaa hiuksiaan itse, mutta yleensä hovineidot hoitavat asian hänen puolestaan.

Marcellan tyyli on hyvin näyttävää. Hän rakastaa näyttäviä ja monikerroksisia mekkoja, joissa on yleensä melko prameaa koristelua, kultalankoja ja pitsiä ja laskostuksia. Hänen lempivärinsä on tumman punainen, mutta käyttää tätä melko kuninkaalliseksi miellettyä väriä hillitysti ja lähinnä juhlatilaisuuksissa. Tavallisesti hän pukeutuu vaaleampiin väreihin, kuten pastellisiin sävyihin, enimmäkseen siniseen ja vihreään, koska vaaleanpunainen on hänestä ehkä hiukan liian tyttömäinen väri tulevalle kuningattarelle. Lisäksi suosittuja värejä Marcella vaatehuoneessa ovat vaalea keltainen tai kerman valkoinen, sekä helmen harmaa. Sinistä hän käyttää myös melko paljon, koska se sopii hänen silmiensä väriin. Muutenkin Marcella on aika tarkka vaatteistaan ja ulkonäöstään ylipäänsä ja käyttää aikaa laittautumiseen ihan luvattoman paljon. Kenkien ja korujen ja muiden asusteiden täytyy olla yhteensopivat ja mielellään uusimman muodin mukaiset ja kalliit. Hän on maan tuleva kuningatar ja haluaa ehdottomasti myös näyttää sen mukaiselta.

Luonne:

Luonteeltaan Marcella on hyvin ylpeä ja vaativa. Hän on tiukka ja välistä jopa ankara, oman arvonsa tunteva nainen. Hän vaatii parasta niin itseltään kuin muiltakin, mikään vähempi ei hänelle riitä. Marcella on hivenen kontrollifriikki ja sen takia melko usein hermoromahduksen partaalla. Pyrkii pitämään itsensä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, hänet on kasvatettu käyttäytymään hyvin ja arvokkaasti ja pitämään tunteensa sisällään. Hyvin hän tässä tavallisissa olosuhteissa onnistuukin, mutta väsyneenä tai jonkun kriisin ilmaantuessa hänen mielenrauhansa murtuu täysin ja hän saattaa mennä täysin hysteeriseksi. Tätä puolta hän välttää parhaansa mukaan näyttämästä julkisesti missään, koska ei kuningattaren sovi olla hysteerinen. Lähinnä hän antaa julkisesti ulospäin vain rauhallisen ja kauniisti hymyilevän, täydellisen huolitellun ulkokuoren, ja pitää mielensä myllerrykset visusti piilossa.

Tämän tällätyn ja kovan ulkokuoren alla on kuitenkin melko herkkä ja tunnealtis nuori nainen, joka paljastaa tämän pehmeämmän ja herkemmän puolensa vain läheisimmille ihmisille. Pikkusisko on hänelle hyvin rakas ja tärkeä, jota kohtaan hän on hyvin hellä ja huolehtiva. Isäänsä hän rakastaa ja pyrkii olemaan vahva ja sellainen tytär, josta voisi olla ylpeä. Hän opiskelee ahkerasti, jopa elementtiaseella, vaikka hän ei pidäkään taistelutaitojen harjoittamisesta, koska se on epähienostunutta. Marcella ei ole ruoskan käytössä mitenkään hyvä ja hallitsee sitä vain melko välttävästi. Hän nyt vain pitää enemmän kauniista ja naisellisista asioista ja ruoskalla huitominen ei vastaa hänen käsitystään hienostuneen naisen harrastuksista. Lisäksi se ei vastaa yleisesti gerosilaista käsitystä naiseudesta, joten häntä ei edes ole opetettu sen käytössä kovinkaan kummoisesti. Eihän kuningatar sodan koittaessa itse ole sotimassa, se olisi skandaali jos niin kävisi. Häntä huolettaa myös tuleva vastuu kuningattarena melkoisesti, sekä isän terveys ja pikkusisarensa tulevaisuus. Marcellalla on taipumus huolehtia ja huolestua melkein kaikesta, mistä vain voi ja hän on jossain määrin taipuvainen liioitteluun.

Prinsessa on myös hyvin tunteellinen ja romanttinen, joka nauttii haaveilusta ja romanttisista tarinoista. Rakastuneena hän saattaa olla vähän turhankin uppoutunut omaan romanttiseen haavemaailmaansa eikä näe asioita kauhean totuudenmukaisesti, jos mies on kohtelias ja huomaavainen ja esteettisesti miellyttävän näköinen, niin ihastumista voi tapahtua melko herkästikin. Hän pitää paljon musiikista ja erityisesti oopperasta. Kaikki kaunis muodista taiteeseen ovat hänen intohimonsa. Vaikka hän on hyvin sivistynyt ja opiskellut, hänen varsinaiset kokemuksensa ihmisistä ja mistään linnan ulkopuolella olevasta ovat melko vähäiset ja perustuvat kuulopuheisiin. Marcella on aina elänyt hyvin eristettyä ja suojattua elämää eikä ole edes Gerosin sisällä juuri matkustellut. Hänellä on ympärillään vain häntä palvelevia ja suojelevia tai neuvovia ihmisiä, joiden tarkoitus on joko olla turvana ja apuna tai varmistaa, että hänestä tulee hyvä kuningatar Gerosin kansalle. Ystäviä hänellä on vain muutama, joihin hän luottaa ja ainoa johon hän luottaa täysin on hänen pikkusisarensa.

Muuta:

Perhe: Marcellan perheeseen kuuluvat isä, Gerosin kuningas Mercurius IV, sekä kaksi vuotta nuorempi pikkusisko. Marcellan äiti Alexandra kuoli nuoremman tyttären synnytykseen, mikä oli kova isku kuninkaalle. Kuningas rakastaa molempia tyttäriään kovasti ja on tahtonut antaa heille aina kaiken, joten tytöt ovat molemmat hieman hemmoteltuja. Marcella hieman vähemmän, koska häntä on kuitenkin koulittu vaativaan tehtäväänsä tulevana kuningattarena.

- Kuningas on hyvin sairas ja sairaus paheni entisestään sodan takia vihollisen maagin langetettua kirouksensa. Marcella pelkää isänsä puolesta ja häntä huolettaa lähteä kuningaskunnastaan ja jättää sairas isä ja pikkusisko Gerosiin.

- Marcella oli vain kaksivuotias kun hänen äitinsä kuoli, mutta se jätti kuitenkin jälkensä häneen. Marcellalla on edelleen paha menetyksen pelko ja hän takertuu läheisiin ihmisiin yleensä todella tiukasti ja pelkää menettävänsä heidät ja jäävänsä yksin.

Ratsu:

Gerosin hevosrotu muistuttaa ulkonäöllisesti shirenhevosta. Marcellan tamma on nimeltään Stella ja se on väriltään puhtaanvalkoinen. Hevosen tuuhea harja ja häntä ovat niin ikään valkeat. Hevonen on leppoisa ja hyvin koulutettu, sopiva nuorelle naiselle, eikä temppuile tai ole itsepäinen. Marcella on hyvin kiintynyt ratsuunsa ja pitää sitä hyvänä. Marcella ei ole mikään hevosenhoidon ammattilainen, koska muut ovat hoitaneet hevosta hänen puolestaan, hän vain hemmottelee sitä ja ratsastaa sillä.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Nimi: Chatha Tarik
Sukupuoli: Mies
Ikä: 25
Kuningaskunta: Dehrah
Ammatti ja asema: Sotilas ja prinssin henkivartija
Ase(et): Pääaseina on kaksi piikkinuijaa, mutta kantaa mukana paria veistä vara-aseena.

Kuva:

Ulkonäkö:

Chatha on 173cm pitkä vahvarakenteinen mies, jolla on leveät hartiat ja lihaksikas vartalo. Hänen ihonsa on vaalean ruskea, ei hirveän tumma, mutta sen verran, että nyt ei ihan vaaleaihoiseksikaan voi sanoa. Miehen silmät ovat kapeat ja väriltään tummanruskeat, paksut kulmakarvat ovat väriltään mustat, kuten lyhyeksi leikatut hiuksetkin. Vaikka Dehrahissa suositaan pitkiä hiuksia miehilläkin, Chatha pitää hiuksensa mieluummin lyhyinä käytännöllisyyden vuoksi. Hänen hiuksensa ovat paksut ja hiukan karheat, joten sojottavat epäsiististi, vaikka niille mitä tekisi. Chathan polttomerkattu ”syntymämerkki” on vasemmassa käsivarressa, heti ranteen yläpuolella kämmenselän puolella.

Chatha pukeutuu usein hyvin käytännöllisesti eikä perusta turhasta prameilusta. Hänen vaatteensa ovat siistit ja yksinkertaiset, sotilaalle sopivat. Yleensä väriltä tummat, eli mustaa, harmaata tai ruskeaa. Palveluksessa ollessaan hän tietenkin pukeutuu viralliseen sotilasasuun ja haarniskaan. Chathaa ei ihan hirveästi hetkauta maan muotivillitykset, eikä hän ole kauhean tarkka vaatteistaan. Ainoa asia minkä suhteen hän on tarkka, on se, että paidan kaulus on malliltaan korkea ja peittää kaulan kokonaan. Koska miehellä on yleensä lyhythihainen paita yllään, hän sitoo mustan kangassuikaleen vasemman kätensä ympärille peittääkseen merkin. Merkin peittely ei (varmaankaan) ole tarpeen, mutta hän itse tahtoo mieluummin pitää sen peitettynä ja ottaa kangassuikaleen pois sitten, kun henkilöllisyyttä täytyy todistella.

Luonne:

Chatha on hyvin velvollisuudentuntoinen ja vakavaluontoinen. Hän on hyvin määrätietoinen ja päättäväinen, mutta hänellä on taipumusta stressiin ja kovan paineen alla hänen hermonsa eivät ihan kestä. Hän tekee parhaansa, mutta jos yllättävä kriisitilanne iskee, hän ei oikein osaa toimia järkevästi, menee paniikkiin ja säheltää mitä sattuu. Silloin kun hän saa pidettyä itsensä rauhallisena, hän pystyy hoitamaan tilanteen kuin tilanteen, mutta aina se ei onnistu. Hän arvostaa kokeneempia sotilaita ja etenkin isäänsä hän arvostaa paljon, eikä tahdo pettää hänen odotuksiaan ja tahtoo tulla sellaiseksi soturiksi, josta hänen isänsä voisi olla ylpeä.

Chatha ei lannistu pienistä takapakeista vaan jatkaa sinnikkäästi eteenpäin kohti sitä mainetta ja kunniaa, joka häntä odottaa. Vaikka hänen elämänsä tuntuukin välillä olevan pelkkää kompurointia, hän nousee rohkeasti aina ylös ja jatkaa eteenpäin, eikä jää surkuttelemaan itseään. Hän on yleensä muodollinen ja kohtelias, ei turhia vitsaile, mutta sanoo joskus, etenkin paniikissa, asioita aika suoraan tarkemmin ajattelematta. Ja etenkin ylempiään kohtaan hän on hyvin nöyrä ja kunnioittava, paitsi joskus sattuu lipsahduksia (etenkin prinssi Dakarain suhteen…). Ja silloin kun hän huomaa mokanneensa, hän menee yleensä vielä pahemmin paniikkiin ja sotkee asiat entisestään.

Chatha tulee hyvin juttuun muiden kanssa, etenkin saman arvoasteikkoon kuuluvien kanssa, kunhan tutustuu paremmin. Alkuun hän on hiukan hermostunut ja kömpelöä juttuseuraa, etenkin töihin liittyen, jos hän haluaa antaa itsestään hyvän kuvan, hän hermostuu melko helposti ja alkaa takeltelemaan. Häneltä puuttuu itsevarmuutta, mutta rennommassa tilanteessa ja tutummassa porukassa hän osaa olla rento ja mukava. Chatha ei osaa nähdä itseään mitenkään kovin korkea-arvoisena tai vaikutusvaltaisena, ja menee hiukan lukkoon jos hänen täytyy sellaista esittää. Naisia hän kohtelee kunnioittavasti myös, koska ei koe olevansa oikeutettu pitämään heitä alempiarvoisina. Hän on kyllä erittäin surkea keskustelemaan naisten seurassa ja menee usein vain hämilleen ja yrittää karata tilanteesta.

Muuta:

- Chathan isä on loukkaantumisen takia eläköitynyt sotilas Asar Tarik ja muita heidän perheeseensä ei kuulu. Chatha suoritti sotilaskoulutuksen kunnialla ajallaan ja 18-vuotiaana valmistuttuaan jatkoi henkivartijakoulutukseen. Lopulta työ kannatti ja hän isänsä aseman ja omien taitojensa avulla pääsi (joutui) prinssi Dakarain henkivartijaksi 25-vuotiaana, eli huomattavan nuorella iällä.

- Chathan pääaseina toimivat kaksi piikkinuijaa, joiden vahvat varret ovat noin puolimetriset ja metalliset ja niiden päässä on raskaat pallot, joissa on suuria teräviä piikkejä ja on sanomattakin selvää, että niillä saa aika pahaa jälkeä aikaan. Hän ei ehkä näytä sellaiselta kaverilta, joka humauttaisi vastustajaa piikkinuijalla päähän, mutta hänen taistelumetodinsa on tosiaan melkoisen brutaali, koska moisilla aseilla ei kauhean elegantisti taistella. Voimaa löytyy yllättävän paljon aseiden käyttöön ja pitkän harjoituksen takia taitoakin on, eikä taistelu ole vain raa’alla voimalla hutkimista, vaikka se siltä ehkä näyttääkin. Tämän lisäksi hänellä on vara-aseina vähintään pari veistä mukana.

- Sen lisäksi, että Chatha haluaa tulla suureksi sotasankariksi, hän haluaa myös edes kerran elämässään juoda kaakaota. Ei lisättävää.

Ratsu:

Chathan ratsuna toimii muuliori nimeltä Herra Mullins.(hevosen ja aasin risteytys jos joku ei tiedä ja älkää kysykö mistä Dehrahiin on tullut aaseja, jos niitä ei oo joskus hankittu sinne ulkomailta, nii joku on uinu meren yli dehrahiin sitten). Hän on jo iäkäs (joku 13-15v?), mutta yhä ihan vahva ja sitkeä otus, jonka turkki on väriltään hyvin vaaleanharmaa, lähes valkoinen, ja siinä on tummanharmaita läiskiä. Herra Mullins on itsepäinen ja ylpeä, arvonsa tunteva otus. Sitä on hyvin hankala saada tottelemaan, ellei osaa käsitellä eläintä oikein. Yleensä Herra Mullins tekee silti oman mielensä mukaan, mutta maanittelu ja kohtelias puhe yleensä auttaa. Jos herroittelun unohtaa, muuli ei lotkauta pitkää korvaansakaan, mutta yleensä kumartelu ja Teidän korkeudeksi kutsuminen auttaa, jos hänen korkea-arvoinen muuliutensa ei muuten suostu yhteistyöhön ja jos hän sattuu olemaan erityisen itsepäisellä tuulella, ruoka on ainoa konsti, jolla hänen ylhäisyytensä voi saada yhteistyöhön.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Nimi: Dorian Nightingale
Sukupuoli: Mies
Ikä: 35 vuotta
Kuningaskunta: Nierdales
Ammatti ja asema: Prinssi Godofrédo V:n henkivartija
Ase(et): Puolentoista käden miekka ja kaksi pitkää, kapeateräistä veistä, joiden kärjissä on väkäset. Myös jousi lähinnä metsästykseen.

Kuva:

Ulkonäkö: Dorian on noin 180cm pitkä, lihaksikas ja voimakasrakenteinen mies. Hänellä on leveät hartiat ja suora ryhti ja hänen kuntonsa on erittäin kovaa tasoa. Vaikka hänellä lihasta onkin, hän on silti melko solakka, eikä kovinkaan massiivinen kooltaan. Dorianin iho on erittäin kalpea, sillä hän inhoaa auringon paistetta ja välttelee sitä melko taidokkaasti, vaikka ulkona suurimman osan ajastaan onkin. Kasvot ovat suoralinjaiset, raavaaksi mieheksi melko sirot, mutta voimakaspiirteiset ja hiukan kolhot. Nenä on suora ja melko pitkä, huulet kapeat ja suupielet yleensä alaspäin kääntyneet. Dorian ei hymyile koskaan ja nauraa hän ei osaa. Miehen kasvot ovat aika vähäilmeiset ja yleensä ilmeen vaihtumista ei juuri huomaa. Dorianin silmät ovat kapeat ja väriltään usvan harmaat, silmänaluset ovat yleensä melko tummat valvottujen öiden takia. Hänen hiuksensa ovat puolipitkät, suorat ja väriltään vaaleanruskeat. Kulmakarvat ovat tuuheat ja hivenen hiusten väriä tummemmat.

Dorian pukeutuu asemansa mukaisesti arvokkaasti ja kuhunkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Hän panostaa mieluummin vaatteiden korkeaan laatuun kuin koristeellisuuteen ja suosii käytännöllisyyttä ja tummaa värimaailmaa. Ainoa väri, mitä hän käyttää, on tummansininen, muuten vaatetus on mustan lisäksi yleensä hyvin tummaa harmaata tai ruskeaa. Haarniskanakin Dorian suosii kevyempiä suojuksia kuin massiivista kokohaarniskaa, vaikka aseman puolesta sellaisenkin omistaa ja käyttää, jos tarve vaatii.

Luonne: Dorian sai aikaisemmassa roolipelissä lempinimen ”Koko kansan kaamosmasennus”, joka kiteyttää miehen luonteen aika hyvin. Hänellä kun on paha tapa latistaa tunnelmaa jo pelkällä olemassaolollaan ja etenkin puhuessaan hänellä on ikävä taipumus olla erittäin pessimistinen. Omasta mielestään hän vain on realistinen ja varautuu kaikkeen mahdolliseen, eikä erityisemmin etsimällä etsi synkkiä asioita kaikesta mahdollisesta. Kunhan nyt vain huomauttaa ystävällisesti karusta todellisuudesta, jos joku sattuu sen unohtamaan. Dorian ei ole mikään seurapiirien suosituin henkilö juurikin melko masentavan seuransa takia, minkä johdosta seura ei erityisemmin viihdy Dorianin lähellä, onneksi Dorian ei myöskään ole maailman seurallisin, joten nämä kaksi pitävät mielellään välimatkaa toisiinsa. Mikään epäsosiaalinen erakko Dorian ei toki ole, hän on erittäin lahjakas puhuja, kun kokee tarpeelliseksi vain puhua ja yleensä hän puhuu asiaa lyhyesti ja ytimekkäästi, eikä löpise turhia. Jonninjoutava jutustelu ei yksinkertaisesti kuulu hänen luonteeseensa. Dorianilla ei ole juuri minkäänlaista huumorintajua, hän ei naura koskaan ja harva on nähnyt hänen edes hymyilevän. Dorian on melko totinen ja vakava mies joka ottaa asiat vakavasti eikä siedä sitä, että toiset hölmöilevät ja lyövät asiat leikiksi.

Työ ja uralla eteneminen on Dorianille tärkeää ja hän laiminlyö hyvin paljon muita elämän osa-alueita työnsä takia. Hän turhautuu, jos eteneminen pysähtyy ja hän jää liian pitkäksi aikaa samoihin tehtäviin tai kokee, ettei saa kehitettyä itseään ja osaamistaan. Hänellä on tavoitteet hyvin korkealla ja hän suuntaa niitä kohti hyvin määrätietoisesti, suunnitelmallisesti ja keinoja kaihtamatta. Vaikka hän saavuttaisikin tavoitteensa, hän ei jaksa siitä pitkään iloita, koska hänen on saatava heti uusi tavoite, johon pyrkiä. Dorian on hyvin ankara itselleen ja muille ja häneen on erittäin vaikea tehdä vaikutusta ja hänen arvostustaan on vaikea ansaita. Itseään korkeammassa asemassa olevia hän arvostaa vain näennäisesti, ellei henkilö ole oikeasti hänestä arvostuksen arvoinen, pelkkä hyvä suku ja rikkaus eivät Dorianin silmissä tee kenestäkään arvostettavaa, ei edes hänestä itsestään. Hän ei tahdo itseään arvostettavan pelkän aseman takia vaan itsensä ja saavutustensa takia, joten ei osaa sitä muillekaan heppoisin perustein antaa. Lisäksi muiden arvostus ei ole Dorianille mitenkään tärkeää, hän haluaa vain itse saavuttaa itselleen tärkeitä asioita ja olla oman arvostuksensa arvoinen.

Dorian ei alamaisena ole mitenkään helpoimmasta päästä johtuen juuri siitä, että Dorian ei arvosta ylempiään ehdoitta vaan hänen arvostukseensa vaaditaan perusteita ja tekoja. Dorian ymmärtää asemansa, mutta saattaa ylemmilleenkin olla paikoitellen röyhkeä ja suorapuheisuutensa takia hän ei kauheasti kaunistele sanomisiaan, mikä ei kaikkia tahoja miellytä. Hänellä on vahvoja näkemyksiä ja mielipiteitä ja hän tuo ne kyllä esille ja myös sen, jos muut ovat hänestä väärässä. Dorian on kuitenkin lahjakas puhuja suorasanaisuudestaan huolimatta ja osaa tuoda ehdotuksensa ja ideansa esille. Hänellä on osaamista ja hän mielellään ottaa kantaa asioihin, joista hän tietää ja joissa tietää olevansa hyvä. Hän ei ole turhan vaatimaton silloin kun tietää olevansa asiantuntija jonkin asian suhteen ja jos hän taas ei koe tietävänsä asiasta tarpeeksi, hän yleensä pitää mielipiteensä ominaan.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet:

Dorian on syntynyt Lunemarissa, hänen isänsä Florian Nightingale kuului vanhaan ritarisukuun, jolla oli maita Lunemarin lounaisosassa Dessaun alueella Dressan lähellä ja heidän sukunsa aatelisarvo on vapaaherra. Florian oli kuitenkin kahdesta veljeksestä nuorempi, joten vanhempi veli ja Dorianin setä Ferdinand peri suvun maat ja arvon. Dorianin isää tämä ei juuri haitannut, hän teki työtä kuninkaan armeijassa kunnes vapaaehtoisesti liittyi kardinaalin lähettämään retkikuntaan tiedustelemaan Gildomeran muista kuningaskunnista, millainen mahdollisuus heidän olisi viedä niihin oikeaa sivistynyttä uskoa. Florian yhdeltä tällaiselta retkeltä palattuaan toi kotiin vinemarilaisen vaimon ja erosi sen jälkeen hengellisestä ritarikunnasta, koska hänen pakanavaimonsa oli liian suuri skandaali ja samalla tuli aika selväksi, ettei Vinemarin käännyttäminen ollut kauhean hyvä idea, jos siellä kunnialliset lunemarilaiset kääntyvät pakanauskoon.

Dorianin äiti Danae, oli vauraasta ja arvostetusta vinemarilaisesta perheestä. Elämäänsä pitkästynyt Danae rakastui perinpohjin hurmaavaan muukalaiseen ja tämän huomattavasti kiinnostavampaan elämäntyyliin ja kauaa nuoripari ei asioita harkinnut, kun he lahjoivat erään Vineapolissa sijaitsevan Xanoksen temppelin papin vihkimään heidät avioon. Vinemarissa kun rakkauselämään suhtaudutaan melko vapaamielisesti ja vaikka avioliittoon suhtaudutaan vakavammin, niin sellaista temppeliä ei Vinemarissa ole, joka ei tarpeeksi suuresta lahjoituksesta vähän kyseenalaisempaa pariskuntaa vihkisi. Danaen perhe ei tästä ollut kauhean tyytyväinen, joten pariskunta lähti ensin viettämään hulvatonta kuherruskuukautta Gerosiin ja palasi sitten Florianin kotiseudulle, sillä Florian oli edelleen työmatkalla eikä millään vaimonhakumatkalla. Vastaanotto Lunemarissa ei ollut kovin hilpeä, Danaen aviomiehen suku suhtautui häneen erittäin vihamielisesti. Alkuun se ei rakastavaisia häirinnyt, he elivät hiljaiseloa ja Florian jatkoi kuninkaan palkkalistoilla työtään ja he saivat pian poikalapsen, jolle annettiin nimeksi Dorian.

Dorianin synnyttyä alkuun kaikki oli hyvin, mutta suvun syrjinnän kohteeksi joutuminen ja suora vihamielisyys, huoli aviomiehensä elämän pilaamisesta ja huoli poikansa tulevaisuudesta veivät voiton ja Danae sairastui vakavasti kuollen lopulta Dorianin ollessa vasta viiden vuoden ikäinen. Tämä oli kova isku Florianille ja lopulta suru ja entisestään riitaantuneet välit sukulaisten kanssa saivat hänet eroamaan ja muuttamaan pois Lunemarista poikansa kanssa. Ihan vain sukua provosoidakseen he muuttivat Nierdalesiin ja Florian keskittyi vain ja ainoataan siihen ainoaan mitä hänellä oli enää jäljellä, eli poikaansa Dorianiin.

Dorian varttui ja on elänyt koko ikänsä Nierdalesissa, hänellä on nykyään oma perhe. Hän meni naimisiin 18-vuotiaana isänsä Lunemarilaisen ystävän tyttären Arianan kanssa. Ariana ei ollut kauhean mielissään jouduttuaan muuttamaan Nierdalesiin ja vielä vähemmän asiasta ilahtui Arianan äiti, mutta Dorianin ja Arianan isät päättivät asiasta jo aikaa sitten, joten siihen ei kellään ollut mitään vastaväitettä. Syy sille, miksi itse vierasmaalaisen naisen kanssa vihille karannut Florian järjesti oman poikansa avioliiton perinteisen mallin mukaan, on todennäköisesti syyllisyys Danaen kohtalosta ja se, että Dorian tuskin olisi ikinä perhettä perustanut, jos olisi itse saanut valita.

Dorianin ja Arianan suhde on varmasti ulkopuolisten silmään hyvin etäinen, uraansa keskittyvää Doriania ei kauheasti kotona näy. Mutta heidän suhteessaan vallitsee molemminpuolinen kunnioitus ja ymmärrys ja Dorian suhtautuu vaimoonsa ja perheeseen hyvin velvollisuudentuntoisesti kuten kaikkeen muuhunkin. Lisäksi heidän avioelämästään kertoo sekin, että heillä on viisi yhteistä lasta: 16-vuotias esikoispoika Daryn, 14-vuotias tytär Deryth, jonka jälkeen on kaksi nuorempaa poikaa, 11-vuotias Dylan ja 8-vuotias Arial ja nuorin tytär Aneira on vasta 4-vuotias.

Dorianin isä Florian menehtyi samana vuonna hieman sen jälkeen, kun Dorianin esikoinen syntyi, hänen ollessa matkalla Lunemarissa veljensä luona, joten kyseessä tuskin oli mikään onnettomuus. Tämä ei erityisemmin parantanut jo valmiiksi melko tulehtuneita sukulaissuhteita ja Dorian ei ole Lunemarinpuoleisen sukunsa kanssa missään tekemisissä ja vaimonsakin suvun kanssa vain, jos on pakko.

Koulutus ja ura:

Peruskoulutus: Dorianin isä aloitti poikansa kotiopetuksen varsinaisesti Dorianin ollessa vielä 6-vuotias. Hän opetti poikaansa aluksi itse lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja antoi lisäksi alkeellista miekkailukoulutusta ja opetti poikaansa ratsastamaan. Myöhemmin kun varallisuus ja tarve kasvoivat, Dorianille palkattiin kotiopettajia hoitamaan perussivistävää koulutusta ja sotilaskoulutuksen alkeita. (Vuodet 964. 3a. – 969. 3a., Dorian 6-12v.)

Sotakoulutus: Sinä vuonna, kun Dorian täytti 13 vuotta, hänen isänsä hommasi hänet viralliseen sotilaskoulutukseen hyvissä ajoin, sillä soturiluokkaan heidän sukunsa kuuluivat ja niissä hommissa Dorianin isäkin oli ehtinyt Nierdalesissa jo saada jonkin verran arvostusta. Yleiskoulutusjakson jälkeen Dorian valitsi lähitaistelukoulutuksen ja toki hänen sivistyskoulutuksensa jatkui sotilaskoulutuksen rinnalla.
(Vuodet 970. 3a. – 972. 3a., Dorian 13-15v.)

Yliopisto: Sinä vuonna, kun Dorian täytti 16 vuotta, hän päätti hakea jatkokoulutukseen Dressan yliopistoon Lunemariin, sillä Nierdalesissa ei omaa yliopistojärjestelmää ole. Hän muutti tämän takia väliaikaisesti sukulaistensa luo Dressaan, mutta vuonna 976 kolmatta aikaa muutti kandidaatintutkinnon suoritettuaan takaisin Nierdalesiin, josta käsin jatkoi oikeustieteiden opiskelua matkustaen vain Lunemariin tarpeen vaatiessa. Vuonna 978 kolmatta aikaa Dorian opiskeli kolme kuukautta (syys-marraskuu) Gerosissa ja valmistui oikeustieteiden maisteriksi lopulta vuonna 980. 3a, pari vuotta ennen yleistä määräaikaa.
(Vuodet 973. 3a. – 980. 3a., Dorian 16-23v.)

Sotilasura: Alku oli Dorianin uran kannalta haastavaa, sillä Nierdalesissa sotilasuralla on vaikea edetä ilman hyvää perhetaustaa ja aatelisasemaa ja vaikka Dorian on suurimman osan elämästään Nierdalesissa elänytkin, hänen lunemarilainen taustansa on tuottanut ongelmia. Lopulta oltuaan tarpeeksi iso riesa esimiehilleen, Dorian ylennettiin kapteeniksi vuonna 984. 3a. Hommassa oli vain sellainen pieni miinus, että hänet lähetettiin johtamaan joukkoja Nierdalesin eteläosiin, jossa pari vuotta sai sietää etelän uskovaisten aiheuttamia ongelmia ja kahakoita, mitä pohjoisen sotilaitten ja etelän kiihkoilijoitten välillä syntyi.

Vuonna 986. 3a. Dorianilla tuli mitta täyteen etelän typeryyttä ja käytyään taas perheensä luona pohjoisessa, vaati itselleen siirtoa järkevämpiin hommiin, koska ei sietänyt enää etelän uskonkiihkoilijoita. Dorianin silloinen sotilasmestari ei ollut kauhean halukas myöntämään Dorianille mitään virkaa ja väitti, ettei hänellä nyt ollut mitään muuta paikkaa vapaana, jolloin Dorian kumosi kyllästyneenä kasan jalokiviä miehen työpöydälle, että arvon sotilasmestarilla ei varmaan ollut siinä tapauksessa näillekään mitään käyttöä ja johan vaihtui ääni kellossa nopeasti ja Dorianille järjestettiin kapteeninpaikka pääkaupungista.

Vuonna 988. 3a. Dorianin onnistui yletä palatsinvartijaksi, tuskin miellyttävän ja yhteistyökykyisen persoonallisuutensa ansiosta, vaan ammattitaidon ja erittäin vahvan työmoraalin takia ja oli siinä mahdollisesti varakkuudellakin jotain tekemistä. Dorian oli ehdottomasti esimiehilleen kaikkea muuta kuin helppo työntekijä, hän arvosteli ja kritisoi Nierdalesin armeijaa hyvinkin suoraan. Kukaan ei juuri tosin kuunnellut hänen jatkuvaa arvosteluaan luottaa koko maan puolustusvoima vain kuninkaaseen ja taikakilpeen. Negatiivisuudestaan huolimatta Dorian oli pätevä ja erittäin velvollisuudentuntoinen ja piti omat joukkonsa kunnossa ja kurissa, mitä kukaan ei myöskään voinut kiistää, vaikkeivät ottaneetkaan vakavasti sitä uhkaa, että Nierdalesiin hyökättäisiin ja taikakilpi ei ehkä riittäisikään puolustukseksi.

Vuonna 989. 3a. Prinssi Godofrédo V:n häissä Dorian joutui toki työnsä puolesta olemaan valvomassa järjestystä. Alkuun kaikki sujui ongelmitta, mutta sitten kirkolle tuli mellakoimaan joukko etelän kiihkouskovaisia osoittamaan mieltä pohjoisen rappioituneisuutta vastaan ja pilkkaamaan maan hallitsijoita. Dorian joutui poistamaan mellakoitsijat, mutta onneksi etelässä komennolla ollessaan oli tottunut käsittelemään etelän sekopäitä ja tilanne saatiin aika nopeasti rauhoitettua. Tästä kiitokseksi Dorian ylennettiin kuninkaalliseen hankivartiostoon ja hänen vaikutusvaltansa kasvoi, mutta vieläkään hänen puheitaan armeijan kelvottomuudesta ei otettu erityisen hyvin vastaan.

No sittenhän kävi, kuten Dorian oli pitkään ennustanut, ja vuonna 993. 3a. Gildomeraan hyökättiin ulkopuolelta ja nykyisen hallitsijan voimat eivät riittäneet puolustamaan taikakilvellä juuri minkään vertaa. Dorianin valta sen kun kasvoi, sillä hän oli huomattavasti varautuneempi tällaisten katastrofien varalle ja lisäksi hänellä oli strategista osaamista ja hänen yleinen tietämyksensä Gildomeran muista kuningaskunnista auttoivat nyt, kun Nierdales joutuisi osallistumaan yhteistyöhön muiden kuningaskuntien kanssa. Dorian yleni sotilasmestariksi ja pääsi vihdoin kunnolla osallistumaan sotasuunnitteluun. Osa kuitenkin piti Doriania ja tämän kasvavaa valtaa uhkana, Nierdales kun tahtoi salata kansaltaan koko katastrofin mahdollisimman pitkään ja sekin mahdollisesti otti ylpeyden päälle, että Dorian oli ollut oikeassa sodan suhteen. Siksi osittain osaamisensa ja ulkopoliittisen tietämyksensä takia, sekä päästäkseen Dorianista eroon, hänet lähetettiin Godofrédo V:n mukaan Gilmarin laaksoon henkivartijan ominaisuuksissa, ettei hän pääsisi liikaa sekaantumaan siihen, miten Nierdalesin sotilaallinen johto aikoisi sotatilanteen kanssa edetä.

Taustaa: (Miten hahmo on päätynyt tähän pisteeseen, millainen lapsuus ym. hänellä on ollut?)

Harrastukset: Dorian on niin työnarkomaani, ettei hänellä työn lisäksi ole muuta elämää, perheensäkin kanssa hän viettää aikaansa niin olemattoman vähän, että harva edes tietää, että hänellä on perhe.

Pitää: Ei mistään.

Ei pidä: No tähän voisi listata kaiken mahdollisen, mutta listan kärjessä ovat mm. uskonnot ja erityisesti niitä harjoittavat ihmiset, idiootit ja ennen kaikkea uskovaiset idiootit, maagit ja etenkin idiootit maagit joille on jostain syystä annettu yli-inhimilliset voimat joita käyttää harkitsemattomasti, typerät ihmiset noin niin kuin ylipäänsä ja typeryys kaikissa sen ilmenemismuodoissa.  

Lemmikit: (Jos hahmolla on lemmikkieläimiä, niin niistä voi kertoa tässä)

Muuta:

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ratsun lomake:

Nimi: Korbinian
Rotu: Lunemarinhevonen
Sukupuoli: Ori

Ulkonäkö: Dorianin ratsu on suuri, täysikasvuinen, kaunis ori, joka on väritykseltään täysin musta, mikä on harvinaista lunemarinhevosille.

Luonne: Voimakas ja kestävä, hyvin koulutettu, mutta välistä omapäinen tapaus.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Nimi: Galena
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 23
Kuningaskunta: Gilmarin laakso
Ammatti ja asema: Parantajamaagi
Ase(et): Omistaa vain kasvien leikkaamiseen ja kirurgisiin toimenpiteisiin käytettäviä terätyökaluja

Kuva:

Ulkonäkö:

Galena on pienikokoinen nainen, jolla on pituutta vain noin hiukan päälle 150cm. Hänen vartalonsa on naisellinen ja sopusuhtainen pituuteen nähden. Hartiat ovat kapeat, vyötärö melko hoikka ja lantio naisellisen leveä. Vaikka hän melko hoikka onkin, niin vartalolta kuitenkin pehmeän muodokas, eikä mikään laiha lauta saati mitenkään lihaksikas. Hänellä ei ole fyysistä voimaa kauheasti, jonkin verran metsässä juoksentelu ja puissa kiipeily ovat kehittäneet voimaa, mutta ei se juurikaan ulospäin näy. Galenan iho on melko vaalea, koska hän viettää suurimman osan ajasta metsässä suojassa auringolta ja liikkuu muutenkin mieluummin hämärän tultua ja sadepäivinä, kun ihmisiä ei ole niin paljon liikenteessä. Hänellä on usein pieniä naarmuja ja likaa kasvoissa ja muualla, koska liikkuu paljon luonnossa eikä pelkää sotkea itseään. Hänen kasvonsa ovat soikeat, huulet täyteläiset ja silmät suuret, pyöreät ja väriltään lämpimän vaaleanvihreät. Kulmakarvat ovat melko tuuheat ja tummanruskea suora tukka roikkuu usein valtoimenaan ja sotkuisena osittain kasvojen edessä. Hiuksilla on pituutta noin alaselkään asti ja niissä on usein lehtiä ja muuta roskaa tarttuneena.

Galena ei ole kauhean tarkka ulkonäöstään ja hiusharja on selvästi useimmiten hukassa, jos nainen sellaista edes omistaa. Hän kiinnittää hiuksensa usein vain silloin, jos ne pitää saada pois edestä. Hän pukeutuu maanläheisiin ja usein vanhoihin ja jo kuluneisiin vaatteisiin. Mekkojen ja hameiden helmat ovat usein repaleiset ja vaatteet ovat muutenkin usein melko reikäiset ja useamman kerran paikatut ja parsitut. Hän ei osta uusia vaatteita oikeastaan muuten, kuin jos on ihan pakottava tarve. Koruja tai muutakaan sellaisia hän ei käytä, kenkinä toimii usein kovia kokeneet nahkasaapikkaat, mutta useimmiten hän kulkee paljain jaloin. Hänellä on vyötäisillä nahkavyö, jossa roikkuu useita pieniä laukkuja ja pussukoita välineiden kuljettamiseen, melko usein myös kori kulkee mukana yrttienkeruuta varten.

Luonne:

Galena on hyvin omissa oloissaan viihtyvä ihminen, minkä johdosta hän ei ole tottunut ihmisiin ja heidän kanssaan kommunikoimiseen, joten on sosiaalisesti todella onneton tapaus. Hän ei oikein osaa keskustella ihmisten kanssa ja vähäisen puhumisen vuoksi Galena unohtaa usein sanoja ja niiden tarkoituksia. Hän ei myöskään osaa ilmaista tunteitaan tai ymmärrä muiden tunneilmaisua, hän ymmärtää muiden reaktioita helposti väärin ja reagoi itse välillä kummallisesti tilanteisiin. Galena on melko ilmeetön eikä pahemmin ilmaise tunteitaan, vaikka kokeekin tunteita voimakkaasti, mutta enemmän henkisellä tasolla. Yleensä hän näyttää vain erittäin poissaolevalta. Hän uppoutuu helposti ajatuksiinsa ja on hajamielinen unohtaen välillä muiden ihmisten olemassaolon, jos on heidän seurassaan, koska on tottunut olemaan yksin. Hermostuu metelistä ja riidoista ja välttelee äänekkäitä paikkoja ja tilanteita. Hän ei viihdy isoissa ihmismassoissa ja ahdistuu helposti väenpaljoudessa. Saattaa katoilla omille retkilleen kesken kaiken, jos kokee tarvitsevansa yksinäisyyttä (tai vain eksyy porukasta)ja ilmestyy sitten huomaamatta takaisin. On yleensä muutenkin melko huomaamaton tapaus.

Galenan on rauhallinen ja hiljainen, mikä varmaan tuli jo selväksi. Hän on myös kärsivällinen ja hänellä on erittäin kestävät hermot. Hän suhtautuu vakavasti kaikkeen mitä tekee ja keskittyy huolella jokaiseen pieneenkin askareeseen. Hän pitää metsässä kuljeskelusta, sienien, marjojen ja yrttien ja muiden kasvien keräämisestä. Galena on todella eläinrakas ja tulee eläinten kanssa paremmin toimeen kuin ihmisten, ne kun ovat yleensä hiljaa. Hän saa iloa kovin yksinkertaisista asioista, eikä tavoittele kummoisia. Hän ei kaipaa valtaa saati rikkauksia, hänelle riittää metsämökki ja arkiset askareensa. Arvostaa omaa rauhaansa enemmän kuin mitään muuta. Galena pitää lukemisesta, minkä ansiosta hän ei ole ihan niin ulkona maailman menosta, vaikka erittäin pihalla onkin. Hän on utelias ja innokas oppimaan uutta, joskus jopa lapsekkaan innokas. Häntä jää häiritsemään, jos ei ymmärrä jotakin asiaa, ei ehkä uskalla kysyä sitä keltään, mutta koettaa muuten selvittää asiaa mahdollisuuksiensa mukaan. Hän on tunneherkkä, muttei yleensä anna sen näkyä ulos. Jos hän loukkaantuu tai suuttuu tai on iloinen jostakin, hän yleensä pitää sen tunteen itsellään. Hän on auttavainen ja lempeän ystävällinen useimmiten ihmisiä kohtaan, mutta hänellä on hiukan huono tilannetaju, joten ongelmia tulee, vaikka hän yleensä hyvää tarkoittaakin. Yleensä sen vuoksi, että hän on välistä turhankin rehellinen eikä ymmärrä oikein ihmisten arvoasteikkoeroja ja kelle voi puhua mitäkin ja milloin olisi parempi olla vain hiljaa.

Muuta:

- Galena on maagi ja ammatiltaan parantaja. Hän ei kylläkään kovin hyvin tienaa tällä ammatilla, koska hän ei juuri koskaan tajua pyytää korvausta palveluksistaan. Magian lisäksi hän hallitsee ihan perinteisenkin lääketieteen ja osaa hoitaa sairaita myös ilman taikuutta. Galenalla on hyvä kasvituntemus ja hän tietää mitkä yrtit kelpaavat mihinkin rohtoon tai taikajuomaan ja ihan ruokiinkin. Hän tietää milloin mikäkin rohto on poimittava, jotta se vaikuttaisi halutulla tavalla ja tietää kaikki loitsut ja rituaalit, joita vaativammatkin keitokset vaativat onnistuakseen.

- Galena pitää hirveästi kaikenlaisista kartoista, vaikkei uskoisi, koska nainen on sen verran eksymisaltis yksilö. Hän kuitenkin matkustelee paljon hankkiessaan tarvittavia lääkekasveja ympäri Gildomeraa. Näissä matkoissa kestääkin aina melkoisesti, sillä Galenalla ei todellakaan ole minkäänlaista suuntavaistoa ja hänellä on taipumusta unohtaa, minne oli menossa ja mitä varten, jos eksyy alueelle josta saattaisi löytyä jotain toista kasvia, kuin sitä, mitä hän alun perin oli etsimässä.

- Galena pitää kaikista pienistä kotitöistä, aina ruuanlaitosta siivoamiseen ja rikkaruohojen kitkemisestä rikkinäisten vaatteiden paikkaamiseen. Hän ei kuitenkaan ole kovin hyvä kätevyyttä vaativissa askareissa ja ratkaisee rikkinäisen katon ongelman laittamalla sangon sateella alle, ettei lattia lainehdi. Apua hän ei myöskään yleensä kehtaa pyytää ja toivoo vain, että joku erehtyisi kylään ja tarjoaisi samalla apua.

- Galenalla on lemmikkinä / apuolentona pieni pähkinähiiri nimeltä Kserkses, joka auttaa häntä taikamenoissa. Sääli vain, että Kserkses ei ole kovin hyödyllinen apu, sillä sen sijaan, että etsisi emännälleen kasveja ja hyönteisiä taikaliemiin, hiirulainen yleensä vain pistelee taikajuoma-ainekset poskeensa. Kserkses on aika pulska poika ja se syö lähes kaikkea mitä vain pieniin käpäliinsä saa.

Ratsu:

Galenan ratsu on ennemminkin isokokoinen poni kuin hevonen ja tamma on nimeltään Caonach. Se on väriltään harmaankirjava ja sen harja ja häntä ovat vaalean harmaat. Poni on kestävä ja uuttera, joskaan ei aina jaksa keskittyä olennaiseen. Se saattaa haahuilla yksikseen jonnekin, ellei sitä pidä silmällä, ja jos sitä ei pidä suunnassa, se saattaa poiketa suunnasta. Ehkä hivenen hitaan puoleinen ja käskyjä pitää antaa useampi, ennen kuin asia menee ymmärrykseen. Hyväluontoinen ja hellyydenkipeä poni, joka ei karkaile tahallaan, mutta eksyy melko helposti.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Nimi: Oscar Francisque Delacroix
Sukupuoli: Mies
Ikä: 25
Kuningaskunta: Lunemar
Ammatti ja asema: Prinsessa Hortencian henkivartija (kapteeni)
Ase(et): Hyvin koristeellinen miekka, jonka terä on pitkä ja kapea ja jonka kahva ja ruusun muotoinen väistin ovat kullattu. Ase näyttää muutenkin lähinnä seremoniakoristeelta, mutta miekka se on.

Kuva:

Ulkonäkö:

Oscar on noin 178cm pitkä, hoikka nuori mies. Hänellä on vaalea iho, terävät kasvonpiirteet ja kapeat, taivaansiniset silmät, joita kehystävät tummat ripset. Oscar ei näytä hirveän voimakasrakenteiselta, koska ei erityisemmin ole, mutta hän on kuitenkin vahvempi kuin miltä näyttää. Vaikka hänellä ei ole hirveästi lihasmassaa, niin hänellä on ankaran harjoituksen tuomaa kestävyyttä ja hänen kuntonsa on hyvä, eikä hän hengästy helposti fyysisestä rasituksesta. Oscarin hiukset ovat pitkät, kiharat ja vaalean kullankeltaiset. Oscar pitää kutrejaan yleensä taakse matalalle poninhännälle sidottuna.

Oscarin tyyli on yhtä miehekäs kuin hänen muukin ulkonäkönsä. Hän on hyvin tarkka ulkonäöstään ja on hieman turhamainen. Hän pukeutuu yleensä valkoiseen ja kultaan. Muutkin värit menevät, mutta tämä on hänen suosikkiyhdistelmänsä. Hänellä on yleensä ylhäältä hyvin tyköistuva pitkähelmainen takki, valkoinen sellainen, jossa on korkeat kaulukset ja kultakirjailua reilusti. Hän viihtyy kokovalkoisissa vaatteissa, vaikka se onkin käytännöllisyyden kannalta hankala väri. Oscar ei muutenkaan ehkä ole maailman käytännönläheisin henkilö. Vyöllä roikkuu miekka, jonka huotra on koristeellinen ja miekka näyttää muutenkin lähinnä asusteelta, mutta on ihan terävä ase. Miekan väistimen oli tarkoitus esittää ruusua, mutta seppä kämmäsi sen, joten se nyt ei ihan siltä näytä. Miekan kahva ja väistin ovat kullatut, muuten miekka on luonnollisesti terästä. Käsissään hänellä on yleensä valkoiset silkkihansikkaat ja hänellä on niitä aina mukana siltä varalta, jos käytössä olevat likaantuvat, niin voi vaihtaa uuden parin.

Luonne:

Oscar on tarkka paitsi omastaan, myös muiden ulkonäöstä ja hänellä on hiukan paha tapa arvostella ihmisiä sen perusteella, millaisen ensivaikutelman he antavat. Hänestä ensivaikutelma on ehdottoman tärkeä ja jos joku on pukeutunut ensitapaamisella sopimattomasti tai käyttäytyy epäedullisesti, hänen on vaikea muuttaa henkilöstä mielipidettä myöhemminkään. Hän saattaa antaa muille itsestään välistä melko koppavankin vaikutelman, vaikkei ehkä tietoisesti asetakaan itseään muiden yläpuolelle. Koppavuus tulee lähinnä ilmi, kun hän puhuu itseään arvoasteikolla alemmille, ylempiarvoisia kohtaan onkin sitten ihan toinen ääni kellossa. Ei hän varsinaisesti yritä mielistellä ja hän on ihan aidosti ystävällinen ja avulias, mutta hän on huomattavasti avuliaampi sellaisia henkilöitä kohtaan, joiden auttamisesta saattaa itsekin hiukan hyötyä.

Oscar on yleensä kohtelias ja hyväkäytöksinen ja mieluummin vaikka esittää ystävällistä, jos ei pidä seurasta jossa on, kuin tahraisi maineensa olemalla epäkohtelias moukka. Perhe ja ystävät ovat hänelle hyvin tärkeitä ja hän on valmis tekemään vaikka mitä läheistensä vuoksi. Oscar on työn suhteen hyvin tunnollinen ja ahkera, välistä jopa melko ankara itselleen. Ei hän varsinaisesti ole hirveä perfektionisti, mutta tahtoo silti tehdä parhaansa ja antaa vanhemmilleen ylpeyden aihetta, eikä ainakaan tuottaa heille pettymystä. Pettymyksen tuottaminen vanhemmilleen on hänen pahin pelkonsa, joten senkin vuoksi hän paiskii töitä erittäin ankarasti ja vapaa-aika jää häneltä yleensä vähiin, samoin yöunet. Hänellä menee negatiivinen kritiikki helposti tunteisiin ja saa pidettyä itsensä vaivoin kasassa hammasta purren, mutta toivuttuaan alkujärkytyksestä, kykenee arvioimaan kritiikkiä ja kehitettyä itseään.

Oscar on hyvin säntillinen ja hän haluaa suunnitella kaiken huolella etukäteen. Hänen on vaikea kestää tilanteita, joissa asiat muuttuvat yhtäkkiä ja stressaantuu sellaisesta hyvin helposti. Vaikka Oscar yleensä melko kiireinen onkin, hän viettää kyllä aikaa muiden kanssa aina kun vain mahdollista. Hän on hyvin seurallinen ja viihtyy melkein seurassa kuin seurassa. Naisseurassakaan hän ei pahemmin ujostele ja hän lirkuttelee naisille mielellään ja naisseurassa hänen puhetapansa muuttuu täysin tavanomaisesta asiallisesta hyvin runolliseksi. Hän myös kirjoittaa tuntemilleen neidoille mielellään runoja ilahduttaakseen heitä.

Muuta:
- Oscarin isä on Lingenin linnakreivi Aurèle Delacroix ja äiti linnakreivitär Janette Delacroix. Hän on vanhempiensa ainoa lapsi.
- Koska hänen isänsä on vielä erittäin voimissaan, Oscar on tällä hetkellä itse arvoltaan varakreivi, sotilasarvoltaan hän on kapteeni ja toimii prinsessa Hortencian henkivartijana.
- Oscarin perhe on aina ollut läheisissä väleissä kuningasperheen kanssa ja Oscar on tuntenut prinsessan siitä asti, kun tämä on ollut vielä pieni tyttö.

Ratsu:
Oscarin ratsu on Lunemarintäysiverinen, kiiltäväkarvainen ja hohtavanvalkoinen ori nimeltä Aramis. Hevonen on erittäin kuuliainen ja nopea ratsu, oikea valioyksilö sen lisäksi, että on myös ehdottoman vaikuttava ulkonäöltään. Etenkin kun isäntä on sen verran turhamainen, että hevosen karvapeite, häntä ja harja on aina harjattu kiiltäviksi ja varusteet ovat prameat ja kultakoristellut, tietenkin.

Kruununperillisten lomake:
Nimi: Dakarai Alzariz
Sukupuoli: Mies
Ikä: 17v.
Kuningaskunta: Dehrah
Asema: Kuninkaallisista sukujuuristaan huolimatta Dakarai on nykyään orja.

Ase(et): Sotaviikatteen lisäksi kaiken varalta mukana kaksi tikaria, joidenka kahva on kullattu. Kahvassa on myös koristekaiverruksia, kuten terässäkin. Toisen tikarin terään on kaiverrettu Dakarain oma nimi ja toiseen hän on kaiverrettanut edesmenneen veljensä Dariusin nimen tämän muistolle. Tikareiden terien suojana on lähes yhtä näyttävä kullattu huotra koristekaiverruksien kera.
→ Lisähuomautuksena, että Nefera kontrolloi tällä hetkellä Dakarain asearsenaalia.

Kuva ulkonäöstä:

Ulkonäkö:
Dakarai on noin 180 senttiä pitkä. Hän on hyvin sirorakenteinen ja hyvin hoikka luonnostaan, saattaa olla hieman alipainon puolella, mutta kokee itsensä normaalipainoiseksi. Dakarai oli ennen nykyistä kriisiään tarkka siitä, miltä hänen ihonsa näytti eli piti siitä huolta, eikä siinä ollut moitteen sanaa, ellei vasemman puoleisen käden ranteen dehrahilaisten harrastamaa polttomerkkiä lasketa mukaan. Puumien hyökkäyksen jälkeen hänen käsivartensa kyynärpäistä alaspäin ovat jokseenkin arpien peitossa, hänen selässään on arpia ja etupuolella hieman. Dakarai ei anna parantaa niitä, koska kokee ansaitsevansa ne.

Dakarai on albiino, joten hänen ihonsa on hyvin vaalea ja hän palaa erittäin herkästi auringossa ja luonnollisesti tietenkin välttelee palamista. Dakarailla on luonnostaan valkoiset hiukset, mutta jotka kohtasivat Neferan ja täten noin ristiselkään asti pitkät hiukset poikkaistiin vähän alle olkapääpituisiksi. Malliltaan hiukset on taipuisat ja paksut. Dakarain silmät ovat melko suurehkot ja väriltään ne ovat vaaleansiniset, jotka tietyssä valaistuksessa taittuvat punertavaan sävyyn. Silmiä kehystää pitkät ja tuuheat ripset, jotka ovat luonnostaan valkoiset (kuvassa tosin mustat, koska mulla ei oo valkosta tussia). Vasemman silmän vieressä on luomi.

Dakarain kasvot ovat aika naiselliset ja sirot ja hän onkin perinyt aikalailla ulkonäköiset piirteensä äitinsä puolelta. Huuliensa mallin hän on perinyt isältään. Dakarain huulet eivät ole kovinkaan isot vaan aika pienet, mutta pehmoiset. Huulet on väritykseltään siniset kuninkaallisten perinteiden mukaan. Ne on tatuoitu sinisiksi, jotta se olisi pysyvä ratkaisu. Sininen väri viestii kuninkaallista asemaa, jonka rinnalla tavallinen kansa ei ole mitään.

Dakarai rakastaa muotia, mutta päädyttyään orjaksi hänellä ei ole oikeutta enää toteuttaa itseään, joten kulkee niissä vaatteissa, joissa hänen omistajansa Nefera haluaa hänen kulkevan tai ilman, jos omistaja niin vain haluaa. Tällä hetkellä hän saa tyytyä ihan Dehrahin köyhemmän kansan tyypillisiin vaatteisiin, mutta ainakin hänellä on vaatteet. Myös hänen herkkä ihonsa on huomioitu ja on hän saanut jopa jonkun huppuasian, jolla suojata itseään.

Luonne:
Dakarai on perusluonteeltaan itsekäs ja itserakas ja vaikuttaa hyvin pinnalliselta, jolle ulkonäkö on kaikki kaikessa. Hän välittää vain itselleen kaikista lähimmäisistä ihmisistä ja niistä, joista ei, se näkyy ja kuuluu varsin selvästi hänen käytöksestään ja puhumisestaan. Sodan myötä Dakarai kohtasi kuitenkin hyvin henkilökohtaisia menetyksiä perheensä, kotinsa, maansa ja asemansa suhteen ja on nykyisin orja ja nämä takaiskut ovat muuttaneet häntä. Dakarai on edelleenkin perusluonteeltaan sama ihminen, mutta hän on synkkäsävytteisempi. Dakarai on ymmärtänyt toimineensa väärin montaa ihmistä kohtaan ja katuu tekojaan, minkä takia uskoo ansainneensa kärsimyksen ja pitää matkan aikana tapahtuneita takaiskuja omana syynään. Dakarain perusluonteen suurin muutos on se, että hän on pettymys itselleen ja itserakkaus on muuttunut itseen kohdistuvaan vihaan.

Dakarai on avoin ja suora persoona, mutta on nykyään yrittänyt pitää ikävämpiä mielipiteitä omana tietonaan, koska kaikkea ei ehkä aina kannata sanoa ääneen.
Dakarai on seurallinen, mutta on aika lahjakkaasti onnistunut saamaan itsensä lisäksi kaikki muutkin vihaamaan itseään, joten seura tuntuu olevan hänen seurassaan vain pakon edestä. Orjuuden myötä hänen seurantarpeensakin sanelee Nefera ja Dakarai tuntee olonsa tällä hetkellä hyvin yksinäiseksi ja on monella tavalla hukassa.

Emetofobian lisäksi Dakarai pelkää kuolemaa ja vanhuutta, vaikka onkin vasta nuori ja elämää on edessä. Vanhuudessa Dakarai lähinnä pelkää ulkonäkönsä menettämistä, koska haluaisi olla aina ja ikuisesti nuori ja kaunis. Häntä voisi siis kuvailla yhdellä sanalla niin ikään turhamaiseksi. Lisäksi hän dramatisoi kaikkea aina yleensä liikaa eli tekee asioista pahemman, mitä asia edes oikeasti olisi. Mutta joka tapauksessa yrittää yleensä aina parhaansa asioiden hoitamisen suhteen, ainakin omalla tavallaan. Dakarain kokiessa suuria tunteita, on hän huono peittelemään niitä, vaikka miten välillä yrittäisikin peitellä. Ääripäät näkyvät hänessä selvästi. Kuten esim. iloisena ollessaan hän on hyvin pirteä ja itsevarma ja suuttuessaan/vihaisena tavaratkin saattaa lentää.

Dakarain muihin piirteisiin kuuluu vielä epärehellisyys asioissa, joissa voisi saada itsensä näyttämään huonommalta kuin oikeasti on, joten valheiden suusta päästäminen ei ole enää temppu eikä mikään. Valitettavasti niiden tullessa julki saattaa tilanne olla pahempi mitä se olisi ollut, jos hän olisi vain kertonut totuuden. Mainittakoot vielä, että Dakarain kärsivällisyys on aika mitäänsanomaton.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet:
Perhe: Dakarailla oli ennen mustamaagin hyökkäämistä viisihenkinen (Dakarai mukaan laskettuna) perhe, joka koostui isästä, äidistä, pikkuveljensä ja pikkusiskosta. Isä, Chafulumisa (44v.), toimi kuninkaana ja oli naimisissa kuningatar Astarten (36v.) kanssa. Pikkusisaret olivat Kazemde (15v.) ja Chione (11v.).

Alzarizin perheeseen on kuulunut myös Darius niminen nuorukainen, joka oli lapsista vanhin. Dariuksen kerrotaan kuitenkin kuolleen yksityiskohdiltaan mysteeriksi jääneessä onnettomuudessa tai ei niitä ainakaan ikinä julkisuuteen tarkasti olla kerrottu. Darius oli kruununprinssi ennen Dakaraita. Uusin käänne on kuitenkin vahvistanut, että Darius on elossa, mutta Dakarai luuli tämän olevan kuollut noin kolme vuotta.

> Suhteet heihin
Chafulumisa: Dakarai ei ole ikinä tullut kovinkaan hyvin isänsä kanssa toimeen eikä isää pahemmin ole Dakarain olemassaolo kiinnostanut, paitsi sitten, kun Darius oletettiin kuolleeksi. Kuningas käytännössä leipoi Dakaraista oikean kätensä enemmän tai vähemmän väkisin ja peloitteita apunaan käyttäen. Chafulumisa halusi Dakaraista kaltaisensa jatkajan ja vastaväitteet kitkettiin saman tien. Heidän välinsä olivat siis kaikkea muuta kuin isä ja poika. Chafulumisan sodassa kuoleminen ei siis harmita Dakaraita ollenkaan.

Astarte: Dakarai on aina ollut ns. äidinpoika ja äitiinsä Dakarailla on ollut lämpimät välit, joskin Dakarain muutos Dariuksen oletetun kuoleman jälkeen oli syvä pettymys, kun Chafulumisa sai muutettua Dakaraista aika totaalisen hirviön. Tämä muutos erotti heitä aika paljon toisistaan, mutta Astarte on silti aina rakastanut Dakaraita tai ainakin jokin osa hänestä. Dakaraita harmittaa, ettei ikinä kerennyt pyytämään äidiltään anteeksi hirviötekojaan.

Darius: Darius on ollut Dakaraille ikään kuin elämän kulmakivi, jolle tämä on voinut puhua ihan mistä vain. Dakarai on viettänyt niin paljon aikaa Dariuksen kanssa, kun se on vaan ollut mahdollista Dariuksen kiireiden rinnalla. Dakarain elämä koki totaalisen muutoksen, kun luuli kolme vuotta sitten veljensä kuolleen, mikä johti Dakarain mielen synkille teille ja Chafulumisan oli lopulta suhteellisen helppoa tehdä Dakaraista juuri sellaisen, kun halusi, koska Dakaraille kaikki oli se ja sama. Ja koska Dariusta ei ollut käytännössä enää, Dakarai koki tilanteen niin, ettei voisi hävitä tai menettää enää enempää. Nykyisin on selvinnyt Dariuksen itsensä kertomana, ettei hän olekaan kuollut, mikä taas oli aivan uusi käännös Dakarain elämään, mutta hän ei ole varma, miten suhtautuisi siihen.

Kazemde & Chione: Dakarai on ollut hieman etäinen nuorempiin sisaruksiinsa aina, koska ei jotenkin ole ikinä löytänyt mitään yhteistä keskustelunaihettakaan, joten heidän keskustelunsa ovat olleet aika väkinäisiä ja muodollisia. Kazemde ja Chione ovat kuitenkin alkaneet pelkäämään Dakaraita sen jälkeen, kun Chafulumisa sai kunnollisen otteen hänestä. Dakaraita harmittaa, että heidän välinsä myös jäivät sille tielle eikä hän saa ikinä mahdollisuutta korjata niitä.

Muut lähisukulaiset: Kaksi tätiä, Nubia ja Nakia, sekä eno nimeltä Zuberi äitinsä puolelta. Kaikilla kolmella on myös omia lapsia, jotka ovat Dakaraille serkkuja. Isän puolelta on vain yksi, setä nimeltä Sebak, jolla on myös omia lapsia eli ovat Dakarain serkkuja. Dakarai ei kuitenkaan ole sukulaistensa kanssa juuri muuten tekemisissä kuin jossain juhlissa, joihin heidätkin on kutsuttu. Dakarai ei myöskään tiedä onko kukaan heistä nykyään elossakaan enää.

Muut ihmissuhteet: Dakarailla on kihlattu nimeltä Sharifa Venyarus. Hänellä on myös muutama muu ystävä, mutta Dakaraille lähin ja tärkein ystävä, Radames Sayed, on ylitse muiden. Heidänkin elossaoleminen on mysteeri. Dakarai on silti salaa tyytyväinen, ettei ikinä ehtinyt naimisiin Sharifan kanssa ja nyt sellaista tuskin tulisi enää tapahtumaan.

Koulutus:
Sivistyksellinen koulutus: Yksityinen kotikoulutus, johon kuuluu lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, käytösetiketti, filosofia, yhteiskuntaoppi ja historia. Mainittujen aineiden lisäksi opettaja valmentaa Dakaraita myös tulevaksi maanhallitsijaksi.

Sotilaallinen koulutus: Dakarai on käynyt sotilaskoulutuksen, josta on kuitenkin vähän vajaa vuosi vielä käymättä. Kuninkaallisena Dakarai on kuitenkin saanut yksityistä sotilaskoulutusta monen eri aseen käyttöön. Dakarai onkin oppinut melko nopeassa ajassa monenlaisien aseiden käyttöä, mutta raskaat aseet eivät ole hänen juttunsa. Hän hallitsee parhaiten teräaseiden käytön, mutta hallitsee myös jousen ja nuolet kohtalaisesti. Dakarai ei silti nojautuisi jousen käyttöön tosipaikan tullen, koska ei luota taitoihinsa täysin. Dakarain sotilaallinen koulutus sisältää myös oppeja siitä, miten tulevan hallitsijan tulisi toimia sotatilanteessa.

Myrkkyviikatekoulutus: Dakarai ei henkilökohtaisesti ole myrkkyviikatteesta ja sen voimien opettelusta innoissaan, mutta tietää, ettei siitä voi noin vain kieltäytyä tai jättää opettelematta. On se kuitenkin aika oleellinen osa Dehrahin nykyisyyttä ja perillisen kuuluu kuninkaan lisäksi opetella käyttämään asetta. Dakarai onkin tähän mennessä oppinut käyttämään asetta kohtuullisesti, mutta mm. myrkyn imeminen pois esimerkiksi toisesta ihmisestä on tuottanut enemmän ruumiita kuin parantuneita. Ja kyllä, myrkkyviikatteen voimien opettelu on vaatinut ihmisiä koekaniineiksi, koska valitettavaa, mutta totta, ei tässä voi käyttää vain tavallista harjoittelunukkea, joka ei oikeasti elä. Koekaniineiksi on otettu lopulta vankeja ja orjia.

Taustaa:
Dakarai syntyi heinäkuun 14. päivä vuonna 976 3a Chafulumisan ja Astarten toiseksi pojaksi, joka saikin sen turvin elää melko vapaata elämää, vaikka hänelläkin tietenkin oli säännöt ja rajat, joita kuului noudattaa. Toisena poikana Dakaraihin ei kuitenkaan keskittynyt yhtä paljon huomiota ja velvoitteita kuin häntä viisi vuotta vanhempaan veljeen, Dariukseen, jonka kuului nousta valtaan Chafulumisan jälkeen. Poikien kasvatus oli tavalla tai toisella hyvinkin erilainen, kun Dariusta yritettiin valmentaa ja opettaa periaatteessa kaikkeen mahdolliseen, kun taas Dakarain kohdalla tuntui jopa siltä, että häneltä pidettiin salassa monia asioita. Darius pyrki kuitenkin paikkaamaan tätä Dakarain kohdalla kertoen salaa omista kokemuksistaan ja opeistaan Dakaraille, joka ei kuitenkaan ottanut kaikkea tosissaan, koska ei halunnut uskoa millaisia julmuuksia maassa parhaimmillaan harjoitettiin ja harjoitetaan vielä näinäkin päivinä. Samalla Dariusin opit tuntuivat Dakaraista etäisesti siltä, että vanhempi veli yritti valmentaa häntä valmiiksi johonkin eikä voisi itse olla läsnä.

Kaikki kuitenkin kääntyi päälaelleen syyskuun 12. päivä vuonna 990 3a, kun Dakarai ja muu perhe saivat tiedon Dariuksen kuolemasta. Dakarai oli Dariuksen kuollessa 14-vuotias ja Dariuksen kuolema kolahti hyvin pahasti Dakaraihin, koska Darius oli Dakaraille kaikki kaikessa. Tietenkin se oli surun hetki ja suuri menetys koko perheelle. Dariuksen kuolema tarkoitti kuitenkin myös sitä, että nyt Dakarain oli astuttava edesmenneen veljensä saappaisiin kruununperillisenä, koska jonkun kruunu olisi perittävä. Dakaraille se tarkoitti totaallista muutosta elämässä, koska yhtäkkiä häneltä vaadittiin enemmän ja velvollisuuksia oli enemmän kuin Dakarai ehti tajutakkaan. Samalla Dakarai ei voinut lakata miettimästä Dariuksen valmennuksia häntä kohtaa ja sitä, että olisiko Darius voinut tietää tulevansa kokemaan ennenaikaisen kuoleman ja että Dakarai tulisi perimään lopulta kruunun hänen sijastaan.

Harrastukset:
Dakarai piirtää ja suunnittelee itse omia vaatteitaan ja hänen vaatteista suurin osa onkin hänen itsensä suunnittelemia. Dakarai tykkää piirtää muutenkin. Shoppailu on myös hänelle tärkeä harrastus, koska Dakarai on materialisti. Iltaiset kävelylenkit puolestaan toimivat ajatuksien nollaajina.

Rakastaa:
Dariusta + muuta perhettään (miinus isä) ja Radamesta

Pitää:
Vaatteiden suunnittelusta, muodista, hiustenlaitosta, kauneudenhoidosta, laittautumisesta, koruista, piirtämisestä, ihmisten kanssa seurustelusta ja olemisesta, uusista tuttavuuksista, uusien asioiden oppimisesta, rikkaasta elämäntyylistä ja ylellisyyksistä, hauskoista jutuista, lämpimistä ja pitkistä kylvyistä, teestä, peileistä, erilaisista tapahtumista ja juhlista, asioiden hallinnasta, juoruista (jotka eivät koske häntä itseään), pitkään nukkumisesta ja shoppailuista

Ei pidä:
Lapsista ylipäätään, yksin jäämisestä, valheista (toisten kertomista), liasta, kiireestä, muiden odottamisesta, sota-asioista, sodasta ylipäätään, kylmyydestä, liian kuumasta, liian aurinkoisesta säästä, sateesta, ukkosesta, jos joku koskee hänen hiuksiinsa, myrkkyviikatteesta, pahoista ja liian voimakkaista hajuista, ötököistä, ylimakeista tai suolaisista ruuista, ongelma- ja pattitilanteista, omista epäonnistumisista, riitatilanteista, taisteluista, nalkuttajista, yllätyksistä (riippuen aihepiiristä), liian aikaisista heräämisistä sekä kuolemasta ja siitä puhumisesta ja huomionkeskipisteenä olemisesta (ennen piti siitä)

Vihaa:
Itseään (ennen rakasti), isäänsä, rumia vaatteita ja oksentamista (pelkää sitä)

Muuta:
- Dakarai pitää erittäin paljon muodista ja laittautumisesta, mutta ennen kaikkea hän pitää naisten muotia kauniina ja hänestä on epäoikeudenmukaista, ettei mies saisi pitää naisten muodista niin, että voisi itsekin siihen pukeutua. Dakarai tykkää muutenkin hyvin paljon naisellisista asioista ja siitä että on enemminkin kaunis kuin komea miehisesti. Tästä kaikesta huolimatta Dakarai ei kuitenkaan koe olevansa nainen, vaikka onkin välillä hyvinkin naismainen.

- Dakarai kammoksuu kaikkea ällöttävää, mutta ei kuitenkaan juokse sen takia paniikin vallassa äitinsä helmoihin itkemään. Hän ei vain mielellään tekisi mitään sellaista, mutta välillä on pakko ja kestää se niin kuin mies. Sen sijaan Dakarai ei siedä ollenkaan oksentamista eli hänellä on emetofobia. Hän ei siedä oksentamista missään muodossa eli hän pelkää oksentavansa itse sekä myös sitä, jos joku toinen oksentaa. Dakarai ei myöskään siedä oksentaminen ääntä eikä oksentamisen jälkeistä hajua. Tämä kaikki saa Dakarain voimaan pahoin ja pyörryttämään ja hän lähteekin mieluummin tilanteesta ja nopeasti täysin muualle.

- Dakarailla on kihlattu, jonka nimi on Sharifa Venyarus. Hän on vuoden nuorempi Dakaraita. Dakaraita ei tosin ole hirveästi järjestetyt liitot kiinnostaneet, mutta sekin on vain asia, jonka kanssa on elettävä. Naimisissa he eivät vielä kuitenkaan ole, mutta Dakarain olisi tarkoitus mennä naimisiin täytettyään 18 vuotta. Sota-aika kuitenkin tuli lykkäämään häitä ja se onkin Dakarain mielestä ainoa hyvä asia sodassa. Dakaraista Sharifa on ihan mukavan oloinen tyttö ja kauniskin, mutta Dakarai ei vain ole kiinnostunut naispuolisista siinä mielessä.

- Dakarailla on albinismi, joka on väistyvästi perinnöllinen tila/sairaus. Se on periytynyt vanhemmilta siten, että he ovat kyseisen geenin kantajia, mutta eivät itse kuitenkaan sairasta albinismia eli ovat oireettomia kantajia. Albinismi on hyvin harvinainen tila, joka on melaniini-pigmentin puutostila. Albinismi voi ilmetä pelkästään silmissä, mutta Dakarailla se vaikuttaa koko kehossa, mikä hänellä tarkoittaa sitä, että iho, hiukset ja muu kehonkarvoitus on hyvin vaaleaa. Dakarain iho on melkein valkoinen ja hiukset ja kehonkarvoitus ovat täysin valkoiset. Albinismin takia Dakarain silmät ovat väritykseltään myös vaaleat, albinismin aiheuttaessa myös näkökyvyn ongelmia. Dakarain tapauksessa häiriöt ovat lievä heikkonäköisyys, silmävärve ja valonarkuus. Albinismin takia Dakarai välttelee ulkona käymistä päiväsaikaan, varsinkin keskipäivän, ellei ole jonkun syyn takia aivan pakko mennä. Dakarai pitää silti ulkona olemisesta, mutta ulos mennäkseen hänen on pakko suojautua, ettei hänen herkkä hipiästä palaisi.

- Dakarai on hyvä käyttämään teräaseista ja taistelemaan niillä, mutta ei oikeasti pidä lainkaan väkivaltaisista tilanteista tai siitä, että joutuisi käyttämään aseita, koska se on liian brutaalia ja miehekästä hänen makuunsa. Dakarai delekoisi tällaiset mieluummin muille, mutta se ei valitettavasti ole aina mahdollista, varsinkaan sodassa ollessaan.

------------------------------------------------------------------
Ratsun lomake:
Nimi: AngwusnasomtaqaCha’kwaina aka AnkzuVankzu
Rotu: Ilberozin hevonen
Sukupuoli: Ori

Ulkonäkö: AngwusnasomtaqaCha’kwaina on ulkonäköisiltä ominaisuuksiltaan valkoinen, jossa on kuitenkin harmahtavan sävyä. Sen jalat ovat alempaa kuitenkin täysin mustat, kuten kaviotkin. Turpa on myös osin musta. Häntä ja harja puolestaan ovat täysin mustat. Hevonen ei ole kovinkaan voimakasrakenteinen ja onkin aika solakka, mikä on Ilberozin hevoselle hyvin ominainen piirre. Sen säkäkorkeus on noin 165 senttiä, hiukan ehkä päälle.

Luonne: AngwusnasomtaqaCha’kwaina on koulutettu ratsuhevoseksi, joten se on hyvin säyseä ja tottelevainen. Dakarai ei itse ole hevostaan kouluttanut, mutta ori on ollut kuitenkin nopeasti oppinut ja on hyvin mukautuva eri ihmisiin, minkä takia Dakaraihin tottuminen ei kestänyt kauaa. AngwusnasomtaqaCha’kwaina on sotaratsu, joten se ei kavahda hirveyksiä. Se on myös hyvin ylpeä ratsu.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Nimi: Amethyst
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 19v.
Kuningaskunta: Vinemar
Ammatti ja asema: Prostituoitu
Ase(et): Pieni reiteen sidottu veitsi

Kuva hahmosta:

Ulkonäkö: Amethyst on aika lyhyt, n. 160cm pitkä ja painoa hänellä on n. 65 kiloa. Hän on hyvin naisellisen muotoinen, leveälantioinen ja kapeavyötäröinen. Kaikki muodot ovat pitkälti vyötärön alapuolella, joten yläkeho on sirompi: siro hartioiden ja rintakehän seutu, pehmeät kädet ja pitkät kynnet. Alakeho on muodokas ja pehmeä, ja iso osa hänen lihasvoimistaan on hänen jaloissaan. Pehmeys ja lyhyys peittää alleen täysin, kuinka paljon voimaa hänessä on.
Naisen iho on kalpea, ruusuisen vaaleanpunainen pohjaväriltään. Amethystin kasvot ovat sydämenmuotoiset, pehmeät ja sirot. Pieni nenä on suoravartinen ja nenänpää kääntyy ylöspäin. Violetit, sädehtivät silmät ovat taipuneet hieman alaspäin ja silmiä kehystävät pitkät ripset. Huulet ovat täyteläiset ja pienet, ylähuuli on lähes pyöreän muotoinen.
Hiukset Amethystilla ovat hempeän vaaleanpunaiset ja kiharat, niissä on tuuhea otsatukka ja ne yltävät lantiolle saakka. Yleensä Amethyst pitää hiuksiaan auki ja on laiska laittamaan niitä, joten kampaukset ovat usein nopeita ja sotkuisia nutturoita tai korkeahkoja poninhäntiä.
Amethyst pukeutuu usein yleensä puolipituisiksi revittyihin hameisiin ja mekkoihin, korsetteihin, korsettiliiveihin ja peittää harvoin ihoaan kauheasti. Jos hameen koko helmaa ei ole revitty, on siihen tehty suuret halkiot sivuille. Hän vihaa kenkien ja housujen käyttämistä ja välttelee niitä, jos suinkin voi. Usein mekkojen helmat ovat useammasta eri kankaasta koottuja tai laskostettuja. Amethyst suosii vaatteissaan yleensä valkoista, kermanvaaleaa, vaaleanpunaista ja violettia. Hänellä on nilkassaan ametisteista tehty nilkkakoru, sekä olkavarressaan samanlainen koru.

Luonne: Amethyst on pirteä, nenäkäs ja erittäin sosiaalinen, ehkä liiankin. Hän nauraa ja kikattaa paljon, flirttailee vielä enemmän ja on yleisesti hurmaava ja viettelevä. Amethystin on helppo luoda sosiaalisia suhteita, mutta niiden ylläpitäminen on tuottanut menneisyydessä hieman vaikeuksia. Hänellä on nopea ja erittäin terävä huumorintaju ja hän vitsailee kaikesta ja kaikista, mikä saattaa usein aiheuttaa närkästystä muissa.
Amethyst harvoin ajattelee, ennen kuin puhuu, ja hän puhuu paljon. Tilannetaju on yleisesti huono. Nainen kiinnittää huomiotaan aivan vääriin asioihin ja hänen samanaikainen heikkoutensa että vahvuutensa on se, ettei hän oikein osaa pelätä. Ainoa asia, jota hän pelkää, on tunteiden käsittely ja hän usein yrittää sivuuttaa omat tunteensa ja niistä puhumisen. Tämän lisäksi hän on kauhean itsepäinen, viaksi saakka.
Suuttuessaan Amethyst osaa olla ilkeä ja terävä sanoissaan ja halutessaan osaa iskeä juuri oikeaan kohtaan. Usein tällöin hän muuttuu myös kiukkuiseksi ja itkuiseksi, ja usein mököttää jälkeenpäin jos joku on hänet suututtanut tai riidellyt hänen kanssaan. Amethyst on kovin huomionkipeä, ja korvaa oikeita tunteita vain kaikella mahdollisella muulla huomiolla, jota saatavilla on. Sattuneista syistä Amethystin on myös vaikeaa ymmärtää muiden tunnetiloja tai draamaa, sillä hän on itse niin suorasanainen.
Kokonsa ja suhteellisen viattoman, nukkemaisen ulkonäkönsä takia Amethyst on helppo aliarvioida. Hän käyttää viehätysvoimaansa röyhkeästi hyväkseen, tietää mitä haluaa ja tekee sen eteen mitä tahansa keinoja kaihtamatta. Hän osaa olla kiero ja epäreilu, jos se on tarpeen, näyttäen ulospäin kuitenkin vain höpsöltä ja herttaiselta.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet:
- Amethyst ei ole tekemisissä nierdalesilaisten vanhempiensa kanssa, eikä ole nähnyt heitä sen jälkeen, kun oli 14-vuotias. Isäänsä hän hädin tuskin muistaa, ja äitiinsä hänen välinsä ovat aina olleet tulehtuneet.
- Amethystilla on useampia ystäviä ja tuttuja Vinemarissa, etenkin pääkaupunkialueella, mutta luotettavia ystäviä, etenkin miespuolisia ystäviä, nuorella naisella on harvassa.
- Mainittavimmat miesystävät ovat Vinemarin käskynhaltijan perillinen Telemakhos, sekä tämän ystävä ja henkivartija Karan, joihin hänellä on molempiin niin ystävälliset kuin romanttisetkin välit.

Koulutus ja ura: Amethyst on saanut lapsuudessaan yleissivistävän koulutuksen, luku- ja laskutaidon sekä erinäisiä taitoja joita nuorelta naiselta saatetaan vaatia, mutta ei korkeampaa koulutusta ja yleisesti hän on pihalla kaikesta, mitä ei voi oppia kadulla. Hän on työskennellyt seksityössä kokoaikaisesti muutettuaan Vinemariin, eli pian 5 vuotta.

Taustaa:
- Amethyst syntyi Nierdalesissa hyvämaineisen, rikkaan perheen ainoaksi lapseksi. Hän ei kuitenkaan koskaan kokenut kuuluvansa kuningaskuntaansa ja hänen vanhempansa vierastivat ja inhosivat häntä. Hän oli lapsesta saakka ulkopuolinen niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Tästä johtuen Amethyst ei muistele Nierdalesia tai sen kansalaisia ja kulttuuria lämmöllä, eikä missään nimessä haluaisi kenenkään yhdistävän häntä moiseen sakkiin. (Siksi se mm. pukeutuu niin paljastavasti koko ajan)
- Kun Amethyst oli 14, hänen vanhempansa laittomasti myivät hänet puolisoksi huomattavasti vanhemmalle aatelismiehelle, koska tämä tarjosi hänestä suuren summan rahaa sekä mainetta. Pian täytettyään 15 Amethyst karkasi miehen kotoa ja löysi tiensä lopulta Vinemariin ja jäi sille tielle.
- Vinemarissa Amethyst asui pitkään kadulla, turvautuen lopulta seksityöhön, jossa hän on ollut 15-vuotiaasta asti. Hän asuu nykyään kommuunin kaltaisessa muutaman itsenäisessä seksityössä olevan naisen kanssa, omassa pienessä asunnossaan, sillä kukaan heistä ei ole halunnut jäädä bordelliin työskentelemään tai asumaan.

Harrastukset: Tanssiminen sen kaikissa muodoissa, mutta etenkin tanko- ja napatanssi. Muita harrastuksia ovat mm. laulaminen, ryyppääminen, seksi, juhliminen, ongelmiin joutuminen, kylpeminen, meikkaaminen, juoruilu, ompeleminen ja vaatteiden tekeminen.

Pitää: Koruista, kauniista vaatteista, lahjoista, kaikesta kimaltavasta ja vaaleanpunaisesta, huomiosta, hieronnasta, tanssimisesta, pitkistä kylvyistä, sylissä istumisesta, kauniista ja komeista miehistä, näteistä asioista ja siitä, kun saa miehet punastumaan.

Ei pidä: Nierdalesista, Dehrahista, järjestetystä uskonnosta tai avioliitosta, ihmiskaupasta tai muusta orjuudesta, kahvista, oikeastaan mistään alkoholista ilman lisättyjä hedelmiä, punaisesta lihasta, ja miehiin Amella on hieman viha-rakkaussuhde.

Muuta: Amethyst on kokoisekseen erittäin vahva, sekä myös ketterä, nopea ja notkea. Hän kompensoi näillä vahvuuksillaan lyhyyttään, herkkiä käsiä ja huonompia käsivoimiaan, sekä huonoa sihtiään. Tanssimisen ansiosta hänellä on vahva keskivartalo sekä jalat. Hänen taistelutaktiikkoihinsa lukeutuu tällä hetkellä vain hämääminen ja pakoon juokseminen.

Kruununperillisten lomake:

Nimi: Hortencia Bernadette Lieselotte Erlebach
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 19v.
Kuningaskunta: Lunemar
Ase(et): Yhden käden hiiliteräsmiekka, jossa hopeoitu kahva. Teräksinen ristitikari, jota hän säilyttää takkinsa sisätaskussa.

Kuva hahmosta:

Ulkonäkö: Hortencia on 168cm pitkä ja painaa n. 66 kiloa. Hän on pitkä naiseksi, Lunemarin mittapuulla. Hän on hoikka ja gasellimainen rakenteeltaan: Pitkät ja solakat jalat, kapea uuma, joka korostaa muuten kapeaa lantiota. Rinnat ovat pienet laihan muodon takia ja hartioiden seutu veistoksellinen, mutta kapea. Hänen pitkät raajansa, niin jalat kuin kädetkin, ovat jäntevät ja sopivan lihaksikkaat ja hänen kehossaan on tietynlaista terävälinjaista poikamaisuutta. Prinsessan iho on kalpea ja hyvin hoidettu.
Hortencian kasvot ovat hieman kolmion muotoiset, hänellä on terävä leuka ja pitkät, sulavalinjaiset kasvot. Poskipäät ovat korkeat ja isot, nenä taas on pitkä ja suoralinjainen ja sen korkeassa varressa on selkeä kyömy. Hänellä on kapeat, syvät silmät, jotka antavat hänen siroille kasvoilleen luonnetta ja hieman kettumaista vivahdetta, etenkin korkean luomitilan ansiosta. Silmien väri on siniharmaa. Ripset ovat pitkät ja selkeät, mutta eivät kovin tuuheat. Huulet ovat pienet ja tasapaksut, niissä on terävä amorinkaari. Hän ei meikkaa paljoa, käyttää vain hieman poskipunaa ja tummaa väriä ripsiinsä.
Hortencian hiukset ovat pikimustat ja yltävät pisimmillään hartioille. Edessä on lyhyempiä suortuvia ja otsalla lyhyitä kiehkuroita, jotka hän kihartaa otsalleen. Hän pitää hiuksiaan yleensä kiinni yksinkertaisilla, mutta kauniilla kampauksilla ja kiharrettuina, jolloin ne yltävät niskan yli/yläselkään. Hänen oma hiustekstuurinsa on lainehtiva ja taipuisa.
Hortencia pukeutumistyyli on normaalisti koristeellista, mutta käytännöllistä. Tavallisesti hänen suosikkivärejään vaatteissa ovat tummansininen, harmaansininen, helmiäisenvalkoinen, laventeli, kulta ja vihreä. Hän pitää pitsistä ja helmistä, sekä kultakirjailusta. Kuitenkin suuria röyhelöitä ja pussittavia hihoja hän käyttää vain juhlallisissa tilaisuuksissa. Hän pitää raskaista ja tukevista kankaista ja hieman univormuja jäljittelevistä matkustusasuista. Ratsastaessaan Hortencia käyttää tyköistuvia housuja hieman helpomman helman alla, jonka voi hätätilanteissa irrottaa, mikäli se on tiellä. Hansikkaita hän käyttää aina ratsastaessaan.
Yleensä Hortencia käyttää koristeellisia ja matalakorkoisia, yksinkertaisia kenkiä. Ratsastaessaan hän kuitenkin suosii pidempivartisia ratsastussaappaita.

Luonne: Hortencia on herkkä, tunteellinen ja syvällinen nainen, joka käyttää aikaansa mieluiten kirjallisuuden ja taiteiden, sekä tähtitieteen parissa. Hän on oppinut ja viisas, mutta hyvin uneksiva ja helposti ajatuksiinsa harhautuva tapaus. Hän sanoo joskus asioita helposti, ennen kuin ajattelee, harhautuu toisinaan aiheesta ja saattaa jäädä katselemaan aivan muita asioita, kuin keskittyy olennaiseen. Hortencia ei pidä näistä piirteistä itsessään ja yrittääkin aina antaa itsestään ylevän, ylpeän ja viisaan kuvan kaikille ympärillään. Hän on sosiaalisesti kankea, sillä ei aina tiedä miten ilmaista itseään esityksen tarpeesta johtuen. Hänen tarkasti harjoitellusta ilmeestään on joskus vaikea lukea tunteita, ja usein hänen sanomisensa ymmärretään tämän ansiosta väärin. Jos häneen kuitenkin tutustuu, saa hänestä luotettavan ja uskollisen ystävän, joka on aina valmis auttamaan.
Lunemarin tarkan ja vakavankin kasvatuksen vuoksi Hortencia on hyvin vakava, harras uskovainen sekä ylimielinen. Hänen on vaikea olla oma itsensä ja päästää irti opeistaan muiden seurassa, ja kadehtii niitä, jotka kykenevät olemaan avoimia ja rentoja seurassa.
Hortencia on joka tavalla erittäin tunteellinen nainen jolla on vahvat mielipiteet ja moraalinen suunta. Hän on taipuvainen ahdistukseen, melankolisuuteen ja paniikkiin. Useimmiten hänen sisällään myrskyää. Siksi hän ottaa valtakuntansa ja isänsä tilanteen erittäin vakavasti ja haluaa suojella niin maataan, kuin auttaa koko Gildomeraa yhtä lailla.
Hortencian luonteessa yksi ylittää kaiken muun, jopa hänen tunteellisuutensa, ja se on hänen uskonsa. Prinsessa on vannoutunut uskovainen, minkä kuulee ja näkee hänestä kilometrien päähän, eikä hän yritä peitellä asiaa lainkaan. Hän ei ymmärrä muita uskontoja, eikä niitä, joita pitää vääräuskoisina, vaikka onkin salaa kiinnostunut tietämään muiden maiden tavoista enemmän. Hänen uskontonsa on hänelle tärkeä ja tiukasti kiinni hänen tunteissaan ja moraalissaan, ja usein tuntiessaan olevansa hukassa, surullinen tai onnellinen hän kääntyykin mieluummin Luojan, kuin muiden ihmisten puoleen.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet:
- Hortencian isä, Lunemarin kuningas Leopold XVI , eli Leopold Teoderik, on tyttärelleen samaan aikaan hyvin rakas, että hieman etäinen. Hortencia ihailee ja rakastaa isäänsä syvästi, mutta hänestä on pienestä tytöstä saakka tuntunut, että Leopold on Lunemarin isä, ei hänen isänsä.
- Hortencian äiti, 37-vuotias kuningatar Annaliese Magdalena, on Hortencian elämässä erittäin läsnä. Valtiatar-Tietäjä on hänen korkein opettajansa kardinaalin rinnalla, ja vaikka Hortencia rakastaa äitiään, kokee hän tämän läsnäolon sekä odotuksen häntä kohtaan tukahduttavaksi.
- Hortencia on kuningasparin ainoa lapsi ja täten heidän ainoa kruununperijänsä. Hänen isän puoleinen serkkunsa, häntä kaksi vuotta nuorempi Joacim, ei ole hänen suosiossaan. He eivät ole koskaan tulleet toimeen, edes lapsina, ja hän halveksuu Joacimin pröystäilevää, epähyveellistä käytöstä ja kerskumista. Lapsena he olivat jatkuvasti riidoissa milloin mistäkin, ja lähes aina hemmoteltu Joacim sai tahtonsa läpi itkemällä ja kiukuttelemalla.
- Hortencia on kihloissa, ollut jo 16-vuotiaasta saakka. Hortencian kihlattu, 30-vuotias Philippe Armandien, on arvostetun aatelissuvun vanhin poika, Dessaun herttua ja kuninkaan sotilaallinen kenraali, ja Hortencian silmissä oikea keikari, jonka seurassa hän ei tahdo viettää aikaa yhtään enempää, kuin on pakko. Hortencia odottaa kauhulla hääpäiväänsä, minkä vuoksi on pelosta huolimatta myös tyytyväinen sodan ajankohdasta – hän pääsi pakenemaan edes hetkeksi karua tulevaisuuttaan Philippen vaimona.
- Hortencialla on kaksi läheistä ystävää, ja heistä ensimmäinen on hänen henkivartijansa Oscar Delacroix. Oscariin Hortencialla on ollut jo pitkään syvä tunneside, ja Oscar on ainoa joka on saanut hänet tulemaan ulos kuorestaan ja rohkaistumaan sosiaalisissa tilanteissa. Hortencian tunteet Oscaria kohtaan ovat monimutkaiset, mutta hän kokee aina olevansa kotona, kun on ystävänsä lähellä.
- Hänen toinen läheinen ystävänsä on Hildemerin varakreivi, hänen äidinpuoleinen serkkunsa Adolphus Rosenburg. Adolphus on häntä kaksi vuotta vanhempi ansioitunut nuori sotilas, joka tavoittelee paikkaa kapteenina Lunelein kuninkaallisessa armeijassa.

Koulutus:
- Hortencia on saanut yleissivistäviä oppeja hyvin nuoresta asti, ja lukemaan opittuaan opiskellut kirkollisia oppeja sekä kirkon historiaa 9-vuotiaasta asti. Hän alkoi opiskella sisä- ja ulkomaan historiaa sekä sisä- ja ulkopolitiikkaa isänsä neuvonantajien opissa 14-vuotiaana, ja 16-vuotiaana hän alkoi saada Syvän Tiedon oppeja Lunemarin Tietäjien toimesta.
- Miekkailua, ratsastusta ja muita taisteluun vaadittavia taitoja hän alkoi opetella 13-vuotiaana. Elementtiaseen käytössä hän on vielä taitamaton, sillä on opetellut sen käyttöä vasta hieman yli vuoden.

Taustaa:
- Hortencialle on asetettu paljon paineita jo hänen syntymästään saakka, sillä Lunemarin kansalle ja etenkin hoville on ollut vaikeaa hyväksyä seuraavan kruununperillisen olevan nainen. Hän on nuoresta asti kokenut painetta ja tarvetta olla mahdollisimman aikuinen, kunnioitettava ja arvokas, eikä siksi ehkä kyennyt koskaan samaistumaan muihin ikäisiinsä lapsiin.
- Hän oli yksinäinen lapsi, joka sulkeutui mieluummin lukemaan tai opiskelemaan, tai harrastustensa pariin, ja löysi lohtua etenkin hevosista ja ratsastuksesta, sillä ei kokenut muiden hovin nuorten ymmärtävän häntä – miehet olivat usein vähätteleviä häntä kohtaan, niin nuoret kuin aikuisetkin, ja tyttöjen seurassa hänen olonsa oli usein ulkopuolinen, vaikka hän halusikin aina näyttää naisellisuuttaan ulospäin.
- Hortencian välit hänen vanhempiinsa kärsivät myös tämän vuoksi, vaikka kumpikin on aina ollut erittäin ylpeä hänestä. Hän rohkaistui hieman ystävystyttyään Oscarin kanssa ja onnistui lopulta luomaan sosiaalisia suhteita paremmin tavattuaan jonkun, jonka kanssa hänen olonsa ei koskaan ollut ulkopuolinen.
- Hortencia on onnistunut välttämään omat häänsä jo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla häät jouduttiin siirtämään, kun hän putosi hevosen selästä. Toisella kertaa häät peruuntuivat sodan vuoksi. Nämä viimeiset kaksi vuotta Hortencia on haaveillut ripittäytyvänsä nunnaluostarissa ennen häitään, jotta hänen ei tarvitsisi naida Philippeä.

Harrastukset: Miekkailu, ratsastus, harpun ja kosketinsoittimen soitto, hovitanssit, kirjoittaminen, lukeminen, runous, laulu, tähtitiede sekä kirjonta.

Pitää: Kesäsateesta, tuulisesta säästä ja myrskyistä, ukkosesta, tuoreista kirsikoista, valkoviinistä, laventelista, hovitansseista, hevosista, taiteesta, kirjallisuudesta, musiikista, teatterista, oopperasta, ennen kaikkea tragedioista.

Ei pidä: Dehrahista, Nierdalesista, orjuudesta tai ihmisten sortamisesta ylipäätään, eriarvoisuudesta, magiasta, vääräuskoisuudesta, väkivallasta, pakanoista, kahvista, Philippestä, Joacimistä.

Lemmikit: Hortencian uskollinen ystävä on hänen Lunemarin metsästyskoiransa Primadonna, jonka hän sai isältään lahjaksi 16-vuotiaana. 4-vuotias Primadonna on väritykseltään kermanvalkea ja valkoinen, ja se on erittäin leikkisä, hienostunut koira, jolla on loistavat vaistot. Primadonna ei voi sietää Philippeä lainkaan, mistä Hortencia on salaa erittäin huvittunut.

-----------------------------------

Ratsun lomake:

Nimi: d’Artagnan
Rotu: Lunemarinhevonen
Sukupuoli: Ori

Ulkonäkö: d’Artagnan on väritykseltään kimo, ja valkoisessa karvoituksessa on jaloista ylöspäin nouseva hopeanharmaa marmorikuviointi. Orin lihaksikas ja vahva rakenne on varsin vaikuttava, ja hevonen on erittäin hyvin hoidettu viimeistä yksityiskohtaa myöten. Sen valkoinen, pitkä harja on lähes aina kauniisti sivuun letitetty ja täydellisen sileä.

Luonne: d’Artagnan on luonteeltaan lempeä ja uskollinen, mutta silti omapäinen. Se kuitenkin ymmärtää tositilanteen ja tietää koska totella ratsastajaansa. Hortencia on kokenut ratsastaja ja osaa olla kärsivällinen d’Artagnanin kanssa, vaikka se osaakin olla joskus oikukas tapaus. Ylpeä hevonen se on myös, eikä anna kenen tahansa koskea itseensä tuosta noin vain. Se on myös erittäin suojelevainen prinsessaa kohtaan ja siksi tottelee tätä paremmin, kuin ketään muuta.

Kruununperillisten lomake:

Nimi: Godofrédo V
Sukupuoli: Mies
Ikä: 20v
Kuningaskunta: Nierdales
Ase(et): Taisteluun periaatteessa sopiva kaiverruspuukko, josta Godofrédo V pitää erittäin hyvää huolta jotta hän saa veisteltyä puuta vapaa-ajallaan.

KUVA:

Ulkonäkö:

Godofrédo on n. 160cm ja 70kg ja vartaloltaan hieman tynnyrimäinen. Selkä on raajoihin suhteutettuna lyhyt selkärangan vääristymän vuoksi. Hänellä on erittäin hyvä tasapaino vartalon vääntymistä ja mittasuhteista huolimatta. Nilkat ja ranteet ovat suhteessa ohuehkot, varpaat ja sormet ovat pitkähköt. Vartalo on täynnä paksua, tummaa karvaa. Hän pitää tarkkaa huolta parran huolellisesta päivittäisestä ajelemisesta. Hiukset ovat tummat, paksut, kiiltävät ja laineikkaat. Kasvot ovat kulmikkaat. Lihasta ei juurikaan ole muuten kuin jaloissa. Godofrédon vahvuuksiin kuuluu sorminäppäryys, vakaus sekä kyky seisoa useita tunteja väsymättä. Hän ei ole erityisen vahva eikä hyvä juoksija, kiipeilijä eikä ratsastaja. Hänellä ei ole lainkaan uimataitoa.

Hovissa Godofrédo V pukeutuu arvolleen sopivasti kokovalkoiseen kultayksityiskohdilla ja peittää hiuksensa valtavalla crispinettehatulla ja pitää crispinetten päällä kruunuaan. Yksityisoloissaan hän ei käytä hattua kuin pakosta, sillä hänen päänahkansa on kova hikoilemaan sen alla, mikä saa päänahan ikävän kutiavaksi. Hän viihtyy parhaiten melko vähissä vaatteissa, sillä hovivaatteet ovat kovin raskaat ja rajoittavat, eikä niissä ole mukavaa tehdä muuta kuin laiskotella.

Matkalla hän pukeutuu Nierdalesin aateliston tapaan (ja tarvittaessa läpikulkumaiden aateliston tapaan), sillä ylipapisto ja sotapäälliköt ovat ohjeistaneet häntä, että kukaan ei saa tunnistaa häntä Nierdalesin kuninkaalliseksi. Lisäksi hänen toivotaan oppivan enemmän tavallisen kansan asioista tulevaa hallituskautta ajatellen. Hän on tästä ihan mielissään, sillä on kyllästynyt valkoisiin vaatteisiin. Hän ei ole koskaan saanut pukeutua värikkäästi, joten värit ja kuosit tulevat sekoittumaan iloisesti. Nukkuessaan hänellä on yleensä päällä kevyt unimekko.

Luonne:

Godofrédo V on hyvin läpinäkyvä, leppoisa ja säyseä. Häntä on helppo komennella ja jopa käyttää hyväksi, sillä hän on hyväntahtoinen ja naiivin tottelevainen ja luottavainen. Hän ei useinkaan huomaa jos häntä huiputetaan, eikä hän edes usko että kukaan voisi valehdella tai olla ilkeä sillä hän on itse erittäin rehellinen ja kohtelias. Jos yksi henkilö sanoo että ulkona sataa ja toinen sanoo että ei sada, niin molemmat väittämät ovat Godofrédolle totta samaan aikaan, eikä hän osaa edes epäillä asiaa. Hän on myös erittäin kirjaimellinen - jos hänelle sanoo että ei saa mennä siitä mistä aita on matalin, hän etsii lähimmän aidan, etsii matalimman kohdan ja menee sen vierestä. Hän on toisaalta erittäin itsepäinen asioista jotka uskoo havainnoinneensa itse tai jos saa jonkin oikun päähänsä.

Godofrédo V sanoo asiat niinkuin ne ovat (tai niinkuin hänelle uskotellaan niiden olevan) ja hän osaa olla äärimmäisen vakuuttava puhuessaan, sillä hän uskoo täysin siihen mitä sanoo saaden muutkin uskomaan. Hänellä ei ole juurikaan tabuja, ja hän saattaakin kertoa ruokapöydässä saavansa tarjolla olevasta ruuasta kivuliaita ilmavaivoja ja ripulin - ihan vain ilmoitusluontoisena asiana.

Godofrédo ei ole, muista Nierdalesilaisista poiketen, erityisen tunteellinen eikä temperamenttinen, mutta hän on omalla tavallaan erittäin lämmin ja huoltapitävä. Hän kokee olevansa johtaja, ja johtajana vastuussa kaikesta ja syyllinen kaikkeen. Hän haluaa suojella läheisiään ja tehdä heidät onnellisiksi. Godofrédo V haluaa saada ihmiset nauramaan, mutta hänen huumorintajunsa on sattumanvarainen ja äärettömän vajaavainen. Hän itse hekottelee melko kuivasti (huee-ahhaa-huee-ahhaa), ja hänen elämänsä hauskin tapahtuma oli kun hänen 9-vuotiaana sytyttämänsä Pyhän Erneston Päivän kokkonsa sammahti yllättäen. Tälle hän jostain syystä hekottelee joskus vielä tänäkin päivänä.

Godofrédolla ei ole juurikaan itsesuojeluvaistoa, sillä hän luottaa täysin Nierdalesin maagisen kilven suojaan sekä omaan kohtaloonsa. Hän ei kuitenkaan onnekseen ole erityisen utelias, joten vaaratilanteita ei erityisemmin tapahdu. Hänellä on kuitenkin vahva vaisto suojella muita, sillä hän tietää että maaginen kilpi suojaa eniten häntä - hänen on kuitenkin sanottu olevan Nierdalesin tulevaisuus.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet:

Godofrédo V:n sukupuu on hyvin pitkälti ympyrä:

Godofrédon esi-isä, Godofrédo I, meni naimisiin Anbalin prinsessa Cuicosin kanssa, hänen siskonsa Fortunata nai Cuicosin veljen prinssi Micosin ja muutti Anbaliin, ja heidän nuorempi veljensä Justino nai Cuicosin ja Micosin serkun Nyuntun.

Godofrédo II nai Anbalissa asuvan kuningatartätinsä (Fortunata) ja kuningassetänsä (Micos) tyttären prinsessa Pacacan.

Godofrédo III nai isosetänsä (Justino) ja isotätinsä (Nyuntu) tyttärentyttären Tarupian.

Godofrédo VI nai isoisotätinsä (Godofredo II:n sisko Isabela) tyttärentyttären Macarian.

Godofrédo V nai isänpuolisen serkkunsa Otilian. Heille ei ole vielä siunaantunut lapsia.

Godofrédo V:n kaikki kolme sisarusta kuolivat ennen viidettä ikävuotta. Hänen ja hänen vanhempiensa suhde ei ole erityisen lämmin - äiti on ollut lähes katatonisessa tilassa lapsiensa kuoleman jälkeen, ja isä ei ole kiinnostunut muusta kuin irstailusta ja mahtailusta. Godofrédo V oli hyvin läheinen isoäitinsä Tarupian kanssa, kunnes tämä uimista harjoitellessaan törmäsi laivaan ja upposi.

Godofrédon perheeseen ei kuulu juurikaan sukulaisia, vaan lähinnä mentoreita, henkivartioita, siipeilijöitä sekä eunukkeja ja muita viihdyttäjiä. Hän rakastaa vaimoaan Otiliaa pyyteettömästi, mutta Otiliaa kuvottaa Godofrédon tuuhea karvoitus sekä uskottomuus ja irtosuhteet. Lisäksi Otilia on iskenyt silmänsä erääseen Godofrédon henkivartijaan.

Koulutus:

Godofrédo V:n mentorit ymmärsivät hänen isänsä koulutuksen sekä kasvatuksen menneen pieleen (kansa vihaa Godofrédo IV:tä), ja että Godofrédo V pitäisi kouluttaa tottelevaiseksi nukkehallitsijaksi jotta valtakausi saa jatkua. Godofrédo osaa lukea sanoja ilman että aina ymmärtää sanomaa, sekä kirjoittaa välttävästi. Hänen käsialansa on erittäin kaunista, mutta sisältö köyhää. Hänet on opetettu laulamaan, tanssimaan sekä soittamaan nokkahuilua, erilaisia rumpuja sekä harppua. Hän on taitava matkimaan ja jäljentämään erilaisia taideteoksia, omia ideoita hänellä ei juurikaan ole. Etiketin seuraaminen on hänelle haasteellista sillä hän ei oikein ymmärrä sen tarkoitusta.

Godofrédon sotakoulutus oli kattava, mutta siitä ei jäänyt juurikaan päähän, sillä Godofrédo ei ymmärtänyt oppimaansa ja noudatti vain käskyjä. Koulutus kuitenkin terävöitti hänen vaistojaan, joten hän ei ole hyökkäyksessä ihan kokonaan vain maalitaulu.

Taustaa:

Godofrédo on elänyt koko elämänsä lähes eristyksissä ja palvottuna. Nierdalesin hovin elämä on äärimmäisen tylsää ja turruttavaa, varsinkin jos on Godofrédon tapaan lähes jumalan asemassa. Hän ei ole oppinut juurikaan sosiaalisia taitoja, eikä kukaan muu kuin mentorit ole sanoneet hänelle ei. Hänen jokaiselle vitsilleen on naurettu, taidonnäytteelleen taputettu ja oikkuaan toteltu. Hän uskoo jokaisen pitävän hänestä ensitapaamisesta lähtien. Yksi hänen elämänsä suurimpia tragedioita oli, kun hänen trooppinen lintunsa Escobar lensi tiehensä eikä koskaan palannut - tarkoittiko tämä sitä että lintu ei pitänyt hänestä? Mahdotonta!

Harrastukset:

Godofrédo haluaa jalostaa ikioman kanarodun. Lisäksi hän pelaa mielellään lauta- ja korttipelejä ja tekee erilaisia käsitöitä, kuten asusteita kanoillensa, galligrafiaa sekä kaiverrusta. Hän keräilee jalokivia, kuten koko Nierdalesin hovi, mutta samalla myös hienoja normaaleja kiviä. Hän nauttii istuskelusta sekä syntyjen syvien mietiskelystä.

Pitää: Maissikakut, kanat, hiusten harjaaminen ja päänahan hierominen, kirjoittaminen, hienoksi laittautuminen, ihmisten yllättäminen, tanssiminen, lemmikkikanoille asusteiden tekeminen, käsityöt, lämmin ja aurinkoinen sää, Otilia

Ei pidä: Päähineet, liian suolainen ruoka, meri, rotat, ketut, koirat, kissat, sade ja kosteus, kylmä sää

Lemmikit:

Kanat Dia, Cano, Meza, Luz, Velez, Robles, Davila, Cheche, Amor sekä tärkein lellikkikana Tarupia.

Muuta:

Godofrédolla on koostaan huolimatta todella kova ja kantava ääni sekä isot keuhkot. Hänellä on myös erittäin pieni rakko. Hänellä ei ole vielä kertaakaan elämässään ollut tylsää.

-----------------------------------

Ratsun lomake:

Nimi: Mercédes
Rotu: Caelénianhevonen
Sukupuoli: Ori

Ulkonäkö:

Mercédes on kylmäverinen, lihaksikas ja hyvin raskasrakenteinen. Sen säkäkorkeus on 155cm ja se painaa n. 750 kiloa. Sen väritys on punaruunikko, ja sen karvoitus on nilkkoja lukuunottamatta lyhyttä. Sen harja, häntä sekä nilkkakarvat ovat pitkät, laineikkaat ja kiiltävät.

Luonne:

Caelénianhevoset on jalostettu Nierdalesin hovin käyttöön, joten niille on ominaista rauhallisuus, tottelevaisuus, hitaus sekä vakaus. Mercédes on erityisen varovainen hevonen, ja sen askel on lyhyt ja hidas. Sillä on kova ääni ja se on erityisen perso Pohjois-Nierdalesissa kasvaville makeille omenoille. Se on erittäin herkkumotivoitunut ja saattaa varastaa muiden hevosten ruuat, ja se on monta kertaa murtautunut hovin puutarhaan syömään hedelmiä.

Vihollisten lomake

KUVA:

Nimi: Nukartâ
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 52
Kuningaskunta: Xernas
Missä Gildomeran kuningaskunnassa vaikuttaa: Urumiya
Asema: Panttivanki / armeijan pelinappula

Kirous: Vedelle altistuminen aiheuttaa kipua, juodessa hengitys saattaa salpaantua ja suuhun tulee kivuliaita rakkuloita, itkeminen polttelee ja särkee. Kirous pahenee, mitä enemmän vedelle altistuu - ensin sateessa saattaa tulla pisaroiden osumakohtiin pientä kutinaa ja esimerkiksi omenaa syödessä alkaa yskittää. Vettä sisältävät ruuat eivät vaikuta niin vahvasti kuin puhdas vesi. Lopulta uhri alkaa kuivumaan, sillä mitään vesipitoista ei voi koskea, syödä eikä juoda. Jopa muiden ihmisten hengityksessä oleva kosteus satuttaa.

Muuta:
Nukartâ oli naimisissa pitkäaikaisen rakkautensa ja sielunkumppaninsa Miillaaraqin kanssa, kunnes Miillaaraq sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli kivuliaasti. Nukartâ alkoi harjoittamaan mustaa magiaa saadakseen rakkaansa takaisin, kunnes Xernasin armeija sai tietää hänen voimastaan ja vaarallisuudestaan. Miillaaraqin henki vangittiin pelinappulaksi, jotta Xernasin armeija saisi hallittua Nukartâa. Hänen taitonsa hiottiin huippuunsa. ja Miillaaraqin henki on luvattu palautettavaksi sitten kun Urumiya kaatuu.

Nukartâ vaikuttaa hyvin kylmältä, tiukalta ja ilkeältä, vaikka oikeasti hän on vain hyvin melankolinen, tuskainen ja vihainen koko maailmalle. Hän tiuskii asiansa ja on melko vähäpuheinen. Hänellä on suuri ristiriita, sillä hän arvostaa Urumiyan politiikkaa ja matriarkaattia ja kokee suurta tuskaa joutuessaan sodan pelinappulaksi. Häviö ei ole hänelle vaihtoehto, sillä hän rakastaa Miillaaraqia enemmän kuin elämää, ja tämä tuska ja rakkaus vahvistaa hänen magiansa voimaa. Nukartâ halveksuu miehiä.

Nukartâlla on vaihdevuodet meneillään, joten hän hikoilee paljon. Hikoilua lisää myös Xernasin kylmyydestä lämpimämpään Urumiyaan joutuminen.

Aseena toimii magian lisäksi kävelykeppi, jolla hän osaa taistella sellaisenaan, sekä kepin sisältä esiin vedettävän terän avulla. Hän kuitenkin välttelee taistelemista viimeiseen asti koska yrittää sopeutua Urumiyaan herättämättä epäilyksiä. Hän ei oikeasti tarvitse kävelykeppiä kävelemiseen, se on vain hyvä tekosyy pitää se aina käsillä.

Nukartâ on n. 150cm ja 60kg. Hän on pyöreähkö ja kuivahko. Lihakset ovat vanhuuden myötä alkaneet heiketä, mutta hänen taistelutyyliinsä kuuluu oleellisemmin notkeus ja ketteryys, eikä voimaa juurikaan tarvita. Hänen hiuksensa ovat pitkät, sysimustat ja karheat muutamilla harmailla haituvilla.

Kruununperillisten lomake:

Nimi: Inar Dilnurían
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 20v.
Kuningaskunta: Urumiya
Ase(et): Poron jalkaluusta ja piikivestä tehty puukko, sekä lyhyt luukahvainen sapeli.

Kuva hahmosta:

Ulkonäkö: Inar on pitkä ja vahvarakenteinen, voimakas nainen. Pituutta hänellä on 175cm ja painoa n. 85kg, josta suurin osa on lihasmassaa. Hänen hartiansa ovat leveät, lantio hieman kapeampi, mutta reidet lihasmassan ansiosta leveämmät. Lihakset erottuvat selkeästi koko kehosta. Inar on tarkka kehonsa tasapainoisesta sulavalinjaisuudesta, ja hän on kestävä sekä suhteellisen notkea. Hän kestää hyvin myös pitkäaikaista rasitusta.
Hiukset Inarilla ovat tumman maantienharmaat, paksut ja yltävät selän puoliväliin. Hänen otsatukkansa on leikattu lyhyeksi, ja hän pitää hiuksiaan lähes aina ylhäällä poissa tieltä. Kulmakarvat ovat samaa väriä, tuuheat ja terävän kaarensa vuoksi vihaisen näköiset, tehden hänen perusilmeestään vakavan.
Silmät ovat ruskeat, aika värittömät ja tuimat. Ne ovat hieman ylöspäin kääntyneet, kapeat ja luomet ovat raskaamman puoleiset. Silmien alla on aika usein tumma varjo. Inarin iho on tuhkankalpea ja nuhruisen värinen. Kasvot naisella ovat pitkät, mutta jylhät, pään muodon ollessa kulmikkaasta luustosta huolimatta aika soikeahko. Karskit ja terävät kasvonpiirteet tekevät Inarista maskuliinisen, ja vaikeasti lähestyttävän oloisen.
Inarille tärkeintä vaatetuksessa on käytännöllisyys ja istuvuus, sillä hän on ennen kaikkea soturi, eikä välitä juuri siitä näyttääkö muiden silmissä prinsessalta tai kuninkaalliselta. Hän suosii tummia, helposti maastoutuvia värejä. Yleisesti vaatteet ovat pitkiä takkeja, puseroita, liivitunikoita, hyvin istuvia housuja sekä saappaita. Mekkoja tai hameita Inar ei ole juuri tottunut käyttämään, sillä ne yleensä ovat vain tiellä, ellei niitä ole tarkoitettu käytettäväksi housujen päällä, jolloin niissä yleensä on halkiot tai muuten hyvin liikkumatilaa. Inar pukeutuu jopa Urumiyan mittapuulla prinsessaksi yksinkertaisesti.

Luonne: Päättäväinen, jopa itsepäinen, arvonsa tunteva ja vahvaluontoinen ihminen, joka ei mielellään anna periksi. Hän hermostuu nopeasti ja toimii sekä puhuu ajatustaan nopeammin, vaikka yrittääkin parhaansa hillitä hermonsa. Hänen ulkokuorensa on kova, sillä Inar ei osaa tai välttämättä edes halua ilmaista tunteitaan, minkä vuoksi hänen reaktionsa ja kehonkielensä saattavat olla kylmäkiskoisia. Kaikki negatiiviset tai epäluontevaksi tuntemansa tunteet Inar ilmaisee yleensä aggressiivisesti, sillä ei osaa olla herkkä muiden edessä, tai edes ymmärrä miksi hänen täytyisi olla. Hänellä on vaikeuksia pitää välillä kaikki tunnekuohunsa sisällään, eikä hän todellakaan luota kehen tahansa. Vain harvat ja valitut saavat kunnian olla hänen uskottujaan.
Inar nolostuu helposti, mikäli on seurassa jossa tuntee itsensä typeräksi tai ulkopuoliseksi, ilmaisten sen ulospäin ärsyyntymällä ja tuhahtelemalla, yrittäen peitellä punastustaan. Ystäviensä seurassa hän on rennompi, ja jos hänen kivikasvojaan oppii lukemaan, on hänen lähelleen paljon helpompi päästä ja ymmärtää hänen tunnetilojaan. Inar ei ole hyvä lohduttaja tai hyvä sanoissaan, mitä ystävyyteen tulee, mutta lojaali, luotettava ja suojeleva ystävä hän on. Vanhimpana sisaruksena hän kokee aina vastuuta heikommistaan tai nuoremmistaan, ja ottaa tämän roolin erittäin vakavasti niin perhe- kuin ystävyyssuhteissakin.
Taistelutilanteissa Inar pyrkii olemaan kylmäpäinen ja rauhallinen, ettei antaisi tunteilleen valtaa. Yleensä ne purkaantuvat vasta huomattavasti jälkeenpäin, kun hän saa olla yksin, ja hän on näissä tilanteissa hyvä patoamaan tunteitaan sekä pitämään niitä sisällään. Hän ei halua tunteidensa vaarantavan hänen läheisiään, muttei myöskään aina ymmärrä, koska hänen olisi parasta antaa tunteidensa purkautua. Tämän vuoksi hän antaa itsestään helposti kylmän, aggressiivisen ja räjähdysherkän kuvan.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet:
- Inarin äiti, 46-vuotias kuningatar Imona, sekä hänen 41-vuotias isänsä Makok ovat nuorelle naiselle suuria esikuvia. Hänellä on hieman vaikeuksia osoittaa välitystään ja rakkauttaan vanhemmilleen, sillä hän katsoo etenkin äitiään liikaa ylöspäin hallitsijana sekä johtajana. Isänsä kanssa Inarin välit ovat hieman läheisemmät puhtaasti siksi, ettei miehellä ole yhtä paljon vaikutusvaltaa, kuin kuningattarella.
- Inarilla on kaksi nuorempaa siskoa, 17-vuotias Iga ja 15-vuotias Geela, jotka kumpikin ovat hänelle hyvin läheisiä. Inar on hyvin suojelevainen ja jopa ankarakin kahta sisartaan kohtaan, koska kokee olevansa vastuussa heistä ja heidän kasvatuksestaan siinä määrin, että jopa hänen vanhempansa ovat pyytäneet häntä ottamaan rauhallisemmin. Iga muistuttaa pitkälti Inaria itseään, hän on erittäin lupaava nuori sotilasprinsessa, jonka perään Inar saa jatkuvasti olla katsomassa. Geela, perheen nuorin, sen sijaan on suuntautumassa henkiparantajaksi sotilaan sijasta, mikä on ollut omiaan helpottamaan hieman Inarin huolta sisarestaan.

Koulutus ja ura:
- Inar on sotilaskoulutuksensa seitsemännellä vuodella. Hänellä on allaan kolmen vuoden rivisotilaskoulutus, mutta hän, kuten kruununperilliset yleensä, jatkoi päällikkökoulutukseen saavutettuaan täysi-ikäisyyden.
- Elementtiaseen hallintaa hän on harjoitellut jo monta vuotta äitinsä opissa.
- Muuten Inarin kotikoulutus on sisältänyt luku- ja laskutaitoa, selviytymistaitoja, metsästystä sekä yleistä sisäpolitiikkaa ja hyvin vähän ulkopolitiikkaa.

Taustaa:
- Inar on syntynyt 6. marraskuuta 972 3.a . Vanhimpana tyttärenä hän kasvoi aina lievän paineen alla, etenkin kahden nuoremman sisarensa synnyttyä, joita Inar laitettiin usein vahtimaan sekä katsomaan kummankin perään. Inarilla on ylipäätään ollut koko elämänsä tietty ja tarkka tavoite: Kasvaa vahvaksi ja hyväksi hallitsijaksi.
- 14-vuotiaana, kun Inar aloitti sotilaskoulutuksensa, hän koki ensimmäisen kerran todella tekevänsä jotain, missä hän oli hyvä. Hän on aina rakastanut taistelulajeja, ja harjoitellessaan Inar koki olonsa luonnollisemmaksi, kuin monissa muissa tilanteissa. Siitä asti hän antautui koulutukselleen lähes täysin, perustaen oikeastaan lähes koko identiteettinsä soturina olemiseen, mikä myös on ollut omiaan eristämään Inaria muista ihmisistä ja omista tunteistaan.
- Inhonsa ja pelkonsa sammakkoja kohtaan Inar kehitti 10-vuotiaana, kun hänen pikkusisarensa Iga oli piilottanut pihalta löytämänsä sammakot Inarin pesuveteen. Ylipäätään Inarin ja Igan välit ovat aina olleet sisarellisen riitaisat, he ovat jatkuvasti eri mieltä asioista eivätkä myönnä sitäkään mielellään, kun ovat samaa mieltä.

Harrastukset: Ratsastus, voimanrakennus, kurkkulaulu, lukeminen, perinnetanssit ja taistelulajit.

Pitää: Sisaruksistaan, halatuksi tulemisesta, liekkien loimusta ja nuotion äänistä, ihmisistä joiden kanssa voi olla hiljaa tuntematta oloa kiusalliseksi, talvesta, vedestä ja sen äänistä, sekä uimisesta.

Ei pidä: Turhista tai ylimielisistä miehistä, itsensä paljaaksi tuntemisen olosta, sammakoista, pitkästä katsekontaktista, punastumisesta tai nolostumisen tunteesta.


-------------------------------


Ratsun lomake:

Nimi: Sindreas
Rotu: Ilassiathinhevonen
Sukupuoli: Ori

Ulkonäkö: Sindreas on säkäkorkeudeltaan 170cm pitkä, raskasrakenteinen ja vahva hevonen. Sen karvoitus on väritykseltään tummanharmaa, lähes musta, ja niin sen pitkä harja, häntä kuin kavioiden tupsukarvoituskin on vaaleanharmaa.

Luonne: Vaikka Sindreas on hyvin koulutettu, kestävä ja järkkymätön sotaratsu, joka tottelee käskyjä tositilanteessa, osaa se olla itsepäinen ja joskus jopa aggressiivinen tapaus. Kun tositilanne ei ole päällä, se saattaa niskuroida miten mielii, eikä sen kanssa kannata alkaa ikinä kovakouraiseksi, sillä Sindreas kyllä tietää miten voimakas on ja heittää jopa luotettavimman ratsastajan selästään, mikäli kokee itsensä kaltoin kohdelluksi. Sindreas on ollut Inarilla siitä asti, kun hän täytti 17, ja vaikka he tulevatkin jo paremmin toimeen, ei Sindreas silti anna edes prinsessalle periksi helpolla.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Nimi: Imperia Amaryllis Evangelista
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 39v.
Kuningaskunta: Geros
Ammatti ja asema: Mineraalimaagi. Hän tuntee eri mineraalien, niin kivien kuin maa-aineksen voimat, käyttäen niitä puolustukseen, suunnistamiseen ja vihollisen liikkeiden ennustamiseen.
Ase(et): Muita aseita hänellä ei magian lisäksi ole, mutta onneksi kiviä voi vaikka.. heittää.

Kuva hahmosta:

Ulkonäkö: Imperia on lyhyt, n. 163cm pituinen ja n. 76kg painava, hieman pyylevä ja pehmeän muotoinen nainen. Jokainen muoto hänessä on pehmeä ja pyöreä. Hänen kehonsa on tiimalasimuotoinen, rintakehä runsas, samoin lantio.
Hänen kasvonsa ovat pyöreän muotoiset, samoin suuret tuhkanharmaat silmät. Pyöreiden silmien korkeat ja raskaat luomet, sekä niiden lievä ulkonevuus tekevät Imperiasta höpsön ja unisen näköisen. Myös vaaleat kulmat, jotka juuri ja juuri erottuvat naisen vaaleasta ihosta ja ne on nypitty pyöreään muotoon. Ihonsävy on pohjaltaan oliivinen, ja hiustensa ja silmiensä tapaan kylmän vaalea. Nenä on suoralinjainen, muttei kovinkaan terävä, huulet ovat sirot ja pienet.
Naisen hiukset ovat tuhkanvaaleat. Luonnostaan sotkuisen kiharat yltävät naisen yläselkään, mutta hän pitää niitä ylhäällä yksinkertaisilla, yleensä hieman sotkuisilla kampauksilla.
Imperian pukeutumistyyli sopii hänen höpsöön olemukseensa. Kankaat ja vaatteet ovat hyvälaatuisia, mutta yksinkertaisia ja usein tomuisia tai hieman kuluneita maassa röymimisen vuoksi. Värimaailmaltaan Imperian pukeutuminen on yleensä haaleaa ja kulunutta. Hän pitää ruskeasta, vihreästä, keltaisesta ja beigestä väreistä eniten. Hän harvoin pukeutuu mihinkään räikeään tai voimakkaaseen väriin. Tärkeintä vaatteissa on, että niissä on paljon käteviä taskuja ja vöitä tai jotain, mihin kiinnittää pieniä pusseja ja nyyttejä kiviä varten.
Kengät Imperialla ovat yleensä saapikkaita, sillä hänellä on heikot nilkat ja hänellä on taipumusta kompastella ja kaatuilla koroilla, joissa ei ole tukevaa vartta.

Luonne: Imperia viihtyy kiviensä seurassa aina paremmin, kuin muiden ihmisten. Hän on hajamielinen, harhaileva, uneksiva ja tuntuu aina olevan aivan jossain muualla. Imperia jaksaa esittää sosiaalisesti hyväksyttävää vain hetken, ennen kuin hän harhautuu ajatuksistaan tai näkee jotain kiinnostavaa. Tällöin esitys katoaa saman tien ja tilalla on taas höpsö maassa ryömivä Imperia, joka löytää kiinnostavia kiviä rappusten alta ja pian jo kantaa niitä tomuisessa mekossaan suihkulähteelle puhdistettavaksi ja järjesteltäväksi.
Hän on erittäin huolehtivainen, vaikka osoittaakin sen välillä aika eriskummallisin tavoin. Etenkin itseään nuorempien ja lasten seurassa hän ottaa helposti huolehtivan roolin. Hän on täynnä lapsenomaista kiinnostusta kaikkeen, ja käyttäytyy muutenkin huomattavasti ikäistään nuoremmin. Hän ei aina oikein ymmärrä sitä, että muut nauravat hänelle, eivätkä hänen kanssaan, mutta Imperia ei ole oikein koskaan välittänyt muiden mielipiteistä. Hän tietää, että näyttää hassulta juostessaan syli täynnä kiviä paikasta toiseen, mutta hän tietää myös, mitä tekee ja aikoo tehdä sen, olivat muut samaa mieltä tai eivät.
Imperia suuttuu harvoin, mutta jos hän hermostuu, tulee hänestä vain entistä päättäväisempi ja itsepäisempi, eikä hän suostu lannistumaan sen vuoksi, etteivät muut ymmärrä häntä tai hänen taitojaan mineraalien ja maaperän ymmärtämisen kanssa. Ylipäätään Imperia on aika tarmokas nainen, joka ei odottele turhia eikä myöskään täysin ymmärrä sosiaalisia rajoituksia, vaan on puhtaasti oma itsensä, eikä jaksa esittää mitään muuta kovin pitkään.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet:
- Imperian molemmat vanhemmat, äiti Liviana ja isä Caelius ovat jo kuolleet, ja hänen lähisuvustaan on enää jäljellä hänen 66-vuotias tätinsä Agrippina sekä hänen 10 vuotta nuorempi siskonsa, Larlotta.
- Ystäviä hänellä ei ole kovin paljon, ellei kiviä lasketa, eikä hän ole naimisissa, sillä jostain kumman syystä kukaan mies ei ole ikinä osoittanut mitään kiinnostusta Imperiaa kohtaan. Ja ehkä Imperia itsekin on ollut kiinnostuneempi kivistä, ainakin toistaiseksi.

Koulutus ja ura: Tätinsä alaisuudessa Imperia on opetellut mineraalimagiaa jo 9-vuotiaasta saakka. Sen lisäksi hän on saanut yleissivistävän koulutuksen ja hoitaa tällä hetkellä erinäisiä asiakastilauksia mineraalimagian parissa.

Taustaa:
- Imperia syntyi 30.2.954 3.a Gersaillesin lähistöllä rikkaalle pariskunnalle. Hänen lapsuutensa oli yleisesti onnellinen ja hän vietti usein kesänsä Sissassa tätinsä Agrippinan luona, joka yhtä lailla oli mineraalimaagi, mistä johtuen Imperian vanhemmat katsoivat parhaaksi, että hänen tätinsä opettaisi häntä, minkä vuoksi Imperia muutti tätinsä luokse 9-vuotiaana.
- Pian Imperian muuton jälkeen Imperian nuorempi sisko, Larlotta, syntyi. Larlotasta tuli hyvin nopeasti vanhempiensa suosikkilapsi, ja vaikka kaikille oli kivuliaan ilmiselvää, että nuorin tytär muistutti Livianan sijasta erittäin paljon yhtä perheen palvelijattarista, ei asiasta puhuttu avoimesti.
- Imperian lapsuuteen vaikutti vahvasti se, että hänen vanhempansa suosivat Larlottaa ja pitivät häntä hieman ylimääräisenä ja outona osana perhettä, minkä vuoksi hän viihtyikin enemmän tätinsä luona Sissassa, kuin perheensä luona Gersaillesissa.
- Kun Imperia oli 30-vuotias, hänen isänsä kuoli ja tämän vuoksi Imperia muutti takaisin Gersaillesiin huolehtimaan sairaasta äidistään, sillä nuorempi Larlotta oli liian kiireinen edistämään juuri alkanutta oopperalaulajan uraansa. Kun Imperian äitikin kuoli, peri hän siskonsa kanssa lapsuudenkotinsa Gersaillesista. Koska naimisissa olevaa Larlottaa ei kiinnostanut talon kohtalo lainkaan, ja sen ollessa liian suuri yksin asuvalle Imperialle, myi hän vanhempiensa talon ja muutti Gerberan laitamille, pieneen ja suloiseen mökkiin Arissan lähistölle ollakseen lähempänä tätiään.

Harrastukset: Mineraalimagia, geologia, ruuanlaitto, päiväkirjan kirjoittaminen.

Pitää: Kivistä ja mineraaleista, kermaisista ruuista, ruuanlaitosta, miehekkäistä tuoksuista, narsisseista, lapsista ja lapsellisista ihmisistä, sekä tarinoista ja teatterista.

Ei pidä: Kiirehtimisestä, itsekkäistä tai ylimielisistä ihmisistä ja siitä, kun joku ei ota häntä tosissaan.


-------------------------------

Ratsun lomake:

Nimi: Petronella
Rotu: Gerosinhevonen
Sukupuoli: Tamma

Ulkonäkö: Petronella on kaunis, suuri hevonen, jonka säkäkorkeus on arvostettavat 180cm. Petronellan karvoitus on kimo, lähes kauttaaltaan puhtaanvalkoinen, mutta sen harjassa ja kaviotupsuissa on hieman vaaleanharmaata. Petronella on huvittavan suuri omistajaansa verrattuna, mutta sen kauniilla, maagisilla kivillä koristellut harja- ja varustekoristeet kielivät kyllä, että Petronella on selkeästi Imperian ratsu.

Luonne: Tamma on hyvin koulutettu, mutta vielä nuori ja hivenen kärsimätön hitaan ja helposti matkanteosta harhaantuvan omistajansa kanssa. Petronella ei arvosta sitä, että Imperia pysähtelee usein matkan aikana ja tekee sen kyllä selväksi, jos pysähdyksiä tulee sen mielestä matkassa liikaa. Imperia kuitenkin on tottunut ratsunsa oikutteluun ja mielenosoituksiin, ja pitkässä matkassa sekä kiireessä Petronella on loistava ja luotettava ratsu. Vettä se kuitenkin karttaa, mikäli vain voi, eikä pidä sateesta ollenkaan.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:


Nimi: Pestva Innur
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 27
Kuningaskunta: Urumiya
Ammatti ja asema: Prinsessa Inarin henkivartija
Ase(et): Jousi sekä pitkähkö, jämerä miekka.

Kuva hahmosta tulee joskus!

Ulkonäkö: Pestva on n. 167cm ja 65 kiloa. Hän on erittäin hyvä hallitsemaan kehoansa ja olemaan täysin liikkumatta lyhyitä aikoja. Suurin osa hänen voimastaan keskittyy käsivarsiin, mutta lihakset eivät näy ellei hän vartavasten jännitä niitä. Hänen hiuksensa ovat hieman haalistuneen tumman ruskeat ja leukaan asti yltävät lyhyehköllä otsatukalla, ja iho on hieman ruskettunut ja kasvot punoittavat ja hehkuvat paljon poskien, nenän ja leuan alueelta. Ihokarvoitus on kulmia ja muutamaa leukahaituvaa lukuunottamatta vähäistä. Kasvot ovat pyöreät, täyteläiset ja ilmeikkäät. Jalkojen koko on pituuteen nähden pieni. Raajoissa on usein pieniä arpia ja mustelmia jotka parantuvat nopeahkosti.

Pestva pitää pehmeistä, hengittävistä ja liikkumista rajoittamattomista vaatteista. Hän pyrkii pitämään kätensä ja sormensa lämpiminä ja käyttää hanskoja pitkään. Hän käyttää myös mielellänsä paksuja sukkia. Väreistä hän suosii vihreän ja ruskean sävyjä, mutta lumisena aikana hän käyttää vaaleahkoja vaatteita.

Luonne:
Pestva on hyvin vastuuntuntoinen, ja erottaa työn ja huvin toisistaan kuin yön ja päivän. Taistellessa, väijyessä ja muussa vastaavassa tilanteessa hän käyttää kaiken energiansa ja keskittymiskykynsä edessä olevaan tilanteeseen. Pitkittyneissä tilanteissa hänen otteensa saattaa alkaa lipsumaan stressin kerääntyessä, ja hän hermostuu jos asiat tapahtuvat hitaammin kuin hän haluaisi. Hän on parhaimmillaan nopeissa, rajuissa taisteluissa sekä hiljaisuutta tarvitsevissa väijytyksissä. Vapaalla hän kokee suurta tarvetta irroitella ja iloitella kerätäkseen voimiaan takaisin. Hän siirtyy luontevasti vapaa-ajasta sotatilaan vaikka kesken naurahduksen, ja sotatilasta vapaa-aikaan heti kun on ampunut kuolettavan nuolen viimeiseen viholliseen.

Pestva on sosiaalinen, fyysinen, positiivinen, intensiivinen ja hieman riehakas. Hän pitää fyysisestä kosketuksesta, ja hänellä onkin tapana ihmisten kanssa vuorovaikuttaessaan koskea heihin leikkisästi esimerkiksi tökkimällä tai ravistelemalla, eikä hän osaa olla oikein paikoillaan. Pestva pitää myös leikkimielisestä sparrauksesta, painimisesta ja kisailusta eikä ole erityisen kilpailuviettinen - tärkeintä on että kaikilla on hauskaa. Hän puhuu hyvin nopeasti ja omasta puheenvuorosta pitää hänen innostuttuaan lähes taistella. Lisäksi hän saattaa puhua muiden päälle ja vaihtaa puheenaihetta melkein lennosta. Hän myös hyräilee ja lauleskelee paljon. Nauraessaan Pestva taputtaa usein käsiään ja puhuessaan hän käyttää paljon ilmeitä ja eleitä. Hän ei aina osaa kunnioittaa muiden ihmisten rajoja, ja lainailee omin päin muiden tavaroita. Välillä hän myös vahingossa varastaa kauppiailta, jotain käteen otettuaan hän yksinkertaisesti saattaa unohtaa maksaa, ja näyttää näin tehdessään niin luontevalta ettei kauppias välttämättä edes huomaa.

Vaikka Pestva onkin ekstrovertti, hän tarvitsee välillä omaa aikaa luonnossa. Hän saattaa yhtäkkiä kadota jopa tunneiksi omille teilleen luontoon rauhoittumaan, hengittämään ja rukoilemaan, ja palaa aina selvästi rentoutuneempana. Jos hän ei saa omaa aikaa luonnossa, hän muuttuu fyysisesti hieman aggressiivisemmaksi, ja alkaa esimerkiksi tönimään tai tukistamaan seuralaisiaan. Hän kokee muutenkin olevansa varsinkin Urumiyan luonnossa kuin kotonaan ja osaa liikkua melko huomiota herättämättömästi, ja tuntee vilkkaissa kaupungeissa olonsa hieman kömpelöksi ja paljaaksi. Kaupungissa hän on hieman pidättyväisempi, kunnes tuntee olonsa luonnolliseksi, jonka jälkeen hänet löytää hyvin nopeasti siskoilemasta kauppiaiden kanssa ja juoruilemasta kerjäläisten keskuudessa - Pestva tulee toimeen lähes kaikkien kanssa, ja siirtyy sulavasti aatelisesta seurasta torimuijien luo.

Pestva on hyvin henkinen ja uskonnollinen ja hänellä on nuoruudessaan ollut tapana käydä luontoa kovasti epäkunnioittavien päälle. Nykyään hän on hieman rauhoittunut henkiparantajan pidettyä hänelle puhuttelun. Hän ei voi vieläkään sietää luonnon henkien loukkaamista, mutta pyrkii hyvittämään muiden teot uhrauksilla ja rituaaleilla. Muuten Pestvaa on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta suututtaa. Surua hän ei koe tuntevansa juurikaan, mutta taistelun jälkeisen riehakkuuden keskellä hänen naurunsa muuttuu silloin tällöin itkuksi ja jonkin ajan päästä takaisin nauruksi ja kyyneleiden pyyhkimiseksi.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet: Pestvan vanhemmat ja kaksi vanhempaa sisarta asuvat pohjoisessa. Pestva vierailee heidän luonaan niin usein kuin mahdollista. Hänen isänsä oli aiemmin huolissaan tyttärensä turvallisuudesta hänen riehakkuutensa ja uhkarohkeutensa takia, mutta on oppinut luottamaan hänen taitoihinsa. Isä myös odottaa kovasti että Pestva asettuisi aloilleen ja perustaisi perheen. Äiti on aina tiennyt tyttärensä selviävän, ja heillä on tapana mitellä voimiaan yhdessä.

Pestvalla on paljon tuttuja, ja jos hän ei ole vielä kaveri jonkun kanssa, niin pian on. Hän tulee erityisen hyvin toimeen sotilaskoulutuksessa olevien ohjattaviensa kanssa ja suhtautuu heihin lähes äidillisesti.

Koulutus ja ura: 8 vuotta sotilaskoulutuksessa, edennyt kapteeniksi. Toimi sotilaskoulutuksessa sosiaalisuutensa, reippautensa sekä taitojensa vuoksi mentorina ja ryhmähengen ylläpitäjänä, ja otti muun muassa Inarin siipensä alle. Toimii nykyään sotilaskoulutuksessa tulokkaiden ja nuorten mentorina.

Taustaa: Pestvan perhe on väleissä Urumiyan hallitsijasuvun kanssa, mutta Pestva tutustui prinsessa Inariin lähemmin vasta sotilaskoulutuksessa. Hän oli lapsuudessaan äitinsä lellikki, sillä äiti oli nuorena aivan samanlainen rasavilli tapaus kuin Pestvakin, ja Pestvan kaksi isosiskoa tulivat hieman enemmän heidän isäänsä. Hän joutui lapsena silloin tällöin vaikeuksiin vedettyään poikia hiuksista ja ohitellessaan jonoissa. Sotilaskoulutuksessa hän aikuistui hieman, ja suurimmat kepposet ja källit loppuivat. Sotilaskoulutuksen edetessä hän huomasi kykenevänsä samaistumaan nuoriin tulokkaisiin, ja alkoi rohkaisemaan ja mentoroimaan heitä. Kapteeniksi edettyään hän jäikin sotilaskouluun mentoriksi.

Harrastukset: Pestva pitää kirjaa näkemistään eläimistä ja siitä milloin, missä ja mitä tekemässä on niitä nähnyt. Eniten häntä kiinnostavat pienet linnut. Hän on melko taitava munniharpun soitossa ja kurkkulaulannassa, ja säestääkin mielellään muiden tanssimista ja ilakoimista. Fyysisistä lajeista hänen suosikkejaan on tanssiminen, painiminen, kädenvääntö ja kiipeileminen. Pestva pitää hupsuista ja leikkisän uhkarohkeista haasteista, kuten korkeisiin puihin kiipeämisestä, lumessa alasti pyörimisestä, jään paksuuden ja kestävyyden kokeilemisesta sekä hengen pidättämisestä. Hän osallistuu mielellään kaikenlaisiin peleihin ja leikkeihin.

Pitää: Kylmä sää, talvi ja lumi, lapset, luonto, pelleily, tarinoitseminen, kylpeminen, lämmin viini

Ei pidä: Ihmiset jotka eivät kunnioita luontoa, odottaminen, itsensä liian vakavasti ottaminen, lukeminen ja maalaaminen, sipuli missään muodossa, valittaminen ja vinkuminen

Muuta: Pestva haluaisi saada omia lapsia, mutta on valitettavasti maho. Hän suhtautuu lapsiin lämmöllä ja kantaa mukanaan aina makeisia lapsille annettavaksi. Hän ei vielä ole antanut unelmasta periksi, ja kokeileekin kaikkia mahdollisia poppakonsteja hedelmöityäkseen. Hän tekisi mitä tahansa mahdollisuudesta tulla raskaaksi ja synnyttää terveen tyttären.

Pestvan lihakset kipeytyvät helposti, sillä hän ei ole hirveän hyvä venyttelemään, ja ajaa usein kroppansa sen äärirajoille.

Nenän kaivaminen ja rään klippaaminen tiehensä on röyhtäilyn ja suu auki syömisen lisäksi yksi Pestvan iljettävimmistä tavoista.

Hänellä on huonohko viinapää - alkoholi nousee päähän nopeasti ja saa hänet hyvin impulsiiviseksi. Liikaa humalluttuaan hän alkaa tarjoamaan kierroksia ja esittelemään tyhmiä ja uhkarohkeita temppuja. Hän sammuu kummallisiin asentoihin, joka johtaa lihasten kipeytymiseen entisestään.

-------------------------------

Ratsun lomake:

Nimi: Sigur Ros
Rotu: Urumiyan puoliverinen
Sukupuoli: Tamma

Ulkonäkö: Sigur Ros on säkäkorkeudeltaan 160cm ja sirohko Urumiyan puoliveriseksi. Se on haalean ruskea ja sillä on takakavioiden yläpuolella valkoista. Harja ja häntä ovat hieman muuta karvaa tummemmat.

Luonne: Sigur Ros on leikkisä ja läheisyydenkipeä. Se rakastaa rapsutuksia ja silitystä ja hieroo mielellään turpaansa Pestvan olkapäähän tai muihin hevosiin. Se on hieman pelkurimainen eikä ole erityinen sotaratsu, ja se vaatii paljon rauhoittelua ja vakuuttelua sotatilanteissa. Pestvaa se ei haittaa, sillä hän taistelee mieluiten jalkaisin, ja hevoseen kaiken muun lisäksi keskittyminen veisi liikaa energiaa. Se on nopea ja rakastaa juosta.

Kruununperillisten lomake:

Nimi: Telemakhos Agyris
Sukupuoli: Mies
Ikä: 20 vuotta
Kuningaskunta: Vinemar

Ase(et): Elementtiaseen lisäksi Telemakhoksella on toinen pidempi miekka, joka on yksiteräinen (vain toinen puoli teroitettu) ja jonka terä hiukan kaareva muodoltaan. Kahvan väistin ja nuppi ovat kullattu ja kahva itse punertavaksi lakattua puuta. Nupin pää on hevosen pään muotoinen.

Kuva:

Ulkonäkö:

Telemakhos on noin 178cm pitkä, hoikka mutta lihaksikas ja hyvin treenannut nuori mies, jolla on hyvin hoidettu pähkinänruskea iho. Hänen kasvonsa ovat sirot, mutta teräväpiirteiset ja ylpeät. Hänellä on pitkä, suora nenä ja vahva leuka. Hänen silmänsä ovat kapeat ja kulmikkaat sekä väriltään kullanruskeat. Telemakhoksen hiukset ovat väriltään kullanvaaleat, hartiapituiset ja hivenen taipuisat, edestä hieman kerrostetut. Telemakhos pitää kauniita kultakutrejaan yleensä auki tai etummaiset hiukset soljella taakse kiinnitettyinä.

Telemakhos pukeutuu arvokkaasti (ja kalliisti), ei yleensä liian värikkäästi, mutta hänellä on usein yllään kilo kaupalla kultakoruja ja killuttimia, että varmasti tulee selväksi kaikille, että hän ei ole mikään köyhä.

Luonne:

Luonteeltaan Telemakhos on hyvin itsetietoinen (ja itsekeskeinen). Hän tietää oman asemansa ja muidenkin sopisi tietää, tai hän pahastuu. Hän nauttii valokeilassa olemisesta ja siitä, että häntä huomioidaan ja jos ei huomioida, niin kyllä hän sen huomion saa puoleensa vedettyä tavalla tai toisella. Telemakhos on myös hyvin dramaattinen ja osaa kertoa arkipäiväisimmänkin tarinan siten, kuin se olisi suurin saavutus mitä olla ja voi ja vastoinkäymiset, pienetkin, ovat aina mitä kauhein katastrofi. Mutta hän pääsee vastoinkäymisistään kyllä nopeasti yli, lähinnä sitten kun ei enää saa sillä huomiota, hän kyllästyy ja keksii jotain uutta.

Telemakhos viihtyy seurassa, etenkin jos häntä mielistellään, sellaisesta seurasta hän erityisesti pitää. Ja koska hän on aika hot, niin naisilta yleensä saa mielistelyä loputtomasti ja hänellä on aina useampi nainen kierrossa yhtä aikaa, joita hän ei ota ikinä hirveän vakavasti. Hänet jätetään aika usein, koska on itsekeskeinen kusipää ja helvetin ärsyttävä, mutta hän löytää aina jonkun lohduttajan ja tarpeeksi draamattuaan yleensä pääsee asiasta yli. Telemakhos on myös itsekin aika kova lirkuttelemaan ja puhumaan ummet ja lammet ja saa yleensä naisen kuin naisen tuntemaan itsensä erityiseksi (ja hän ostelee suosikeilleen kalliita lahjoja, että sekin on varmasti syy hänen suosioonsa…). Kaiken itsekkään ja turhamaisen typeryyden alla hän saattaa kuitenkin pohjimmiltaan olla ihan hyvä tyyppi? Tai sitten ei.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet:

Telemakhos on Vinemarin käskynhaltijan Kacper Agyriksen poika ja hänen äitinsä Nikoleta on yksi käskynhaltijan rakastajattarista. Telemakhoksesta tuli isänsä perijä, koska virallinen vaimo Konstantina ei ole synnyttänyt miehelleen poikaa. Tämän vuoksi Konstantinan ja Nikoletan välit ovat melko tulehtuneet, vaikka vaimon ja rakastajattarien välit yleisesti ovat ihan hyvät. Telemakhoksella ei ole äidin kautta muita sisaruksia, mutta isänsä kautta toki useampia puolisisaruksia, joiden kanssa ei kuitenkaan juuri ole väleissä.

Telemakhoksella on kihlattu nimeltä Ligeia. Tyttö on vasta 11-vuotias, koska aatelispiireissä valitaan hyvissä ajoin tuleva puoliso ja naisten naimaikä on 16 vuotta siinä missä miesten yleensä 25-30 vuotta. Telemakhos on tavannut tulevan morsiamensa muutaman kerran, muttei juuri tunne tai ole muutenkaan missään määrin kiinnostunut kihlatustaan, joka on vielä ihan lapsi, ja keskittyy viihdyttämään itseään palatsin seuraneitien kanssa.

Telemakhoksella ei ole juurikaan todellisia ystäviä, ainoat joihin hän luottaa ovat hänen vartijansa Karan, joka on aina hänen rinnallaan ja yrittää aina estää Telemakhosta tekemästä typeryyksiä, mutta jotenkin päätyy niihin aina itsekin mukaan, sekä vakiopanonsa Ame, joka taas ei yritä ikinä estää Telemakhosta tekemästä typeryyksiä, vaan yllyttää häntä niihin.

Koulutus:

Telemakhos on saanut hyvin korkeatasoista (ja – hintaista) yksityiskoulutusta. 14-vuotiaana hän muutti vuodeksi isänsä tuttavan luokse koulutukseen, kuten varakkaiden perheiden lapsilla tapana oli. Sivistävän koulutuksen ja urheilun lisäksi tähän erikoiskoulutusjaksoon kuului käytännöllisempää opiskelua perhe-elämästä ja rakkaudesta hyvin käytännönläheisellä tasolla. Mutta vuoden koulutusjakson jälkeenhän näistä asioista ei tietenkään puhuta ja elämä jatkuu, ja niin myös Telemakhos jatkoi 15-vuotiaana sotilaskoulutukseen ja oli ensiluokkaisen lahjakas etenkin ratsastuksessa ja miekkailussa. Hän on saanut käskynhaltijanpoikana myös teoriaopetusta ja hieman käytännönopetusta maan elementtiaseen hallintaan, mutta Vinemarissa elementtiase on kuninkuuden symboli ja pidetään epäsopivana, että joku muu kuin kuningas käyttää asetta. Lakia on kuitenkin muokattu sen verran, että käskynhaltijat voivat opetella käyttämään asetta kriisitilanteiden varalta, mutta Telemakhos ei ole kovinkaan taitava elementtiaseen hallinnan suhteen, etenkin kun koulutus alkaa yleensä vasta varsinaisen sotilaskoulutuksen jälkeen, kun aseidenhallinta on muuten kunnossa.

Taustaa:

Telemakhoksen äiti Nikoleta sattui olemaan vain kuninkaan rakastajatar, joka syntyi aatelissukuun, joka kuitenkin oli jo hiipumassa taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Nikoleta oli kuitenkin harvinaisen kaunis ja lahjakas ja ennen kaikkea määrätietoinen nainen, joka tähtäsi elämässään korkealle. Hänen onnistui hurmata vaikutusvaltainen virkamies ja avioliiton kautta hän saattoi puuttua politiikkaan ja miehet, joille hän osoitti suosiotaan, menestyivät lähes poikkeuksetta urallaan. Tämä maine auttoi hänet itsensä käskynhaltijan suosioon. Lähes laillisesti järjestetty avioero tuli kaikille suotuisaksi, Nikoleta pääsi vallan huipulle, käskynhaltija sai iloa ankeaan avioelämäänsä ja Nikoletan entinen virkamies sai hyvän ylennyksen.

Käskynhaltijan vaimo ei onnistunut synnyttämään miehelleen yhtäkään lasta, mikä teki avioliitosta hyvin kireän, ja kun Nikoleta tuli raskaaksi, hänen ja käskynhaltijan vaimon välit tulehtuivat lopullisesti. Hyvin vallanhaluisena naisena Nikoleta piti huolen poikansa Telemakhoksen oikeuksista ja vaikka käskynhaltijalla oli muita rakastajattaria ja heidän kanssaan muitakin lapsia, Nikoleta piti huolen, että juuri hänen pojastaan tulisi seuraava käskynhaltija. Hänen vaikutusvaltansa oli niin suuri, että vaikka virallinen vaimo synnyttikin pojan huomattavasti myöhemmin, käskynhaltija ei silti muuttanut kantaansa perijän suhteen, mikä myrkytti avioparin välit entisestään ja hovissa puhuttiin jo ihan julkisesti, että Nikoleta oli enemmän käskynhaltijan vaimo kuin tämän oikea vaimo oli koskaan ollut. Nikoleta oli erittäin vihattu käskynhaltijan vaimon ja tämän kannattajien keskuudessa sekä muiden rakastajattarien, sillä hänen erityiskohtelunsa oli niin selvää eikä hän itse edes yrittänyt piilotella omaa suosiotaan.

Telemakhokseen tämä vaikutti siten, että hän sai myös itse päälleen osan äitiinsä kohdistuvasta vihasta ja hänen asemaansa perijänä on kyseenalaistettu koko hänen ikänsä. Hän ei ole tullut ikinä toimeen puolisisarustensa kanssa ja vanhempiensakin kanssa hän on hyvin etäinen, isä kun on kiireinen kuningaskunnan asioiden hoitamisen kanssa ja äitiä kiinnostaa poikansa vain siinä mielessä, että hän on ehdottoman paras kaikessa, ettei hänen asemaansa voida ainakaan epäpätevyyden takia kiistää. Hän ei ole ikinä saanut vanhemmiltaan juurikaan rakkautta, saati huomiota. Alkuun hän haki sitä opiskelemalla mahdollisimman ahkerasti ja pakottamalla itsensä olemaan paras kaikessa saadakseen edes hiukan huomiota ja hyväksyntää. Kun alkoi olla selvää, ettei hän sitä vanhemmiltaan tulisi saamaan, hän alkoi hakea rakkautta ja huomiota kaikenmaailman palatsihempukoilta ja turrutti itseään rakastajattariltaan saamaansa huomioon ja hellyyteen.

Telemakhoksen elämä on aina ollut myös hyvin suojeltua, johtuen sekalaisesta perhekuviosta ja siinä kytevästä vihamielisyydestä. Telemakhos on aina elänyt pääkaupungissa palatsin alueella ja poistunut vain harvoin vartijoiden saattelemana. 15-vuotiaana hänen osallistuttuaan Mikaiassa järjestettävään Midiajuhlaan, sillä kyseessä oli erityistilaisuus ja jonkun oli edustettava käskynhaltiaa juhlassa. Matkalla hänen saattueensa kimppuun kuitenkin hyökättiin ja Telemakhos loukkaantui pahasti ja paikalliset viininviljelijät pelastivat hänet ja hoitivat kuntoon. Sinä aikana Telemakhos ystävystyi pelastajansa perheen poikaan, Karaniin (silloin 18v.), jonka hän otti mukaansa palatessaan pääkaupunkiin ja Karanista, joka oli alun perin vaatimaton mikaialainen viininviljelijä ja -kauppias, koulutettiin Telemakhokselle palvelija ja henkivartija ja heistä tuli erottamattomat ystävät.

Tästä ei mennyt montakaan vuotta ja vaikka Telemakhoksella nyt olikin luotettava ystävä rinnallaan, hän kaipasi vapautta. Eikä hänen uusi palvelijansakaan suuremmin nauttinut palatsielämästä, vaikkei sitä koskaan ääneen sanonutkaan, eikä Telemakhoksen katkeroitunut lähipiiri juuri auttanut kotiutumisen kanssa. Karania ei siis kauheasti tarvinnut yllyttää karkaamaan palatsista kaupunkiin kansan pariin ja eräällä tällaisella harharetkellä hän kuuli puhuttavan kuvankauniista naisesta, jolla oli epävinemarilaisen vaalea iho ja erikoiset vaaleanpunaiset hiukset. Kyllähän Vineapolin suurkaupungissa näkyi monenlaisia ihmisiä useista eri maista, mutta Telemakhoskaan ei ollut nähnyt koskaan mitään vastaavaa, eikä ollut ihan varma uskoako koko juttuun. Ajatus vaaleanpunahiuksisesta ulkomaalaisesta ilotytöstä ei kuitenkaan jättänyt Telemakhosta rauhaan ja kovin hän sai tällä kertaa Karania ylipuhua, ennen kuin tämä suostui lähtemään Telemakhoksen kanssa etsimään tätä ihmetystä. Kuten ennenkin, he poistuivat naamioituneina, sillä Telemakhoksen ei ollut lupa poistua palatsista ilman kunnon vartijasaattuetta. Heidän ei ollut lainkaan vaikea löytää Telemakhoksen unelmien prinsessan luokse, sen verran kuuluisuus tämä pääkaupungissa oli ja näin 17-vuotias Telemakhos ja 16-vuotias Amethyst tapasivat ensimmäisen kerran ja se kerta ei jäänyt viimeiseksi.

Harrastukset: Kun Telemakhos ei opiskele tai harjoita taistelutaitojaan, hän viettää aikaansa mahdollisimman paljon palatsin ulkopuolella. Hän osallistuu usein pääkaupungissa ja lähiseuduilla järjestettäviin juhliin, joskus jopa kauempanakin järjestettäviin, mutta se on harvinaisempaa. Urheilukisoihinkin hän osallistuisi, jos se olisi hänen asemalleen sopivaa, joten joutuu tyytymään vain niiden seuraamiseen katsomosta. Hän käy usein teattereissa ja kylpylöissä ja käy usein metsällä, mutta joutuu aina ottamaan saattueen mukaan turvaksi. Hänellä on toisinaan tapana karata palatsista yksin kansan pariin, joko muuten vain tai sitten naisiin. Naisia hänellä toki on palatsissakin sen verran, ettei valinnanvarasta ole puutetta, mutta vaihtelu virkistää, kun palatsin seuraneitien liehakointi ei jaksa innostaa.

Pitää: Amesta, kauniista naisista, huomion keskipisteenä olemisesta, juhlimisesta ja viinistä

Ei pidä: Kyttäämisestä ja siitä, että hänen tekemisiään vahditaan, perheestään, huomiotta jäämisestä, tylsyydestä, omasta taustastaan huomauttelusta ja asemansa kyseenalaistamisesta.

Lemmikit: Telemakhoksella on kaksi omaa vinemarinmetsästyskoiraa, jotka hän on kasvattanut ihan pennusta. Toinen on nimeltään Nero ja se on väritykseltään valkoinen, jonka korvat ovat mustat ja selässä on musta läiskä. Toinen taas on nimeltään Brutus ja se taas on kauttaaltaan mustanharmaankirjava ja ainoastaan koiran hännänpää on valkoinen.

Muuta:
- Syntymäpäivä: 7. huhtikuuta
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ratsun lomake:

Nimi: Nebukadnessar
Rotu: Vinemarinhevonen
Sukupuoli: Ori

Ulkonäkö: Nebukadnessarin säkäkorkeus on noin 165cm ja se on väritykseltään rusehtavan harmaa tai haalistuneen musta, miten sen nyt ottaa. Hevosen harja ja häntä taas on vaalea, tyvestä ruskeampi ja vaalenee latvoihin. Sen ryhti ja liikkeet ovat hyvin ylväät.

Luonne: Luonteeltaan Nebukadnessar on ylpeä ja käyttäytyy hyvin polleasti, se on vielä nuori hevonen, joten sillä on taipumusta liikainnokkuuteen. Lisäksi hevonen on oppinut isännältään dramaattisia piirteitä, kuten pään ja harjan koppavasti heilauttelua ja se ilmaisee loukkaantuneisuuttaan hyvin näkyvästi, kuten murjottamalla tai menemällä maahan makaamaan ja näyttämällä kurjalta tai kieltäytymällä liikkumasta. Yhtä itsekeskeinen ja huomionkipeä kuin isäntänsä.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Nimi: Karan Nagi
Sukupuoli: Mies
Ikä: 23
Kuningaskunta: Vinemar
Ammatti ja asema: Telemakhoksen palvelija ja henkivartija
Ase(et): Lyhyt miekka ja muutama tikari

Kuva:

Ulkonäkö:

Karan on noin 170cm pitkä ja melkoisen hoikka mies, jonka lihakset eivät kauheasti ulospäin näy. Karanilla on kullanruskea iho ja soikeat, hivenen pyöreät kasvot, eli eivät mitkään hirveän miehekkäät. Hänen nenänsä on suora ja terävä ja suuret mantelinmuotoiset silmät ovat väritykseltään hyvin tumman ruskeat, lähes mustat. Miehen kulmakarvat ovat kapeat ja kaarevat. Karanin mustat ja kiharat hiukset ovat lyhyiksi leikatut, mutta hieman mallista ylikasvaneet, hänen kiharansa kun ovat aika kurittomat. Hän pitää hiuksensa poissa tieltä otsanauhan avulla.

Karan pukeutuu asemansa mukaisesti, mutta hillityn yksinkertaisesti yleensä vaaleaan tunikaan, viittaan ja sandaaleihin.

Luonne:

Luonteeltaan Karan on hyvin seurallinen ja hilpeä kaveri, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Hän on reipas ja tunnollinen työssään ja tekee mitä käsketään mukisematta. Hän on useimmiten hyväntuulinen ja reilu kaikille. Hän on useimmiten kuitenkin harkitseva, eikä suinpäin lähde mukaan mihinkään typerään ja yrittää estää muita, etenkin niitä joista on vastuussa, tekemästä typeryyksiä.

Karan on suvaitsevainen erilaisia ihmisiä kohtaan ja yleensä vain hyvin kiinnostunut. Hän innostuu herkästi ja on huono peittelemään innostustaan ja muita tunteitaan. Hän ei osaa valehdella sitten lainkaan, sillä hänen naamastaan näkee saman tien, jos hän yrittää. Useimmiten hän onkin hyvin rehellinen, välillä vähän liiankin rehellinen ja huomaamattaan vähän töykeä. Hän möläyttää helposti ajattelematta mielipiteitään, mutta harvoin oikeasti tarkoittaa pahaa kellekään ja osaa oikeassa seurassa kyllä pitää mölyt mahassaan.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet:

Karanin perheeseen kuuluvat isä, äiti ja kahdeksan sisarusta, joista Karan on keskimmäinen. Karanin perhe omistaa viinitilan ja he ovat vaurastuneet viinituotannolla ja sen myynnillä. He ovat rikkaita, mutta he ovat myös joutuneet tekemään paljon työtä varakkuutensa eteen.

Koulutus ja ura:

Karan on saanut ihan peruskoulutuksen, heidän perheellään on aina mennyt sen verran hyvin, että lapset on voitu kouluttaa. Sen jälkeen hän teki töitä vanhempiensa viinitilalla, kunnes tapasi Telemakhoksen ja lähti hänen hommiinsa pääkaupunkiin, jossa sai myös sotilaskoulutuksen.

Taustaa:

Koska Karan on kahdeksasta lapsesta keskimmäinen, hänen elämänsä on aina ollut hyvin keskinkertaista, ei juurikaan vastuuta ja suuria odotuksia. Hän on aina tullut perheensä kanssa hyvin toimeen, eikä se, että suuressa sisarusjoukossa on joutunut taistelemaan huomiosta, ole vaikuttanut siihen mitenkään negatiivisesti. Karan on aina tottunut tekemään työtä ja auttamaan muita, hän on kotoisin pienestä kylästä lähellä Mikaian kaupunkia, joten tuntee suunnilleen jokaisen kyläläisen. Hänen elämänsä muuttui 18-vuotiaana, kun he olivat kuljettamassa viinitilausta Mikaiassa järjestettävään Midiajuhlaan, kun hän isänsä ja vanhempien veljiensä kanssa auttoivat loukkaantunutta käskynhaltijan poikaa, jonka kimppuun maantierosvot olivat hyökänneet. Karan tuli hyvin toimeen itseään hieman nuoremman prinssin kanssa ja kun tämä oli taas kunnossa ja palaamassa pääkaupunkiin, Karan lähti tämän mukaan. Pääkaupunki kiehtoi häntä, mutta hän oli myös jo hyvin kiintynyt Telemakhokseen ja tahtoi varmistaa, että hän pääsisi turvallisesti kotiin. Ja lopulta hän jäi Telemakhoksen palvelukseen pysyvästi.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ratsun lomake:

Nimi: Milo
Rotu: Vinemarinhevonen
Sukupuoli: Ori

Ulkonäkö: Säkäkorkeus on noin 160cm ja hevonen on väritykseltä ruunikko, eli karva ruskea ja harja ja häntä mustat ja lisäksi hevosen jalat ovat myös mustat.

Luonne: Hyväluontoinen ja rauhallinen eikä turhia hötkyile. Pysyy taistelutilanteissakin yllättävän rauhallisena ja helposti käsiteltävänä.

Vihollisten lomake:

Nimi: Nergüi
Sukupuoli: Naine
Ikä: Vähintään 50 vuotta
Kuningaskunta: Pohjois-Anbal
Missä Gildomeran kuningaskunnassa vaikuttaa: Nierdales
Asema: Mustamaagi

Kirous: Nergüi on langettanut Nierdalesin kuninkaan päälle kirouksen, joka saa tämän ikääntymisen kääntymään taaksepäin ja kuninkaan nuortumaan yliluonnollista vauhtia. Jo tämä aiheuttaisi riittävästi huolta maalle, mutta kun kuningas on nuortunut liikaa, hän kuolee. Kirous etenee n. 10 vuotta yhdessä kuukaudessa, joten uhka on todellinen.

Muuta:

Kuva:

Ulkonäkö: Nergüi on jo noin 50vuotias, tarkkaa ikäänsä hän ei paljasta, mutta näyttää juuri ja juuri parikymppiseltä. Syy tähän on se, että hän käyttää mustaa magiaa pidentämään elämäänsä ja ylläpitämään nuoruuttaan. Nergüi on noin 165cm pitkä ja hänen vartalonsa on nuorekkaan vahva ja jäntevä, hänen ihonsa on väriltään pähkinänruskea, kasvonsa ovat soikionmalliset ja symmetriset, silmät tummat ja muodoltaan kulmikkaat, nenä suora ja terävä kuin linnun nokka ja hänen huulensa täyteläiset. Hänen pitkät ja paksut hiuksensa ovat väriltään mustat, mutta mustan magian käytön vuoksi hänen hiuksissaan on edessä toisella puolella täysin valkoiseksi harmaantunut raita symboloimassa hänen todellista ikäänsä ja sitä, että hän kerran oli kuolevainen.

Nergüi pukeutuu nahasta tehtyihin yksinkertaisiin vaatteisiin ja maalaa kätensä, kaulansa ja kasvonsa täyteen symbolisia kuvioita. Hän koristelee hiuksensa sulilla ja käyttää koruina eläinten kynsiä ja hampaita sekä linnunsulkia. Muuten hän pitää hiuksiaan usein auki, yrittäen piilottaa vaalentuneet hiukset muiden hiustensa alle, sillä vihaa kaikkea, mikä muistuttaa häntä hänen todellisesta iästään.

Luonne: Ennen mustan magian poluille hairahtumistaan Nergüi muistetaan ahkerana ja tunnollisena, joskin hyvin hiljaisena ja syrjäänvetäytyvänä. Kukaan ei ole varma, milloin Nergüista tuli sellainen kuin tuli, mutta todennäköisesti hänessä on aina piillyt kunnianhimoa ja voimaa, joka vain odotti tilaisuutta päästä esiin. Nyt kun hän on päätynyt pimeälle puolelle, hänestä on tullut entistäkin kunnianhimoisempi, mutta myös häikäilemätön ja julma. Ulkonäkö ja nuoruus ovat myös naiselle pakkomielle, eikä hän nykyisin osaa arvostaa, saati pitää mistään muusta kuin itsestään ja omasta kauneudestaan. Hän vihaa kaikkea mikä on häntä kauniimpaa ja niitä jotka kehtaavat pitää jotakin kauniimpana. Hän on omiensakin parissa pelätty ja hyljeksitty, mutta hänen voimansa ja kauneutensa myös herättävät muiden ihmisten kiinnostuksen.

Taustaa: Nergüi oli pienen heimon parantajan tytär, joka tunnollisesti auttoi äitiään. Hän oli perinyt vanhempiaan suuremmat voimat, mutta hänen äitinsä yleensä otti kunnian itselleen ja Nergüita pidettiin vain aputyttönä, joka osasi sekoitella rohtoja. Kun vanha parantaja menehtyi, huhuttiin tyttären mahdollisesti myrkyttäneen hänet, mutta sille ei löytynyt mitään todisteita.

Nergüi jatkoi äitinsä työtä, hän on saattanut saada selville mustanmagian salat jo hyvin nuorena, mutta peitti sen hyvin. Mentyään itse naimisiin ja saatuaan oman tyttären, hän alkoi kuitenkin muuttua hyvin etäiseksi ja vetäytyi syrjään heimon toiminnasta syventyen voimiensa kasvattamiseen. Hän oli kuitenkin suureksi avuksi heimolle aiheuttamalla epäonnea ja kurjuutta naapuriheimoille, joita vastaan he sotivat. Lopulta hän alkoi pitää tytärtään uhkana itselleen ja ikääntymisen ja kuoleman pelko saivat hänet lähes järjiltään, hänen nähdessään itsessään merkkejä omasta vanhentuneesta äidistään ja tyttären nuoruus ja kauneus aiheuttivat hänelle sietämätöntä kateutta. Hän keskitti kaiken voimansa löytääkseen lääkkeen ikääntymistä ja kuolemaa vastaan ja lopulta onnistui, hän uhrasi rituaalissa oman tyttärensä, peseytyi tämän veressä ja joi sitä vieden tyttärensä elinvoiman. Ei ollut epäilystäkään, mitä oli tapahtunut, kun hänen tyttärensä löydettiin julmasti surmattuna ja Nergüi itse oli silminnähden nuorentunut. Häntä ei uskallettu karkottaa, mutta hän lähti itse kylästä elämään vuorille voimiaan kasvattaen ja kauneuttaan vaalien ja lähiseudun heimoja piinaten. Hän lähetti kyliin tauteja ja epäonnea ja lupasi auttaa, jos sai nuoria naimattomia neitoja palkkioksi avustaan, muka opettaakseen taitonsa heille, mutta oikeasti heistä tuli uhreja, joiden avulla Nergüi piti yllä ainoaa asiaa, joka hänelle merkitsi, ikuista kauneuttaan.

Nergüi on erikoistunut lähinnä aikaan ja ikääntymiseen liittyviin kirouksiin ja magiaan. Tämä johtuu hänen pakonomaisesta tutkimustyöstään löytääkseen tavan, jolla estää oma vanhenemisensa ja kuolemansa. Käytännössä Nergüi elää ikuisesti imemällä muilta elinvoimaa, mutta kuolee, jos ei tee tätä säännöllisesti, eikä ole kuolematon siinä mielessä, etteikö häntä voisi tappaa normaalein konstein.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Nimi: Varjo  
Sukupuoli: Mies
Ikä: 21v.
Kuningaskunta: Dehrah
Ammatti ja asema: Kapina-armeijan johtaja
Aseet: Yhdenkädenmiekka, jousi ja yleensä useampia veitsiä mukana

Kuva:

Ulkonäkö: Varjo on noin 180cm pitkä ja voimakasrakenteinen mies, josta näkee päältä päin helposti, että hän on tottunut tekemään ruumiillisesti raskasta työtä. Hänen tumma ruskettunut ihonsa on pahasti palanut ja hänen kasvonsa ja käsivartensa ovat täynnä paloarpia. Miehen oikea silmä on tämän vuoksi hiukan huononäköinen. Arpien takia hän myös näyttää paljon ikäistään vanhemmalta, harva uskoisi, että mies on oikeasti vasta parikymppinen. Kasvojensa rujon ulkomuodon takia mies on antanut hiustensa ja partansa kasvaa hiukan peittämään ulkonäköään, hiukset ovat lyhyeksi leikatut, mutta mallista ylikasvaneet ja epäsiististi sojottavat, samoin parta on aika vapaasti rehottava. Varjolla on kapeat hyvin tummat silmät ja vasemman silmän alla on valkea kuunsirpin muotoinen arpi, joka nyt hädin tuskin erottuu kasvojen muista ruhjeista.

Varjolla on vasemmassa ranteessa dehrahilainen syntymämerkki, joka on osittain paloarpien peitossa myös, mutta sen verran tunnistettava, että kelpaa henkilöllisyystodistukseksi edelleen. Mies pukeutuu vaatimattomasti, yleensä hänellä on hyvin maastoon sulautuvat vaatteet ja kevyt haarniska, jonka hän usein peittää näyttääkseen ihan tavalliselta kansalaiselta. Mies peittää yleensä kasvonsa hupun varjoihin tai huivin taakse, mikä lisää hänen mystisyyttään, vaikka muuten hän on varsin huomaamaton ja muutenkin välttelee liikaa huomion herättämistä.

Luonne: Varjo on luonteeltaan hyvin vetäytyvä ja sulkeutunut. Hän viettää paljon aikaa itsekseen, tarkkailee ja suunnittelee. Hän on hyvin määrätietoinen ja sulkeutuneisuudestaan huolimatta hän on taitava puhuja. Hän puhuu kuitenkin itsestään hyvin vähän, eikä myöskään kysele muista enempää kuin on tarve. Hän kuitenkin valitsee luottohenkilönsä tarkkaan ja pitää kaikkea silmällä, sillä hänen tehtävänsä ei salli virheitä.

Varjo on myötätuntoinen Dehrahin vähäosaisia kohtaan ja auttaa heitä. Hän ei arvosta Dehrahin ylimystöä ja hankaloittaa heidän elämäänsä mahdollisimman paljon ryöstelemällä matkustajia, jotta voi auttaa vähävaraisia kansalaisia, sekä vapauttamalla orjia. Harvemmin hän joukkoineen vahingoittaa ketään, mutta ei epäröi, jos sekin on tarpeen, mutta välttää tappamista viimeiseen asti. Hän on ystävänä luotettava ja vihollisena vaarallinen. Hän pitää huolen mystisestä maineestaan ja varoo paljastamasta kuka todella on, toimii varjoista käsin ja pitää huolen, ettei hänen jäljilleen päästä.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet: Varjolla ei ole perhettä, tai kukaan ei ainakaan tiedä sellaisesta. Hän elää johtamiensa kapinallisten kanssa ja pitää heitä perheenään. Todennäköisesti hän on menettänyt perheensä, mutta kukaan ei osaa varmaksi sanoa mitä miehen perheelle on tapahtunut.

Koulutus ja ura: Varjon koulutustaustaakaan ei kukaan juuri tiedä, mies osaa lukea ja kirjoittaa ja on selvää, että hän on saanut koulutusta ja osaa taistella. Siksi hänen kanssaan työskentelevät ihmiset ovat hyvin varmoja, että hän on kuulunut hyväosaiseen perheeseen ennen. Hän hallitsee useampia aseita ja osaa taktikoida ja tehdä suunnitelmia ja ylipäänsä johtaa armeijaa, joka koostuu sekalaisesta joukosta hyvin eritaustaisia ja eritaitoisia ihmisiä.

Taustaa: Kuten on jo tullut ilmi, Varjon taustasta ei juuri tiedetä. Vasta viimeisen vuoden aikana hän on ilmestynyt jostain piinaten rikkaita ja auttaen köyhiä. Koska hän toimii yön pimeyden turvin, hänestä on alettu puhua Varjona, jota ylimystö ja viranomaiset pitävät rikollisena, mutta kansa sankarina. Kukaan ei edes tiedä, onko kyseessä yksi henkilö vai joka kerralla eri henkilö vai ryhmä ihmisiä, mutta kansan parissa on alettu puhua Varjo nimisestä pelastajasta, joka huolehtii niistä, joista ei muuten kukaan huolehtisi.

Alkuun Varjo toimi pienimuotoisesti, ryösteli rikkaita ja toimitti ruokaa nälkää näkevälle kansalle, vapautti kaltoin kohdeltuja orjia ja hankaloitti orjakauppiaiden työtä. Sanotaan, että hän on koonnut hiljaisuudessa armeijaa vapauttamistaan orjista ja osa vähäosaisista on itse lähtenyt ja liittynyt hänen joukkoihinsa. Häntä ei kuitenkaan pidetä kovin vakavana uhkana, sillä epämääräinen kokematon roskajoukko ei voisi kaapata noin vain valtaa. Nyt sodan puhjettua Dehrah on kuitenkin vaikeassa tilanteessa sotiessaan vihollisvalloittajia vastaan ja Varjon kapina-armeija on saanut rauhassa kasvaa, etenkin kun kurjuus ja tyytymättömyys Dehrahissa on vain lisääntynyt sodan myötä. Voi olla, että kohta vähäpätöisenä, mutta rasittavana riesana pidetty Varjo onkin oikeasti vakavasti otettava uhka Dehrahin ylimystön kannalta.

Muuta:
- Varjon palovammat ovat peräisin tulipalosta, joka saattaa olla syy sille, ettei miehellä ole perhettä ja miksi hän on ruvennut lainsuojattomaksi.
- Koska Varjon kasvot ja huulet, sekä kaula ja kurkku ovat pahasti palaneet, hän puhuu hyvin vähän ja silloin kun puhuu, hänen äänensä on yleensä aika käheä ja vain hieman kuiskausta kuuluvampi. Tämän takia Varjolla on luottomies, Musim, joka puhuu hänen puolestaan.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ratsun lomake:

Nimi: Raja
Rotu: Aireninhevonen
Sukupuoli: Ori
Ulkonäkö: Suurikokoinen ja raskasrakenteinen hevonen, jonka säkäkorkeus on noin 175cm. Hevonen on väriltään rautias, eli kauttaaltaan ruskea, ilman mitään erivärisiä merkkejä.
Luonne: Kokenut ja tottelevainen hevonen, joka ei hätkähdä pieniä ja joka on tottunut kovaan työhön.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Nimi: Nefera Si’Hathor Nebethena
Sukupuoli: Mies
Ikä: 17v.
Kuningaskunta: Dehrah
Ammatti ja asema: Hemmoteltu kakara
Ase(et): Itkuraivarit ja isältä saatu veitsi

Kuva hahmosta:

Ulkonäkö: Nefera on n. 169cm pitkä, mieheksi hieman lyhyt iästään huolimatta ja painaa n. 60kg. Hän on laiha ja sirorakenteinen, eikä hänellä juuri ole lihasvoimaa. Hänen raajansa ovat pitkät ja suoralinjaiset ja hänen kehonrakenteensa on harmittavan naisellinen - kapeat hartiat sekä lantio, mutta myös vyötärö on kapea. Neferan pronssinruskea iho on erittäin hyvin hoidettu ja pehmeä, eikä hänessä ole merkkiäkään työnteosta. Dehrahin polttomerkki Neferalla on oikeanpuoleisessa sirossa nilkassaan, sillä hän kulkee aina ratsain, joten polttomerkki on helppo näyttää.
Kasvot Neferalla ovat kapeat ja pehmeälinjaiset, timanttimalliset ja hänen kasvonsa ovat hänelle kaikki kaikessa. Hänen siro ja terävärakenteinen nenänsä on pitkä ja siinä on pieni kyömy aivan kulmien alapuolella. Pojan kullanruskeat silmät ovat syvät ja kapeat ja ne ovat hieman ylöspäin kääntyneet. Tarkasti huolitellut, lähes mustat kulmakarvat ovat korkeat ja jyrkät kaareltaan, minkä vuoksi Nefera voi toisinaan näyttää hieman ilkeältä. Huulet ovat täyteläiset, mutta eivät kovin paksut ja niissä on terävä amorinkaari.
Neferan hiukset ovat väriltään tummanruskeat, lähes mustat, ja ne yltävät hänen alaselkäänsä saakka. Nuorukainen huolehtii silkinpehmeistä hiuksistaan vielä tarkemmin, kuin ihostaan, eikä anna kenen tahansa koskea niihin. Hiuksia on kerrostettu edestä hieman tarkoilla leikkauksilla, mutta silti lyhyimmätkin etuhiukset yltävät Neferan olkavarsien puoleenväliin. Hiukset ovat paksut ja kuohkeat, suorat, ja hän pitää niitä yleensä auki tai 2-4 letillä.
Pukeutumisessaan Nefera suosii aina kultaa, eikä sitä puutu yhdestäkään hänen asustaan. Kullan hän yhdistää yleisimmin siniseen, turkoosiin, punaiseen ja vihreään, sekä mustaan. Korut ja upeat, koristeelliset huivit ovat erittäin tärkeä osa Neferan jokapäiväistä pukeutumista, eikä hän ole koskaan poistunut kotoaan verhoamatta itseään lähes päästä varpaisiin kultakoruilla, silkeillä ja jalokivillä. Hopeaa hän ei sen sijaan voi sietää laisinkaan ja pitää sitä pyrkyreiden jalometallina. Polttomerkistään johtuen Nefera käyttää aina vain matalavartisia ja pieniä kenkiä tai sandaaleita.

Luonne: Nefera on herkkä ja dramaattinen, ehkä jopa ylidramaattinen nuori mies, joka on saanut lähes aina tahtonsa läpi kaikissa asioissa. Hän on itsekäs, äkkipikainen ja vaativa henkilö, eikä hän siedä sitä ettei tunne oloaan turvalliseksi, mukavaksi saati sitten kuulluksi. Nefera ei ole koskaan ennen joutunut olemaan yksin, ei ennen perheensä kuolemaa, minkä vuoksi hän on erittäin riippuvainen muista ja heidän huomiostaan, sekä siitä, että hänellä on aina joku johon turvautua. Neferaa ei ole kasvatettu itsenäiseksi ja sen kyllä huomaa, sillä hän osaa tehdä hyvin harvoja asioita itse tai ainakaan ilman apua. Tästä kiitos kuului hänen isälleen, joka aina pelkäsi laittaa liikaa vastuuta pojalleen ja hemmotteli häntä pienestä saakka. Suuttuessaan Nefera muuttuu lähinnä itkuiseksi ja valittaa ja kiukuttelee, ja harvoin pääsee huutamisasteelle ennen, kuin pyörtyy.
Nefera on erittäin herkkä kritiikille, ja sitä saadessaan ryhtyy puolustelemaan itseään kaikin keinoin. Hän ei kestä sitä, jos hänelle sanotaan vastaan ja onkin kova väittelemään ja kiukuttelemaan, sillä se on hänen ainoa tapansa purkaa sisällään olevia tunteita. Kuitenkin, koska hän tuntee olonsa turvattomaksi ja sangen epätoivoiseksi ilman perheensä tukea, on hän alkanut sulkeutumaan enemmän sisäänpäin. Hän suorastaan huokuu surua ja masennusta ympärilleen ja itkee enemmän kuin saa levättyä. Hän on alkanut vierastaa ja jopa vihata itseään ja dehrahilaisuuttaan, sillä on liian nuori ja tietämätön ymmärtääkseen sotaa. Hän syyttää koko kotimaataan ja kaikkia vaikutusvaltaisia ihmisiä niin omasta, kuin perheensä kohtalosta, ja on alkanut ensimmäistä kertaa koskaan näkemään Dehrahin aivan uusilla, vihan ja surun katkeroittamilla, silmillä.

Perhe, sukulaiset ja muut ihmissuhteet:
- Neferan isä, Nechertabi Nebethena, oli sotilas ja rikas mies Alhanairissa, jonka ainoa heikkous oli hänen poikansa Nefera. Nechertabi on hemmotellut poikansa piloille ja antoi tälle useimmiten periksi aivan kaikessa, mitä poika vain tahtoi ja piti tätä pitkälti maailman keskipisteenä. Neferan äiti, Hendaqué Nebethena, sen sijaan ei saanut olla juuri mitenkään osallisena Neferan kasvatuksessa. Hänellä ei ollut juuri sananvaltaa talossa, vaikkei pitänytkään siitä, millaiseksi Nechertabi heidän poikansa kasvatti ja oli erityisesti vastaan sitä, ettei Neferan tarvinnut käydä minkäänlaista sotilaskoulutusta.
- Nefera rakasti ja rakastaa edelleen syvästi kumpaakin vanhemmistaan, vaikkei ikinä käyttänyt juuri aikaa sen ilmaisuun. Hän on ollut vaativa vanhempiaan kohtaan ja väitellyt heidän kanssaan enemmän pikkuasioista, kuin arvostanut heidän huolenpitoaan, minkä vuoksi hänen sisintään kalvaa syyllisyys nyt, kun hänen vanhempansa ovat kuolleet.
- Vanhempiensa lisäksi Nefera menetti paljon muutakin, sillä hän laski kaikki perheensä palvelusväen yhtä lailla perheekseen. Heidän menettämisensä oli kova isku, sillä Nefera ei ole ikinä joutunut huolehtimaan itsestään tai olemaan todella yksin.

Koulutus ja ura: Neferan koulutus on pitkälti sivistyksellistä – hän osaa lukea, kirjoittaa, laskea sekä on koulutettu yleissivistävästi. Hän opiskelee itsenäisesti kieliä. Nefera ei poikkeuksellisesti ole saanut minkäänlaista sotilaallista koulutusta.

Taustaa:
- Neferan lapsuus oli kaikin tavoin yltäkylläinen – häneltä ei ole koskaan puuttunut mitään, eikä hänen ole koskaan oikein tarvinnut tehdä mitään itse. Hän sai isältään aina kaiken, etenkin sen jälkeen, kun yhdeksänvuotiaana putosi hevosen selästä. Neferalla kesti useampi päivä toipua ja hän oli pitkään tajuttomana, minkä vuoksi hänen isästään tuli ylisuojeleva, eikä hän halunnut Neferan kokevan niin fyysisiä- saati henkisiä rasituksia. Vaikka Neferan terveydentila on nykyään vakaampi, ovat fyysisesti ja henkisesti rasittavat tilanteet hänelle edelleen raskaita, ja hänellä on tapana pyörtyä rankan rasituksen alla.
- Nefera asui vanhempiensa kanssa Dehrahin pääkaupungissa Alhanairissa aina sodan alkuun saakka. Hän joutui kuitenkin pakenemaan perheensä kanssa kaupungista, kun se vallattiin, ja Nefera menetti vanhempansa sekä perheensä palvelijat, jotka olivat olleet hänelle kuin perheenjäseniä. Sen jälkeen hän joutui isänsä ystävän vaivoiksi ja vajosi pitkälti epätoivoon.
- Vaikka suurin osa Neferan Dehrah-vastaisuudesta on syntynyt vasta sodan alettua, on hän aina ollut turhautunut kotimaansa tapoihin ja sisäänpäin suuntautuneeseen kulttuuriin. Hän on aina halunnut matkustaa, ehkä jopa muuttaa pois Dehrahista, mutta sodan alettua se halu on muuttunut tarpeeksi. Hän ei enää koe Dehrahin tarjoavan hänelle sitäkään vähää, jonka se tarjosi hänen perheensä eläessä, ja tahtoo palavasti pois.

Harrastukset: Tällä hetkellä lähinnä itkeminen ja itsesäälissä vellominen. Hän on kuitenkin erittäin ahkera lukija, kiinnostunut matkustamisesta sekä ulkomaailmasta ja on opetellut vapaa-ajallaan kieliä pienestä pitäen perheensä palvelusväen avulla. Lisäksi hän on erittäin kiinnostunut vaatteista ja kauneudenhoidosta.

Pitää: Valittamisesta, kultaisista asioista, jalokivistä, ruusuista, appelsiineista, merestä ja sen tuoksusta, ihmisistä jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan, juoruista, auringonlaskuista, halauksista, hiustenhoidosta ja pitkistä yrttikylvyistä.

Ei pidä: Dehrahista, rahvaanomaisuudesta, orjien kaltoinkohtelijoista, uusrikkaista, ihmisistä jotka eivät ole samaa mieltä hänen kanssaan, nolostumisesta, väärässä olemisesta, sateesta, mudasta (siis ällöstä mudasta, mutakylvyt on okei), siitä kun joku käskee hänen olla valittamatta.

----------------------------------------------------------------------------------------------------

Ratsun lomake:

Nimi: Hatshepsut Netem-Qelhatat
Rotu: Ilberozin hevonen
Sukupuoli: Ori

Ulkonäkö: Hatshepsut on väritykseltään ruunivoikko, sen karva on vaalean kullanruskea ja sen aina ylös tiukasti laitettu harja musta. Hatshepsutin jaloissa on myös musta väritys, ja sen karvassa näkyy haaleasti mustaa marmorikuviointia.

Luonne: Hatshepsut on lähes yhtä hemmoteltu, kuin omistajansakin, eikä tottele ketään tai ota selkäänsä muita, ellei hänen omistajansa niin tahdo. Neferalle eläin on säyseä ja tottelevainen, mutta kaikille muille se niskuroi niin paljon, kuin sielu sietää. Se on myös hieman aggressiivinen muita hevosia kohtaan, elleivät ne kunnioita sen henkilökohtaista tilaa ja on erittäin reviiritietoinen.

Kuningaskuntien alamaisten lomake:

Nimi: Asar Tarik
Sukupuoli: Mies
Ikä: 52 vuotta
Kuningaskunta: Dehrah
Ammatti ja asema: Eläkkeelle jäänyt sotilas
Ase: Kävelykepiksi naamioitu kapeateräinen miekka, jonka nuppi on kultaisen käärmeen pään muotoinen. Kävelykepin varsi on lakattua, mustaksi värjättyä puuta ja koristeellista kultanuppia lukuun ottamatta se on varsin koristeeton ja yksinkertainen.

Kuva:

Ulkonäkö: Asar Tarik on noin 180cm pitkä mies, jonka ryhti on kuitenkin painunut hiukan kasaan. Hänellä on vahvat ja leveät hartiat ja hän on ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen, ei mitenkään erityisen roteva tai laiha. Hänellä on pitkät ja hiukan kolhot ja uurteiset kasvot, joita kehystää musta parta ja viikset, kyömy nenä ja tummanruskeat silmät, joiden yllä on paksut mustat kulmat. Hänellä on suorat, pitkät hiukset, jotka ovat väriltään mustat ja niissä on pari hopeista raitaa. Hän pitää hiuksiaan yleensä taakse poninhännälle kiinnitettynä. Hänellä on vaaleanruskea iho (ei ehkä oikeasti niin tumma kuin kuvassa) ja hänen kasvonsa ovat vakavat, mutta lempeät.
Asar pukeutuu siististi ja arvokkaasti, muttei pröystäilevästi. Hän huokuu rauhallista arvokkuutta, eikä sitä vähennä lainkaan se, että hän nilkuttaakin oikeaa jalkaansa, jonka loukkasi tapaturmassa. Sen vuoksi hän pitää usein mukana mustapuista kävelykeppiä, jossa on kullattu käärmekoristeinen kahva.

Luonne: Asar huokuu rauhallista arvovaltaa, vaikka hänellä on asemaa ja sotilaallista arvovaltaa, se ei johdu mitenkään siitä. Hän on luonteeltaan asiallinen ja vakava. Hän on luonnostaan langat käsissä pitävää tyyppiä, mikä herättää muissa ihailua, etenkin kun mies ei ylpeilen asialla tai asemallaan ylipäänsä. Hän kohtelee ihmisiä aina hyvin, oli kyseessä sitten kuka tahansa. Niitäkin, joista hän ei pidä, hän kohtelee asiallisesti. Hän suuttuu erittäin harvoin jos koskaan. Siitä huolimatta harva yrittää kiistellä hänen kanssaan, sillä miehellä on tapana vaientaa kanssakeskustelijat pelkällä hiljaisella katseella. Häntä ei saa provosoitua mihinkään mukaan ja jos sitä yrittää, alkaa jossain kohtaa tajuta tekevänsä itsensä vain naurunalaiseksi kaikkien muiden silmissä.

Perhe: Asar Tarikin perheeseen kuuluu vain hänen poikansa Chatha, jonka Asar adoptoi 15 vuotta sitten. Hänellä oli vaimo ja yhteinen poika tämän kanssa, mutta poika kuoli ollessaan 15 jouduttuaan onnettomuuteen sotilaskoulutuksessa ja Asarin vaimo murtui ja sairastui pahasti sen jälkeen ja menehtyi. Asar suree yhä vaimoaan ja poikaansa, mutta on toipunut paljon Chathan avulla, jota rakastaa yhtä paljon kuin rakasti menehtynyttä poikaansa.
Koulutus ja ura: Asar oli korkea-arvoinen sotilas ja toimi myös kuninkaan linnassa vartijana, mutta joutui jo 40-vuotiaana jäämään eläkkeelle loukattuaan tapaturmassa oikean jalkansa, joka ei ikinä parantunut täysin ja hän ontuu sitä edelleen ja tarvitsee kävelykeppiä helpottamaan liikkumistaan ja vähentämään jalkaansa kohdistuvaa rasitusta. Vaikka Asarin ura jäi lyhyeksi, häntä pidetään edelleen arvossa ja muut sotilaat kysyvät yhä häneltä neuvoja. Toki on niitäkin, jotka halveksivat häntä vammautumisensa vuoksi, mutta niistähän Asar ei juuri piittaa.

Taustaa: Asar sai vaimonsa kanssa esikoispoikansa ollessaan 20-vuotias, he olivat onnellinen perhe, niin onnellinen kuin dehrahilainen perhe nyt voi olla, mutta koska he olivat ihan hyväosaisia ja Asarilla lupaava sotilasura, he pärjäsivät ihan hyvin. Mutta Asarin pojan ollessa 15-vuotias ja sotakoulutuksessa, tälle tapahtui kohtalokas onnettomuus, jossa hän menehtyi. Se oli Asarin vaimolle liikaa ja hän sairastui pahasti ja puolen vuoden sisällä pojan kuolemasta, Asarin vaimo menehtyi myös.
Asarin elämään laskeutui syvä ja surkea hiljaisuus, hän ei osannut edes käsitellä surua ja tunsi, kuin olisi seurannut ympäröivää maailmaa vain sivusta. Hän joutui näkemään paljon vaivaa selvitäkseen töistään, mutta samalla kun hän seurasi ympäröivää maailmaa, hän alkoi nähdä asioita, jotka hän oli ennen vain ohittanut. Kamalia asioita. Ne saivat hänet ravisteltua takaisin elävien maailmaan, kun hän näki millaista vääryyttä hänen ympärillään tapahtui joka päivä ja mille hän oli ollut niin sokea. Silloin hän ensitöiksi vapautti omat taloutensa orjat, jotka tietenkin kauhistuivat, että mihin he nyt joutuisivat, mutta Asar otti heidät takaisin, ei orjina, vaan palvelijoina. Hän alkoi maksamaan heidän työstään, mitenkään kaltoin hän ei ollut orjiaan kohdellut ennenkään, mutta nyt hän laittoi sille asialle lopun.
Käänteentekevä hetki hänen elämässään oli, kun hän kävi yhden rasittavan tuttavansa järjestämissä juhlissa, lähinnä siksi, että tämä tuttava pyöritti juhliaan osaksi Asarilta lainaamillaan rahoilla. Poistuessaan juhlista, hänen kimppuunsa kävi 10-vuotias orjapoika, joka kumautti häntä mopilla päähän ja yritti paeta, mikä tietenkin epäonnistui, mutta koska Asar ei valittanut pojan isännälle asiasta, hän ei joutunut ongelmiin. Myöhemmin Asar ei saanut orjalasta mielestään ja seuraavana päivänä käveli takaisin tuttavansa luo ja osti orjapojan tältä, tai otti tämän vain mukaansa velkojensa hyvitykseksi. Hän antoi pojalle nimeksi Chatha ja antoi tämän käyttää omaa sukunimeään. Hän maksoi virkamiehille, että he kirjoittaisivat pojalle virallisen todistuksen, että hän oli kaukaisen köyhän sukulaisen poika, jonka hän adoptoi ja siinä valheessa he pysyivät. Siitä päivästä lähtien Asar on tehnyt salaa työtä auttaakseen Dehrahin köyhiä ja ennen kaikkea orjia.